Huhtikuun eduskuntavaaleista on nyt kulunut viisi kuukautta. Äänestäjät halusivat muutosta tasavallan asioitten hoitoon ja kansan tahtotilan liikahtelu nosti Keskustan maan suurimmaksi puolueeksi. Juha Sipilän hallitus aloitti toimintansa touko-kesäkuun vaihteessa.
Miten voitaisiin tulkita tuota äänestäjien selkeästi vaatimaa muutostahtoa? En ole osunut näkemään mielipidekyselyä siitä aiheesta eli otantamenetelmällä tehtyä kyselytutkimusta siitä, mitä vaalituloksen taustalla piili. Monenlaisia suhtautumiskyselyja tehdään ja julkistetaan, mutta vaalituloksen syvällinen analysointi ei näköjään kiinnosta edes yleensä hyvin aktiivista ja utelaista mediaakaan.
Oma henkilökohtainen syynäilyni tuottaa seuraavanlaisia päätelmiä:
- Tyytymättömyys Kataisen ja Stubbin sinipunahallitusten harjoittamiin tekemisiin ja tekemättömyyksiin aiheutti tavallisen kansan, rahvaan ja keskiluokan, suuntaamaan toiveensa perinteiseen merkittävään puolueeseen Keskustaan. Oma osuutensa vaalituloksessa oli myös uuden tyylin puheenjohtaja Juha Sipilällä henkilönä.
- Äänestäjien tyytymättömyyden sisällössä oli ymmärtääkseni aivan olennaisena teemana ihmisten, kotitalouksien, perheitten elämisen olosuhteitten heikentyminen verotuksen ankaroitumisen sekä lukuisen maksujen ja taksojen korotusten aiheuttamina. Todetaan tärkeinä elämisen osa-alueina esim. asumisen ja liikkumisen kustannukset. Sinipunahallitukset imuroivat julkiselle vallalle kansalta rahaa, jonka käyttö meni pahasti ristiin tavallisen kansan ajattelutavan kanssa eli tarvitsee vain viitata mm. Kreikan "pelastamisen" sälyttäminen myös meidän suomalaisten velvollisuudeksi ja kustannettavaksi. Ja valtio, nimen omaan valtio, teki velkaa liian kevytmielisesti.
Nyt syyspäiväntasauksen aikaan olemme jo ennättäneet havainnoimaan sen verran Sipilän hallituksen alkutaivalta, että ylimalkaisia arvioita hallituksen onnistumisesta tehtävässän on mahdollista hahmotella. Kun aprikoimme äänestäjien vaaleissa ilmaisemaa muutostahtoa ja Keskustan vaaleissa saamaa valtakirjaa, niin valitettavasti mieli menee murheelliseksi. Rohkenen arvioida, että hallituksen liian yksisorttinen keskittyminen vientiteollisuuden toiveitten täyttämiseen ja sen operoinnin kustannusten laskun osoittamiseen tavalliselle kansalle, niin ei se linja ole sama kuin vaalituloksen synnyn taustalla ollut äänestäjien tahto. Täsmennän tuumailuani seuraavasti:
- Tavallisen kansan elämisen olosuhtetten kohentaminen edellyttäisi U-käännöksen suorittamista sinipunahallitusten politiikkaan verrattuna. Jos vientiteollisuuden toiveitten täyttäminen tarkoittaisi sitä varten tarvittavan rahan nyhtämistä tavalliselta kansalta, niin siinä saumassa pitäisi arvioida uudelleen koko tarkoituksen valinta. Kun valittaisiin rahvaan ja keskiluokan vaurastuminen strategiseksi suunnaksi, niin sen prosessin myötä kulutuskysyntä elpyisi, talouden rattaitten pyörintä sukkeloituisi, työllisyystilanne paranisi, julkinen valtakin saisi osuutensa elämän elpymisestä. Ja kyllä siitä talousvireytymisestä hyötyisi myös vientiteollisuus.
Miten voitaisiin tulkita tuota äänestäjien selkeästi vaatimaa muutostahtoa? En ole osunut näkemään mielipidekyselyä siitä aiheesta eli otantamenetelmällä tehtyä kyselytutkimusta siitä, mitä vaalituloksen taustalla piili. Monenlaisia suhtautumiskyselyja tehdään ja julkistetaan, mutta vaalituloksen syvällinen analysointi ei näköjään kiinnosta edes yleensä hyvin aktiivista ja utelaista mediaakaan.
Oma henkilökohtainen syynäilyni tuottaa seuraavanlaisia päätelmiä:
- Tyytymättömyys Kataisen ja Stubbin sinipunahallitusten harjoittamiin tekemisiin ja tekemättömyyksiin aiheutti tavallisen kansan, rahvaan ja keskiluokan, suuntaamaan toiveensa perinteiseen merkittävään puolueeseen Keskustaan. Oma osuutensa vaalituloksessa oli myös uuden tyylin puheenjohtaja Juha Sipilällä henkilönä.
- Äänestäjien tyytymättömyyden sisällössä oli ymmärtääkseni aivan olennaisena teemana ihmisten, kotitalouksien, perheitten elämisen olosuhteitten heikentyminen verotuksen ankaroitumisen sekä lukuisen maksujen ja taksojen korotusten aiheuttamina. Todetaan tärkeinä elämisen osa-alueina esim. asumisen ja liikkumisen kustannukset. Sinipunahallitukset imuroivat julkiselle vallalle kansalta rahaa, jonka käyttö meni pahasti ristiin tavallisen kansan ajattelutavan kanssa eli tarvitsee vain viitata mm. Kreikan "pelastamisen" sälyttäminen myös meidän suomalaisten velvollisuudeksi ja kustannettavaksi. Ja valtio, nimen omaan valtio, teki velkaa liian kevytmielisesti.
Nyt syyspäiväntasauksen aikaan olemme jo ennättäneet havainnoimaan sen verran Sipilän hallituksen alkutaivalta, että ylimalkaisia arvioita hallituksen onnistumisesta tehtävässän on mahdollista hahmotella. Kun aprikoimme äänestäjien vaaleissa ilmaisemaa muutostahtoa ja Keskustan vaaleissa saamaa valtakirjaa, niin valitettavasti mieli menee murheelliseksi. Rohkenen arvioida, että hallituksen liian yksisorttinen keskittyminen vientiteollisuuden toiveitten täyttämiseen ja sen operoinnin kustannusten laskun osoittamiseen tavalliselle kansalle, niin ei se linja ole sama kuin vaalituloksen synnyn taustalla ollut äänestäjien tahto. Täsmennän tuumailuani seuraavasti:
- Tavallisen kansan elämisen olosuhtetten kohentaminen edellyttäisi U-käännöksen suorittamista sinipunahallitusten politiikkaan verrattuna. Jos vientiteollisuuden toiveitten täyttäminen tarkoittaisi sitä varten tarvittavan rahan nyhtämistä tavalliselta kansalta, niin siinä saumassa pitäisi arvioida uudelleen koko tarkoituksen valinta. Kun valittaisiin rahvaan ja keskiluokan vaurastuminen strategiseksi suunnaksi, niin sen prosessin myötä kulutuskysyntä elpyisi, talouden rattaitten pyörintä sukkeloituisi, työllisyystilanne paranisi, julkinen valtakin saisi osuutensa elämän elpymisestä. Ja kyllä siitä talousvireytymisestä hyötyisi myös vientiteollisuus.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Äänestäjien muutostahdosta varmasti ykkössijalla oli saada aikaan hallitus, joka yrittää edes jotain tehdä. Siinä heidän tahtonsa on varmasti toteutunut. Kataisen ja Stubbin hallitukset olivat kokonaiset neljä vuotta vatulointiasteella.
Äänestäjät halusivat myös hallituksen, joka olisi yksimielinen, eikä julkisestikin riitaisa. Myös tässä suhteessa äänestäjien tahto on toteutunut. Ässätrio on suorastaan hämmästyttävästi yhtä puuta, kun muistetaan persujen suhtautuminen ennen vaaleja Kreikan tukemiseen ja pakolaispolitiikkaan.
Yksimielisyyden on osaltaan mahdollistanut Sipilän prosessikaaviotekniikka, jossa ulospääsyyn ongelmista on aina kaksi vaihtoehtoista tietä. Parhaiten nämä tiet on löydetty Suomen talouspolitiikassa. Sen sijaan pakolaistilanne tuli niin yllättäen esiin, että vaihtoehtoiset tiet ovat vasta hahmoteltavana.
Sinä teet nyt kyllä sen Demarianalyysin. Tuolla tahdolla jota Sin ä edustat olet äänstänytkin Demareita. Eli SE kansantahso joka ilmaistiin Äänestämällä Keskustaa on sitä mitä nyt tehdään.
1.Suomi kuntoon
2 Työllisyys nousuun.
3.Sote valmiiksi
Ennen kaikke aäänestettiin kuntakarttaharjoituksen kanssa pelleily päättymään. Se pelleily maksoi jo yhden eduskunnan istuntokauden aikana ihan riittävästi. Joiku onn alskenut ettö se maksoi kaiken kaikkiaan lähes lähes miljardin. (1000 miljoonaa).
400 000 työtöntä on äänetsänyt tämän puolesta. Nyt on se työttömien kurittaminen ja "piiskaaminen" lapsiperheiden, opiskelijoiden keskittäminen kaupunkeihin, ainakin tätä erää ohi. Sotellakin on nyt askelmerkit ja vaikuttaa siltä sellaiset askelmerkit jotka toteutuu.
Hallitus menee täsmälleen niitä polkuja joiden tallaamiseen Keskusta äänestettiin kulkemaan.
Siihen mandaattiin sisällytettiin myös se Yhteiskuntasopimus tai vastaavat toimet jos sopimusta ei saada aikaan.
DEmarikansan tahto äänesttettiin 16%:lla oppositioon. Sitä on turha väittää äänestetyksi Hallituksen mandaatiksi .
ei luoteta enää, varsinkaan demareihin..
IMF kyllä hoitaa uutokset aikanaan !
Kuntauudistusministeri ja 300 tehtävän karsinta, voisi tulla jo se puolittava 200 turhan tehtävän lista alkuun. Hiljaista taitaa olla kuin huopatossu tehtaassa kunta vatuloinnissa.
Eihän tällä republikaanihallituksen linjalla tapahdu mitään muutosta. Suuryritysten voitot vain lisääntyvät ja samalla työttömyys lisääntyy. Yritykset ovat osakeyhtiölakinsa lukeneet. Siinä isänmaallisuus jää toiseksi. Palkkatasohan pitäisi laskeä Viron ja Kiinan tasolle. Vasta sitten vois olettaa, että investoinnit kotimaahan lisääntyvät ja työttömyys vähenee. Viime vuoden liikevoitosta (18 miljardia) yritykset jakoivat osinkoja omistajilleen 10,5 miljardia euroa.
Pienyrityksiä pitäisi tukea, sillä ne ovat isänmaanläheisiä toimijoita ja työllistäjiä. Hallituksen tulisikin verottaa osinkotuloja roimasti ja siirtää ne varat pienyritysten tukemiseen. Sieltä siirtoa pienyrityksille ainakin sellaiset 5 miljardia euroa/vuosi.
Niin, onhan valtiolla verotusoikeus. Käyttää sitä eikä sopimusvapauteen liityviä pakkolakeja.
". Palkkatasohan pitäisi laskeä Viron ja Kiinan tasolle."
Jos selviäminen vaatii tuota se on tehtävä:D Ei siinä ole vaihtoehtoja. Jos tässä vielä neljä vuotta vatuloitaisi se ei kovin kaukana enää olisikaan.
Taitaa siihen nyt jotakin muutakin olla tehtävissä että ei ihan noin alas tarvitse mennä. Se on vain Fakta ETTÄ TARPEELLINEN ON TEHTÄVÄ.
Huomaan, että minun on paikallaan täsmentää näkökantaani kulutuskysynnän vireytymisen suhteen. Se vireytyminenhän käynnistyisi, kun väellä olisi riittävästi vaurautta, jotta he voisivat katsella myönteisellä mielellä tulevaisuuteen. Kataisen ja Stubbin hallitusten toimesta kotimarkkinoittemme kulutuskysyntä nujertui vallanpitäjien väärän politiikan seurauksena. Nyt Sipilän hallitus näyttää valitettavasti jatkavan samaa kulutuskysyntää halvaannuttavaa poliittista linjaa. Yhä edelleen tässäkin vaiheessa olisi mahdollista valita parempi etenemisen suunta, raide.
Siis muutama täsmennys:
- Eläkkeisiin on kohdistunut juustohöyläilyä moneen kertaan ja eläkeläisten ostovoima on merkittävästi heikentynyt. Nyt olisi jo korkea aika ryhtyä palauttamaan eläkeläisten toimeentuloa oikeudenmukaiselle tasolle.
- Asumisen kustannukset ovat nousseet monien seikkojen yhteisvaikutuksena. Kiinteistöverotus on kiristynyt vähän kerrassaan. Sähkö on kallistunut ja tavallinen kuluttaja maksaa sähköstään paljon korkeampaa hintaa kuin sähkösyöppö teollisuus.
- Polttoaineitten hinnat ovat kovin korkealla tasolla verrattuna verrattuna takavuosiin. Liikkumiseen liittyy myös auton käyttöön kohdennettu verotus. Kun Ahon hallitus ajoi läpi auton käyttömaksun v:lle 1995, niin silloin ministerit vakuuttelivat, että kyseessä on vain yhdeksi vuodeksi säädetty väliaikainen maksu ja sen määräkin oli varsin pieni. Nähty on, miten siinä kuviossa on käynyt kahden vuosikymmenen aikajaksolla. Aikoinaan Raimo Ilaskivi sanoi eduskunnan puhujapöntöstä, että mikään ei ole niin pysyväistä kuin väliaikainen vero.
- Kiinteistöverotuksen ala- ja ylärajoja on hivutettu ylös päin vähän kerrallaan. Edelleen muistamme liiankin hyvin pyrkimyksen ajaa väkisin läpi kiinteistöjen jätevesien käsittelyn "uudistus" korpiseutujen kiinteistöjä myöten. Pääpuuhaajaana oli ministeri Paula Lehtomäki. Lieneekö siitäkään mitään opittu?
- Pitkäjänteinen säästäminen mahdollistaa yksityishenkilöitten, kotitalouksien, perheitten elämisen taloudellisesti omilla jaloillaan. Tähän asetelmaan kuuluu säästöjen turvaaminen, vaikka säästöjä ei kovin suuria summia olisikaan. Kun nykyään pankkitilien korot ovat kuta kuinkin olemattomat, niin kansalaiset ovat tervejärkisesti haeskelleen muita vaihtehtoja. Asunto-osakkeitten, rantatonttien ja metsäpalstojen hankintaa varten tarvitaan jo kohtalaisia säästövaroja. Toki pankkilainallakin sijoituksia voi tehdä, mutta ainakaan minä en ala sijoituksia velkarahalla tekemään.
- Mainitsen tässä omana säästämisen ja sijoittamisen vaihtoehtona pörssiin listautuneitten yhtiöitten osakkeisiin sijoittamisen, mikä sekin on säästämistä, säästöjen järkevää sijoittamista. Pörssosakkeita pystyy hankkimaan jo varsin vaatimattomilla rahasummilla. Pörssiosakkeisiin sijoittamisessa on sekin etu, että osakkeita on varsin helppoa muuttaa käteiseksi toisin kuin asuntoja tai tontteja. Hämmästyttää se ideologinen julistus, jonka mukaan osinkotulot olisivat pahasta. Siinä kohdassa poliittinen demonisointi osuu kerta kaikkiaan väärään osoitteeseen. Syynä moiseen saattaa olla myös tietämättömyys. Kansantalouden kokonaisuudessahan pörssi tarjoaa yrityksille rahoituksen saamiseksi vaihtoehtoisen mahdollisuuden pankkilainarahoitukseen verrattuna. Ja kun ihmiset hankkivat pörssiin listautuneitten yhtiöitten osakkeita, niin sehän on kansankapitalismia parhaimmillaan. Toki harkintaa ja valveutuneisuutta tarvitaan. Riski on aina sijoittajalla, osakkeitten ostajalla.
Lopuksi haluan todeta, että jotain myönteistäkin Sipilän hallituksella on työn alla. yksi oikeaan suuntaan johtava uudistus on aukioloaikojen vapauttaminen eli palvelujen tarjoajat voisivat itse valikoida omat aikataulunsa. Kannatan sen sortin vapautta. Periaatteessa aivan oikein on kantaa huolta myös vientiteollisuuden toiminnan edellytyksistä. Sitä talouden sektoria ei pitäisi kuitenkaan asettaa kaiken muun edelle. Viittaan mm. Lauri Uotilan analyysiin, jonka mukaan vain noin viidennys taloudestamme on viennin osuutta, kun se lasketaan nettona. Siis 4/5 on muuta taloutta. Talouspolitiikassa olisi viisainta harjoittaa monenlaisia toimia eikä esim. viennin edistäminen saisi mennä kaiken muun ohitse ja ylitse jopa kansan kurmuuttamiseen saakka.
Olet oikeassa mutta olet samalla putkinäköinen.
"Se vireytyminenhän käynnistyisi, kun väellä olisi riittävästi vaurautta, jotta he voisivat katsella myönteisellä mielellä tulevaisuuteen. "
Jos varaus jakuatuu epätasaisesti kansakunta joutuu tähän tilanteeseen missä nyt ollaan. Vaurauttahan Suomessa on enemmän kuin koskaan. Yksi merkille pantava asia nykyisessä vauraudessa on se että se kasautunut hyvin harvalle. Ensinnäkin niille ökyrikkaille. Toisekseen niille joilla on ollut onni säilyttää työpaikkansa.
Ei se vaurauden kokonaoismäärä ratkaisen hyvinvointia vaan sen jakautuminen. Koska ei yhdellä ihmisellä ole tarvetta kuluttaa miljoonaa vuodessa.
Pienempikin vauraus riittää jos se jakautuu tasaisemmin. Eli jos on vaikka pienenmmät tulot mutta se jakautuu tasaisesti se pitää yhetsikunna liikkeellä. Tuhannella ihmisellä on pajon enemmän tarvetta kuluttaa kuin yhdellä miljoonan tienaavalla.
Myös jos muutama tienaa hivittävästi ja sen vuoksi on 400 000 käytännössä yhtesikunnan elätettävänä ei se muutaman miljoonan tinaamiset auta. Ne muutama miljoonan tienaava ei voi tuottaa yhetsikunnalle niin pajon että nuo 400 000 ihmistä tulisi toimeen ja niillä olisi sitä kultusvaraa joka pitää yhetsikunnan toiminnassa.
ELI jos tuloja saataiusi tasattua vaikka pirennetämällä palkkoja ja pienemmät palkat jakautuisi useammalle ihmiselle se auttaisi valtion ja kunna n taloutta ja yritysten tuotteiden kaupaksi menoa.
Juuri tästä on kyse yhteisikuntasopimuksessa. ELI NYT Tarvitaan sitä AY-liikkeen mantraa solidaarisuudesta. Ei siitä solidaarisuudesta ole kuitenkaan vuosikymmeniin kuulunut mitään kun palkkoja on pitänyt saada lakkoiltua aina vaan lisää, niille joilla on jo korkeat palkat.
näin
ei ole syytä laittaa esseitä !
Lisseeee tukkkeeeeee, antakeeee maataloustukkkeeeeeeeee
Se olis hallitukselta isänmaallisuutta, kun verottais osingot 75 prosenttisesti ja tukis niillä rahoilla pienyrityksiä.
En ymmärtänyt, siis ensin verottaisi 75% yrittäjiltä ja sitten tukisi samoilla rahoilla yrittäjiä???
Aivan! Mutta vain pienyrittäjiä. Pienyrittäjät eivät ole niin globaalisoituneita kuin suuryrittäjät. Pienyrittäjät investoivat kotimaahan, suuryrittäjät ulkomaille. Kotimaan investoinnit tuovat työpaikkoja Suomeen.
Sinä arvoisa nimimerkki "NäinOn--"(22.9.2015 klo 16.11) aivan oikein tarkastelet varallisuuseroja. Olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että suuria varallisuuseroja on meillä Suomessa. Jo 1950-luvulla ryhdyttiin kiinnittämään erityistä huomiota sosiaalipolitiikassa siihen, että yhteiskunnan vähäväkisten hyväksi alettiin harjoittaa sosiaalista siirtotulopolitiikkaa. Mm. professori Heikki Waris oli siinä keskeisellä tavalla mukana kuten lukuisa joukko muitakin yhteiskunta- ja taloustieteilijöitä. Poliitikotkin tulivat mukaan asialle. Teoreettisena viitekehyksenä tilanteessa oli se, että arvioitiin myös koko kansantalouden ja yhteiskunnan hyötyvän, kun vävävarainen väki pystyisi olemaan mukana ainakin jossain määrin talouselämän kulutuksessa omia tarpeitaan tyydyttämässä. Jo heti sodan jälkeen 40-luvulla oli tehty lapsilisäjärjestelmä ja siitä oli tavalliselle kansalle ratkaisevaa apua silloisina puutteen vuosina.
Kun nyt tänä aikana v.2015 puhutaan tuloeroista, niin totta kai aihe on edelleen tärkeä. Tässä vaurastumistarkastelussa haluan pitää esillä tarkoituksellisesti tavallisen kansan, rahvaan vaurastumisen edistämistä, myönteisten olosuhteitten luomista tulojakautuman alemman puoliskon talouden omatoimiselle kohentamiselle. Onhan asia myös niin, että ihmisten itsensä harjoittama aktiivisuus ja sitä kautta syntyvä itse kunkin oman talouden saaminen kestävälle pohjalle on aivan erityisen merkittävää, kun tuloerojen osalta keskustelua käydään. Mitä yleisemmin vähävarainen väki vaurastuu ja pääsee taloudellisesti omille jaloilleen, sitä parempi tilanne koko yhteiskunnassa sekä sitä asiallisemmin ja analyyttisemmin voimme syynäillä myös tulojen ja varallisuuden erojen asteikkoa.
Se on vain niiin että nykyisin ei ole vaiktusta edes korkealla koulutuksella miten sitä vaurautta jaetaan.
Ne joilla on vahvat liitot takanaan keräävät rahat. Työtötmät ja muuten työmarkkinoiden ulkopuoliset, koulutustaustasta huolimaat jäävät Mopen osille.
Niin kuin nytkin nähdään SAK:n toiminnasta. Mistään ei luovuta ja koko ajan vaaditaan lisää. Työttömyys lisääntyy akateemisissakin piuerissä. JOKu siis vaatii liikaa ja kohtuuttomasti ja sen vuoksi ei jaettavaa riitä kaikille.
Sanotaan vaan että se on oma syy jos ei pärjää. Ei se vain noin ole.
Jos rahaa on jaettavana 1000. Jos siitä 10% jakajista ottaa 600. 60% jakajista ottaa 300. 10% ottaa loput. Sitten se 20% SAK nakkaa kokonaan pois jakajien piiristä (työttömät)koska niille ei riitä.
Tästähän tässä on kyse nykySuomessa. Solidaarisuus on haudattu viiden metrin syvyyteen.
Juu, mutta sieltä mistä se jaettava 1000 tulee - senkin takana on yhteiskuntaan kuuluvia ihmisiä. Oletatko, että he antavat kaikki rahansa jaettavaksi? Julkisella sektorilla on verotusoikeus, jonka avulla voi ohjailla yhteiskuntaa. Ei kaikilla yrityksillä Suomessa mene huonosti, ei varsinkaan suuryrityksillä. Helsingin pörssin 50 suurinta yritystä teki Kauppalehden mukaan (20.4.2015) liikevoittoa viime vuonna yhteensä 18 miljardia euroa, josta osinkoina jaettiin 10,5 miljardia euroa.
Miksi hyvää tulosta tekeville suuryrityksille pitää antaa lisää helpotuksia? Jopa näiden yritysten työntekijöiden pitäisi alentaa palkkojaa. Nämä yritykset kuitenkin investoivat ulkomaille ja keräävät sieltä voitot omistajiensa taskuihin. Niiden työllistävä vaikutus Suomessa on vähäinen. Pienyritykset sen sijaan työllistävät. Sen vuoksi julkisen sektorin tulee hoitaa asiat niin, että suuryritysten voittoja tai jaettuja osunkoja hoidetaan pienyritysten tukemiseen. Pienyrityksillä ei suuria voittoja ole.
Varallisuus voi myös lisääntyä. Kansantalouskin voi kasvaa. Tavallisen kansan vaurastuminen tarkoittaa siis sitä, että tulojakautuman vähäväkisimmän osan talous paranee. Elävän elämän ei kansantaloudessakaan tarvitse olla nollasummapelin kiikkulautaa. Tulojen ja varallisuuden "vähäisyys-rikkaus"-akselin "vähäisyys" päätä olisi mahdollista suosia lainsäädännössä. Nykytilanteessa ruikutuksen sijaan vallanpitäjien olisi sortteerattava säädöksiä suosimaan tavallisen kansan vaurastumista. Onko nykyisestä Keskusta-johtoisesta hallituksesta siihen, niin aika näyttää. Tämän päivän tilanteen arvio viittaa pessimistiseen tulevaisuuteen. Nykypolitiikan jatkuminen ei tavalliselle kansalle ole tuomassa myönteistä perspektiiviä horisonttiin. Näkymät ovat alakuloisia.
Tyytymättömyys Kataisen ja Stubbin sinipunahallitusten harjoittamiin tekemisiin ja tekemättömyyksiin aiheutti tavallisen kansan, rahvaan ja keskiluokan, suuntaamaan toiveensa perinteiseen merkittävään puolueeseen Keskustaan. Oma osuutensa vaalituloksessa oli myös uuden tyylin puheenjohtaja Juha Sipilällä henkilönä.
Miten voitaisiin tulkita tuota äänestäjien selkeästi vaatimaa muutostahtoa? En ole osunut näkemään mielipidekyselyä siitä aiheesta eli otantamenetelmällä tehtyä kyselytutkimusta siitä, mitä vaalituloksen taustalla piili. Monenlaisia suhtautumiskyselyja tehdään ja julkistetaan, mutta vaalituloksen syvällinen analysointi ei näköjään kiinnosta edes yleensä hyvin aktiivista ja utelaista mediaakaan. ...