pakko vaan avautua. pitkään on ollut masennusta ja ahdistusta mitkä on täs pahentunut tosi paljon. Oon nyt käynyt psykologilla pari viikkoa, mutta eihän se masennus siitä noin vaan lähde. Mikä tekee mun olosta pahemman? no se kun perheen jäsenet vähättelee "miks oot naama norsunvitul koko ajan, yrittäsit ees tunnin olla hyväl päällä", "no yritä mennä kavereitten kans ulos tai lenkille" .... oon sanonut niille että luuleeko ne että mä haluan olla tämmönen ja pidän tästä tunteesta? voi jos se ois niin helppoo vaan napsauttaa masennus pois niin eihän masentuneita ihmisiä olis, eivätkä ihmiset tappais itteään sen takia!
tunnen itteni aivan paskaks, ja noista lauseista tulee vaan paskempi olo. oon pelkkä taakka muiden elämässä eikä mua kukaan jaksa katella, joten miksi ees vaivautuisin nousemaan sängystä?
saako muut tollasia kommentteja läheisiltä? onko ne koskaan ymmärtänyt ettei se masennus oo vaan laiskuutta?
ja pyydän, jos joku kuka tätä lukee, ajattelee masennusta vaan laiskuutena ja tekosyynä, niin se ei sitä ole, ja älä ainakaan sano näin masentuneelle, se vaan pahentaa asioita..
tunnen itteni aivan paskaks, ja noista lauseista tulee vaan paskempi olo. oon pelkkä taakka muiden elämässä eikä mua kukaan jaksa katella, joten miksi ees vaivautuisin nousemaan sängystä?
saako muut tollasia kommentteja läheisiltä? onko ne koskaan ymmärtänyt ettei se masennus oo vaan laiskuutta?
ja pyydän, jos joku kuka tätä lukee, ajattelee masennusta vaan laiskuutena ja tekosyynä, niin se ei sitä ole, ja älä ainakaan sano näin masentuneelle, se vaan pahentaa asioita..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yleensä jos voi huonosti ja on paha mieli auttaa lenkille lähtö ja kaverien kanssa oleminen, mutta ongelmahan on siinä että jos se olisi ratkaisu johon pystyt olisit sen jo tehnyt. Kun tarpeeksi huonosti voi ei lenkille ym. neuvot todellakaan ole kovnkaan ymmärtäväisiä, mutta hyvää he kuitenkin tarkoittavat.
Ei ole helppoa nähdä kun joku läheinen voi huonosti, joten yritä myös ymmärtää heitä. Pääasia että käyt psykologilla ja saat käsitellä myös nämä asiat siellä. Tämä on vaihe, joka on raskas, mutta yritä ajatella niin että avoimin mielin ajallaan asiat menevät vielä parempaan suuntaan.
Ongelma on siinä että jotkut oikeesti käyttää masennusta tekosyynä. Ei meitä enää oteta tosissaan.
Kannattaa vaan katkaista välit noihin myrkyllisiin ihmisiin ja olosi paranee.
Kuulehan! Pääasia on se, että sinä itse tiedät mistä on kyse. Toiset ihmiset eivät tiedä mistä on kyse. He eivät tiedä miltä sinusta tuntuu. Sinun ei todellakaan tarvitse ''ymmärtää'' heitä, vaan ennenkaikkea kuunnella itseäsi. He eivät ymmärrä sinua.Kuuntele oikeita aitoja tunteitasi. Nyt on oikea aika olla aidosti itsekäs, muista se!
Jos yrität ''ymmärtää'' muita, läheisiäsi, ajaudut kauas pois omista aidoista tunteistasi joihin sinun täytyy saada aito yhteys. Älä yritä mukautua läheisiesi mielipiteisiin, vaan kuuntele aidosti sisintäsi. Läheisesi eivät ilmeisestikään ymmärrä sinua. Itseasiassa heiltä ei voi sitä vaatiakaan, heillä on ulkokohtainen käsitys asiasta.Joten unohda heidän sanansa, he eivät tiedä mitään siitä mitä tunnet.
Mikään ''lenkillemeno'' ei ole ratkaisu, ymmärrät sen itsekin. Myönnä itsellesi, että tämä on minun elämääni, ja sinun täytyy löytää väylä omaan elämääsi omilla ehdoillasi.
Muista kunnioittaa itseäsi, olet arvokas ihan omana itsenäsi, et ole velkaa kenellekään.Paina tämä mieleesi! Muitten mielipiteestä viis!
Oletko yrittänyt selittää läheillesi miltä sinusta tuntuu? Että kyse eiole laiskuudesta vaan siitä että mieltä ahdistaa aivan hirveästi? Yritä kuvailla heille miltä sinusta tuntuu. Jos et ole kertonut, he eivät tiedä. Jos he eivät ymmärrä senkään jälkeen, niin anna olla, paskat heistä!
Älä missään nimessä ajattele että olet laiska tjms, meitä on paljon muita jotka ovat kokeneet saman.
Voimia sinulla ystävä hyvä!
naapuriko, voivittusentään.
Itselläni on ollut elämässä hyvin vaikeaa, ja kösittelyssä sairasloma (useita diagnooseja). Olen eri mieltä kanssasi siitä, ettei masentunut voi liikkua. Liikkeelle lähtö voi ehkä olla hankalaa tai vaatia aikaa, ja joinakin päivinä jaksaa enemmän, toisina vähemmän. Joka tapauksessa kävelylenkillä jaksaa käydä jokainen, jolla on kaksi toimivaa jalkaa, eikä muuta vakavaa ruumiillista sairautta. Jos olet niin huonossa kunnossa, ettet jaksa sängystä nousta (netin ääreen näemmä pääsit), niin sinun oikea paikka on suljetulla osastolla pakkohoidossa. Nuori ihminen pääsee sinne vähän helpommin kuin vanha, joten omaistesi ainoa oikea teko on kiikuttaa sinut päivystykseen ja sitä kautta pakkohoitoon.
Liikunta/ulkoilu virkistää todistetusti mielialaa. Samalla nukkuu paremmin yöt, ja sitä kautta jaksaa seuraavan päivän paremmin. Jokainen on väsynyt ja nuhjaantunut, jollei liiku ja käy ulkona. Samalla sotkeentuu sekä vuorokausirytmi että ruokailurytmi. Mikä taas laskee mielialaa entisestään. Kun ei liiku ja syö liikaa lihoo, mistä seuraa enemmän alemmuutta ja masennusta. Se on itseään ruokkiva negatiivinen kehä.
Omaiset ja ystäväsi ovat suurelta osin oikeassa liikkumisen suhteen. Voit mennä lenkille, et ole vielä kasvanut sänkyyn kiinni. Psykologilla ei ole lääkkeenmääräämisoikeutta, joten sinun pitää mennä psykiatrille tai muulle lääkärille, jotta saat psyykenlääkityksen. Sinun ei tarvitse olla iloinen, mutta ei masennus ole kuitenkaan mikään peruste kieltäytyä kaikesta toiminnasta ja yhteistyöstä. Sinun ei ole pakko hymyillä, mutta toisaalta ei sinulla ole oikeutta olla ilkeäkään omaisillesi. He yrittävät vielä sentään pitää sinuun yhteyttä, jossain vaiheessa voit olla hyvin yksinäinen.
Minun mielestä vähän tyhmä vastaus tuokin vaikka olet osittain oikeassa tuon liikunnan suhteen. Mielialalääkkeitä nyt ei ainakaan kannata syödä kun niistä yleensä lihoo ja sitten ainakin menee toimintakyvyttömäksi kun niillä lääkkeillä tuhoaa itsensä lopullisesti.