Etsin kaiken, mitä susta löytyy netistä. Lähdekritiikkiä unohtamatta. Ne jutut mitkä on ilmoilla työsi kautta ja sun omista "lähteistä" julki annettuja on tosia, tai ainakin niitä, mitä haluat esille tuoda. Ne auttaa mua siedättymään... Samoin vahtaan välillä sun julkisia kuvia. Totun siihen miltä näytät ja osaan olla paremmin naamatusten, enkä sitten oireile niin paljon jälkikäteen.
Pahus vaan, "oikea" siedätyshoito vie yleensä voin kolme vuotta ;)
Pahus vaan, "oikea" siedätyshoito vie yleensä voin kolme vuotta ;)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kaikkea sitä tulee tehtyä.Auton rekkarista saa nimen jne.
Oon joskus miettinyt, onko tarkistanut. Koska se tieto mikä sieltä oli joskus saatavilla (ei ole enää) olis varmaankin saanut ajattelemaan entisestään näitä kaikkia "ihmeellisyyksiä".
Oletko miettinyt, että ehkä hän on tehnytkin niin. Ihmettelee ehkä vain vielä enemmän, kun asioista ei puhuta.
Olen miettinyt, on voinut tehdäkin. Omassa päässään sitten ihmetellyt.
Kummallakin olisi mahdollisuus halutessaan ottaa asioita esille, mutta kumpikaan ei ole niin tehnyt.
Mikä sulle tekee hankalaa ottaa asioita esille? Pelkäätkö jotain "ihmeellisyyksiin" liittyen?
Hankalaksi: Kummankin oma hyvä elämä. Plus siihen vielä kuitenkin suuret tunteet.
En pelkää ihmeellisyyksiin liittyen, ne vaan on jotain sellaisia että vaikka järki on kuinka päässä, tuntuu välillä, että ne ei ole mitään "sattumaa". Koska ne on niin uskomattomia juttuja. Alkaa väkisinkin miettiä jotain "elämä suurempia juttuja".
Okei. "Oma hyvä elämä", toisen elämä siis kiinnostaa sinua, mutta jokin estää sinua menemästä/pääsemästä osaksi sitä. Onko ne nuo mainitsemasi suuret tunteet? Tosi elämässäkin tapahtuu paljon uskomattomalta tuntuvia juttuja, mutta saatavilla olevat faktat auttavat yleensä pitämään järjen omissa käsissään "Tämä on todellista". Korjaa, jos käsitin tilanteesi väärin, oma tilanteeni vaikuttaa kirjoituksiini.
Totta kai jokaisen oma tilanne vaikuttaa siihen, miten kukin kirjoittaa.
Alleviivaan sanaa KUMMANKIN oma hyvä elämä. Sanat "oma" ja "hyvä" voisi myös alleviivata.
Kyllähän kiinnostavan ihmisen elämä kiinnostaa, mutta jotta kummankin oma hyvä elämä pysyisi ennallaan, niin mitään muutoksia ei ole luvassa. On ihan hyvä, että tiedän jotain -tarpeeksi- hänen elämästään. Hän tietää minun elämästäni myös jotain - niitä asioita, joita olen itse itsestäni hänelle kertonut. Siis irl. Minusta ei netin kautta löydy juuri mitään. Palstakirjoitukset taas saavat jäädä ihan omaan arvoonsa.
Tarkennan vielä, että uskomattomat jutut, joihin viittaan, ovat nimenomaan, vain ja ainoastaan silkkaa faktaa.
Mistä päättelet hänen elämänsä olevan hyvä? Onko se hänen elämänsä omasta mielestäsi hyvä (niiden tietojen perusteella, mitä olet hänestä etsinyt) vai tuoko jotenkin itse sitä asiaa esiin sinulle? Kuulostaa, ettet halua hänen elämäänsä, kun sanot "mitään muutoksia ei ole luvassa", ymmärsinkö oikein?
Päättelen kaikesta :D
Miksi jäät vääntämään tästä? En oikein näe minulla ja hänellä mitään mahdollisuuksia mihinkään muuhun, sen enempään, kuin mitä nytkään on. Haluaminenkin on monipiippuinen asia; joskus ajattelin, että olisi ihana tutustua peremmin ja olla enempikin tekemisissä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se olisi ihan liian haastavaa ja tässä tilanteessa oikeastaan täysin mahdotontakin.
Koska olet kiinnostavan oloinen ihminen.
Teillä siis on jo jotain, mutta tilanne tuntuu mahdottomalta enempään. Onko teidän välillä tapahtunut jotain, kun ajatukset häneen tutustumiseen ovat muuttuneet tuohon "mahdottomalta" tuntuvaan? Vai kenties jotain omassa elämässäsi tapahtuneita asioita tai muutoksia?
Jännittävää.
Jotain on: ollaan tekemisissä, harvoin.
Ei meidän välillä ole "tapahtunut" mitään, mikä olisi ajatuksia muuttanut, vaan se ajatusten muutos on tullut aikojen saatossa. Tajuathan: ensin kiinnostuu, sitten ihastuu, ja ihastuksen vallassa pää on pilvissä ja järkikulta kateissa. Tunteiden syvetessä kaikkea kahjoa tulee ajateltua. Mutta kun aikaa kuluu tarpeeksi, ja kun saa toisesta vähitellen selville asioita, alkaa nähdä kokonaisuuden paremmin.
Nyt mun on mentävä, työt alkoi jo.
Niinhän se luonnollisesti menee tuon ihastuminen tunteen kanssa. Oletko kertonut hänelle itselleen olevasi ihastunut? Ovatko ne selville tulleet asiat suurin syy, että tilanne tuntuu mahdottomalta eikä halua tutustua ole enää niin paljon? Ja ovatko nämä asiat tulleet häneltä itseltään vai mitä kautta? Asioissahan voi olla monta erilaista näkemystä tietolähteestä riippuen. Oletko ajatellut keskustella hänen kanssaan "kokonaisuudesta" ja niistä näkemyksistä, joita sinulla on? Kun jotain teillä käsitykseni mukaan tälläkin hetkellä on ylläolevien vastausten perusteella.
Mukavaa työvuoroa, missä muuten alkaa työt neljän aikoihin?
Itse hain miehen numeron auton perusteella :-) en vaan ole soittanut
Mulla ei ole ollut mitään nimi- tai yhteystieto-ongelmaa. Toisaalta en edes tiedä, mimmoinen auto hänellä on, tai mimmoisia...
Silti aina paniikin poikanen iskee, kun lähelle saavun. Tykkään niin paljon <3
En tiedä onko se kaikkien kohdalla välttämättä hyvä vai huono. Itselleni se on ollut ihan hyvä, varsinkin se että tiedän edes jotain hänen henkilökohtaisesta elämästään. Ne on semmoisia mitkä ensin kirpaisee, mutta sitten auttaa eteenpäin.
Itselleni myös hyvä. Olen oppinut elämästä niin paljon. Olen hänelle kiitollinen :)
Opin tiellähän me kaikki...
Kyllä, mutta hän on minulle erityinen. En ymmärtänyt hänen käytöstään, koska hän ei kertonut, miksi teki niinkuin teki. Hän antoi minun sen itse tajuta. Opin sitä kautta paljon. Opin tulemaan paljon kriittisemmäksi. Erittäin tärkeä taito elämässä, ja siitä voin kiittää vain häntä <3
Eiköhän jokainen täällä pyörivä ole täälä pohjimmiltaan jonkun itselleen erityisen ihmisen takia.
No, en minäkään eikä hänkään ole kertonut, miksi mitäkin teki tai jätti tekemättä, ja kumpikin on varmaan sitä kautta oppinut yhtä ja toista ja aiheuttanut itselleen melkoista itsetutkiskelua...
Olen oppinut kyllä paljon tästä "keissistä", mutta kriittisyys ei kyllä ole itselläni kasvanut. Itsekriittisyyden olis ehkä olut syytä kasvaa ;). Mutta kukin oppii sen mikä on kulloinkin tarpeen.
Totta. Itse en itsetutkiskelua ole harrastanut, enemmänkin hänen käytöksen tutkiskelua. Kaikilla mahdollisilla keinoilla yhdistelin asioita ja pointteja. Pohdin asiaa, kuin jotain murhaselvittelyä. Johtolankoja, päätelmiä, ajatuksia ja pohtimista. Halusin saada asialle järkevän logiikan, miksi hän teki niin. Paljon opin ja hyvä niin. Olin silloin vähän hömelö ja todella harhaluuloinen.
:DD
No mitä sitten nykyään luulet?
Minulla sama paniikki meinaa tulla,mutta pakotan itseni menemään lähemmäksi ja yritän sanoa ainakin muutaman sanan.Ei se helppoa ole.
Miltä kuulostaa? :)
Nykyään luulen kriittisesti.
Ei ole minulle tämä. Sillä minulla on automobiili ja ihan ikioma ei mitään ihmettä siinä ja minä kyllä siedätykset näyttäisin, mutta piikkiä en haluaisi pistää. Olen vähän neulakammoinen. Kyllähän tietoja löytyy kaikista, erityisesti merkkihenkilöistä.
Ei olekaan, koska minäkin olen nainen, kuten sinäkin ilmeisesti.
Oman rekkarini perusteella ei tietoja enää löydy, koska joudun työssäni olemaan välillä tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa, joiden on parempi olla saamatta ainakaan niin helposti selville esim. kotiosoitettani. Puhelinnumeroni taas on ollut salainen aina.
Voi ei, olen nyt niin pettynyt. Taidan vetää peiton korviin ja mennä pimeään huoneeseen. Olisit niin hyvin sopinut siedättäjäkseni, se on katsos aikamoinen sietämisen tasoa nostava mies.
Oot huono näyttelijä :D
Itseänihän mä siedätän muutenkin, ja se on oikeastaan jokaisen oma asia keksiä keino, jolla selviää parhaiten.
Ja ettäs kehtaat aitoja tunteitani mitätöidä. Voit ihan keskenäsi näytellä.
Mutta on sulla kösikirjoittajan lahjoja, ehkä :)