Kauas taakse katson
Se mitä hyvää aina ajattelin
Miten elämä hyvin piti silloinkin
Omat päätökset ja luottamus
Ei voi tietää pahasta
Kun aina itseäni olen
Suojellut
En haluaisi tietää.
Se että kauniista
Tehdään rumaa
Tai hyvästä tahdosta
Vääryyttä
Totuudesta valhetta ja
Ihmisestä otus.
Aarteeni.
Ajattelin sen
Arvokkaimmaksi
Mitä koskaan
Siltä se tuntui
Tunne niin voimakas
Aivan aito
Sydämessäni.
Kätkin sitä. Kätken.
Miten käteni halusi koskettaa
Miten todella osoittaa
Ilman vaatimuksia.
Olen vahva
Mutta tämän tunteen alla heikko.
Kun kulkee matkan ymmärtää
Aarre itselle voi olla roska toiselle.
Ettei mikään särkisi mieltä ja kukaan joka väärin pitää toisesta valtaa saisi murskata herkkää sisintä. Elämä on arvokas, lähimmäisen hyvyys merkittävää. Tai pahuus. Minä en ole niin tehty että pahaksi alkaisin. Ja itseäni edelleen suojelen.
Se mitä mieli ja sydän kätkee on omaani.
Se mitä hyvää aina ajattelin
Miten elämä hyvin piti silloinkin
Omat päätökset ja luottamus
Ei voi tietää pahasta
Kun aina itseäni olen
Suojellut
En haluaisi tietää.
Se että kauniista
Tehdään rumaa
Tai hyvästä tahdosta
Vääryyttä
Totuudesta valhetta ja
Ihmisestä otus.
Aarteeni.
Ajattelin sen
Arvokkaimmaksi
Mitä koskaan
Siltä se tuntui
Tunne niin voimakas
Aivan aito
Sydämessäni.
Kätkin sitä. Kätken.
Miten käteni halusi koskettaa
Miten todella osoittaa
Ilman vaatimuksia.
Olen vahva
Mutta tämän tunteen alla heikko.
Kun kulkee matkan ymmärtää
Aarre itselle voi olla roska toiselle.
Ettei mikään särkisi mieltä ja kukaan joka väärin pitää toisesta valtaa saisi murskata herkkää sisintä. Elämä on arvokas, lähimmäisen hyvyys merkittävää. Tai pahuus. Minä en ole niin tehty että pahaksi alkaisin. Ja itseäni edelleen suojelen.
Se mitä mieli ja sydän kätkee on omaani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ethän särkisi hänen mieltään?
Ethän murskaisi hänen herkkää sisintään?
Olisitko sinä hyvä lähimmäinen?
Olitko sinä hänelle aarre vai roska?
En, en, haluaisin olla, ei syytä olla paha, en osaa vastata.
Eikö pirkko-pappi vastaa, olen syyvästi pettynyt
Kuka suojelee itseään, joku muu haluaa suojella mieluummin toista.
Tietenkin toistakin, mutta tämä koski tuntemuksiani kokemastani. Jos itsekkään kuvan sait, niin se ei ollut tarkoitus.
Tästä syntyi kuva itsekkäästä ihmisestä jolle ainoa tärkeä asia on oma napa, muut
tulevat kaukana perässä, vailla suurempaa mielenkiintoa. Minä, minä ,minä.
En halua murskata itseäni, murskaantukoot muut.
Kiitos kannanotosta ja mielenpahoittamisesta lisää.
En minä tätä miksikään riitelynaiheeksi kirjoittanut.
Minä minä ihminenhän minäminä olen. Pitäiskö hävetä nyt?
Kerro miten tulkitset aloituksen ja miten se pitäisi kirjoittaa ollakseen esimerkiksi sinua miellyttävä?
Ja kyllä erotan riidanhaastajan.
hyvin selvin sanoin miten tulkitsi aloituksen, miksi se pitäisi vielä kertoa? ei pidä ottaa itseensä ihmisten mielipiteistä ja valitettavasti omakin mielipide on kielteinen, annoit kovin itseriittoisen kuvan itsestäsi, kuvan ettet huomioi muita kuin itsesi.
Ihmisen tulee huomioida muut lähellä olevat ihmiset, mutta se vaan on niin että omista tarpeistakin pitää huolehtia ja niilläkin on merkityksensä. Liikaa ei pidä sopeutua toisenkaan vaatimuksiin ja joskus sitä yhteistä säveltä ei löydy kun se pitkän ajan kuluessa on hukattu. Ammattiavun kautta olen ymmärtänyt tämän (oikeastaan minulle se melko suoraankin sanottu). Ei ihmisen herkkyyttä tms. voi muuttaa, jos silloin ei ole hyvä olla niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Paljon voi muuttaa ja sopeutua, mutta niin että itselläkin on hyvä olla.
Tässä on hieman erityyppisestä asiasta kyse.
Roskasta tarkennan sen, että tarkoitin lähinnä sitä, kuinka tällaisilla palstoilla usein revitään toisten herkät tunteet ihan tuosta vaan. Loukkaavasti, epäsuorasti ja nujertaakseen.
Eli siltä haluan suojautua.
Puhun elämästä, aina, koska tämä palsta ei ole elämä. Elämä on jossain muualla tästä palstasta. Olen ollut roska ja aarre, oikeastaan olin samalle ihmiselle ensin aarre, sitten roska ja taas olen aarre. Myös hän on ollut aarteeni koko pitkän historian ja on sitä edelleen, vaikka rikkoikin herkän sisimpäni. Kosti minulle jotakin omaa pettymystään, kun ei osannut puhumalla sitä käsitellä. Ymmärsin sen hänen oman pettymysten historian kautta, mutta en ymmärtänyt, että viattomalle piti kostaa.
Nyt varjelen rikkonaista säröä sydämessäni. Aarteeni yritti sitä paikata parhaan taitonsa mukaan, mutta tietäähän sen kaikki, että niin herkästi se ohut pinta, joka toiseen tarttuu murtuu uudelleen. Aarteeni sanoi minulle kriisin mustimmalla hetkellä, että en sitä kykene koskaan paikkaamaan ja hän oli oikeassa. Halusin näyttää hänelle, että pystyn ja vain sen vuoksi, etten halunnut olla yhtä moraaliton ja periaatteeton kuin aarteeni. Näytin aarteelleni, että vaikeista asioista täytyy osata puhua ja niin suurta itsehillintää en ole vielä juuri muualla tarvinnut.
Viittaan jonnekin tuonne ylenpään keskusteluun omasta navasta, että itselleni tuli aarteeni napa tärkeämmäksi ja se ei suinkaan tarkoita sitä, että pitäisi hylätä omat halut ja tuntemukset ja se oma napa. Ensin on löydettävä onni itsestä ilman toista, niin sitten voi jättää oman navan vähemmälle ja suunnata aarteensa kanssa katse yhteiseen päämäärään ja kulkea sitä kohti pääasiassa navat menosuuntaan.
Mursskatu palaset saa yhteen kunhan rakkauteni kertoo mikä on totta ja mikä tarua, mikä ns. psykoosia ja mikä muiden tuotantoa.