Yksi hetki voi muuttaa kaiken. Yksi ihminen voi pelastaa hetken. Miten ihmeellistä.
Näillä kulmilla, pienessä puistossa asuu eräs koditon mies. Elämä on hänet vienyt polulle, josta hän tuskin pikku poikana haaveili. Hänet tuntee/tietää kaikki tämän kulmakunnan ihmiset. Hänen elämänasenteensa on kaikesta huolimatta positiivinen. Voisiko sanoa, että hän on sekaisin elämästä.
Kävelin jälleen katua, jota olen kävellyt niin tuhannen kerran. Yhtäkkiä näen silmieni edessä kaivattuni ja hänen tyttöystäväänsä. Hämmennyin, säikähdin. Voitte varmasti arvata sitä tunnetta, kun et odota mitään, niin yhtäkkiä siinä edessäsi onkin ihminen, jota olet ikävöinyt, jota olet ajatellut paljon. Et tiedä ihmisestä tai hänen tilanteestaan mitään, vain sen minkä näet. Säihkähdät. Olet henkisessä shokissa etkä edes ymmärrä sitä. Rekistöröit kaikki miehen ilmeet. Niitä on vähän, mutta tarpeeksi. Rekistöröit myös naisen ilmeet, joita on vielä vähemmän, mutta tarpeeksi. Näet ylevyyden omassa hauraudessaan. Kävelet eteenpäin etkä edes tiedä enää mihin olet menossa. Yhtäkkiä huomaat pienen iloisen miehen edessäsi, joka on vastikään heräillyt puiston penkiltä, hän hymyilee, hän alkaa nauramaan, ja juoksee perääsi iloisesti niin kuin aina. Pysähdyt. Hymyilet takaisin. Ymmärrät hetken merkityksen. Ymmärrät elämän merkityksen. Ymmärrät ihmisen arvon. Olet hetkessä mukana. Pieni iloinen mies juuri pelasti hetkesi, elämäsi. Kyyneleet valuu pitkin poskea, nurkan takana ystäväsi, joka hymyilee ja antaa lämpimän halauksen.
Ajattelen, olemme elämän edessä joskus vahvoja joskus hauraita, on syytä olla kiitollinen. On syytä rakastaa. Jokainen meistä on laulun arvoinen.
Näillä kulmilla, pienessä puistossa asuu eräs koditon mies. Elämä on hänet vienyt polulle, josta hän tuskin pikku poikana haaveili. Hänet tuntee/tietää kaikki tämän kulmakunnan ihmiset. Hänen elämänasenteensa on kaikesta huolimatta positiivinen. Voisiko sanoa, että hän on sekaisin elämästä.
Kävelin jälleen katua, jota olen kävellyt niin tuhannen kerran. Yhtäkkiä näen silmieni edessä kaivattuni ja hänen tyttöystäväänsä. Hämmennyin, säikähdin. Voitte varmasti arvata sitä tunnetta, kun et odota mitään, niin yhtäkkiä siinä edessäsi onkin ihminen, jota olet ikävöinyt, jota olet ajatellut paljon. Et tiedä ihmisestä tai hänen tilanteestaan mitään, vain sen minkä näet. Säihkähdät. Olet henkisessä shokissa etkä edes ymmärrä sitä. Rekistöröit kaikki miehen ilmeet. Niitä on vähän, mutta tarpeeksi. Rekistöröit myös naisen ilmeet, joita on vielä vähemmän, mutta tarpeeksi. Näet ylevyyden omassa hauraudessaan. Kävelet eteenpäin etkä edes tiedä enää mihin olet menossa. Yhtäkkiä huomaat pienen iloisen miehen edessäsi, joka on vastikään heräillyt puiston penkiltä, hän hymyilee, hän alkaa nauramaan, ja juoksee perääsi iloisesti niin kuin aina. Pysähdyt. Hymyilet takaisin. Ymmärrät hetken merkityksen. Ymmärrät elämän merkityksen. Ymmärrät ihmisen arvon. Olet hetkessä mukana. Pieni iloinen mies juuri pelasti hetkesi, elämäsi. Kyyneleet valuu pitkin poskea, nurkan takana ystäväsi, joka hymyilee ja antaa lämpimän halauksen.
Ajattelen, olemme elämän edessä joskus vahvoja joskus hauraita, on syytä olla kiitollinen. On syytä rakastaa. Jokainen meistä on laulun arvoinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tätä hetkeä, sitä tunnetta tulen muistamaan aina. Mutta mies, jos satut lukemaan tämän kirjoitukseni niin unohda minut, jos koskaan olet edes muistanutkaan minua. Kirjoitukseni ovat luopumista. Niillä ei ole mitään muuta tarkoitusta. En pysty unohtamaan näkemääni.
https://youtu.be/TIUeeOLzUAw
Hahaa, ei saisi nauraa. Kiva kirjoitus, mukavaa päivää!
Hieno kirjoitus, pienestä sitä kannattaa iloita. :) Ja voi oppia paljonkin.
Ei ehkä tarinan pointti, mutta kohdatessaan eksän ja sen nyksän, tulee tyhjä olo ainoastaan. Heistä kahdesta on muodostunut yksijasama, jolloin eksä on ikäänkuin lakannut olemasta. Aivan järjetön juttu, mutta näin tunsin.