haluaisin tietää teidän kokemuksia,lähinnä niitä vaikeita kokemuksia synnytyksestä..
itse olin rutiinikäynnillä viikolla 38 0.sydämen äänet lakkasi vähän väliä,joten mut otettiin osastolle(ennen käyntiä sitä jo vitsailtiin että sinne sä jäät nyt synnyttämään)olin osastolla 09.00 ja aloitettiin sydänkäyrä seurailut..huoneessani oli jo ikäiseni tyttö,joka oli ollut viikon osastolla.hän joutui kans kuuntelemaan kun vauvani sydänäänet pysähtyi välillä..mieheni saapui sairaalaan heti töistä päästyään kahden jälkeen.istuskeltiin aulassa ja itkettiin ja naurettiin vauvan potkuja..meille sanottiin kuudelta illalla että mut leikataan aamulla kasilta.mieheni lähti ja menin takaisin huoneeseeni.tunnin päästä mulle tultiin sanomaan etteivät enää uskalla odottaa vaan mut leikataa puolentunnin päästä.no uusi soitto miehelleni ja eikun pukeminen leikkausasuun ja katetrin asetus..meiltä on matkaa sairaalaan 30km,joten ehdin jo leikkaukseen,ennen kuin mieheni tuli..takki nurinpäin ja mun hammasharja mukana:)poikani syntyi todella pienenä 2kiloisena21.09.hänet vietiin heti lastenosastolle,enkä lastani kerinnyt nähdä..pieni itkun parahdus vain kuului.olin heräämössä ja mieheni oli viety lapsemme luo.itkultani en loppua saanut.olin tunnin aivan tietämättömänä kunnes mieheni tuli mukanaan lapseni kuva.hän itki..pelkäsin että nytkö olen hänet,pienen poikani menettänyt.heti perässä tulee lääkäri joka sanoo että poikani viedään ouluun nyt samantien,hänellä on jokin sivuääni sydämes ja hemoglopiini 40..verta on alettu siirtämään ja eloonjääminen on 50-50..niin hän lähti ouluun ja mieheni yöllä kotia.niin alkoi soittelut ouluun.mieheni soitti kotoa sinne jopa keskellä yötä kun ei unta saanut.sai kuulemma myös jutella siellä hoitajille kun oli paha olla.minulle sanottiin että pääsen pois heti kun omin jaloin kävelen.niinpä aloin lenkkeilemään sairaalan käytävillä vaikka itkun kanssa.onnistuinhan minä kolmantena päivänä,joten eikun kotia.kotona pakkaamista ja seuraavana aamuna kohti oulua.poikani arvot olivat nousseet ja eloonjääminen oli jo luvattu.sain nähdä poikani 4päivänvanhana ensimmäisen kerran.kun lähtö kohti kotia tuli avasi pikkuinen ensimmäisen kerran silmänsä.en malttanut lähteä.siirto viikonpäästä kokkolaan ja alkoi yhteinen harjoittelu ja tutustuminen.viikon harjoittelin äitiyttä ja saimme pojan vihdoin kotia!!yöt alkoi aluksi hyvin ja sitten tuli lievä koliikki,kun sairaalasta saatu äidinmaito vaihdettiin nan maitoon,koska itselläni ei maitoa tullut,eikä poikani tissiä huolinu..taisi vaivat maidosta johtua..entäs nyt..tuossa iloinen ja pirteä 10kk poikani vieressäni istuu ja leikkii,5hammasta ja tukea vasten noustaan pituutta 68 ja painoa 8kg.sydämen sivuääntä ei enää kuulu.aivokäyrä normaali hmg huippuhyvä..mitä nyt ei ruoka maistu..
SUUUURET KIITOKSET OULUN YLIOPISTOLLISEEEN SAIRAALAAN JA KOKKOLAN SYNNYTYSOSASTOLLE JA LASTENOSASTOLLE SIITÄ ETTÄ PIENI POIKANI PYSTYTTIIN PELASTAMAAN JA SAAMME VIETTÄÄ ENSIMMÄISEN JOULUN!!
itse olin rutiinikäynnillä viikolla 38 0.sydämen äänet lakkasi vähän väliä,joten mut otettiin osastolle(ennen käyntiä sitä jo vitsailtiin että sinne sä jäät nyt synnyttämään)olin osastolla 09.00 ja aloitettiin sydänkäyrä seurailut..huoneessani oli jo ikäiseni tyttö,joka oli ollut viikon osastolla.hän joutui kans kuuntelemaan kun vauvani sydänäänet pysähtyi välillä..mieheni saapui sairaalaan heti töistä päästyään kahden jälkeen.istuskeltiin aulassa ja itkettiin ja naurettiin vauvan potkuja..meille sanottiin kuudelta illalla että mut leikataan aamulla kasilta.mieheni lähti ja menin takaisin huoneeseeni.tunnin päästä mulle tultiin sanomaan etteivät enää uskalla odottaa vaan mut leikataa puolentunnin päästä.no uusi soitto miehelleni ja eikun pukeminen leikkausasuun ja katetrin asetus..meiltä on matkaa sairaalaan 30km,joten ehdin jo leikkaukseen,ennen kuin mieheni tuli..takki nurinpäin ja mun hammasharja mukana:)poikani syntyi todella pienenä 2kiloisena21.09.hänet vietiin heti lastenosastolle,enkä lastani kerinnyt nähdä..pieni itkun parahdus vain kuului.olin heräämössä ja mieheni oli viety lapsemme luo.itkultani en loppua saanut.olin tunnin aivan tietämättömänä kunnes mieheni tuli mukanaan lapseni kuva.hän itki..pelkäsin että nytkö olen hänet,pienen poikani menettänyt.heti perässä tulee lääkäri joka sanoo että poikani viedään ouluun nyt samantien,hänellä on jokin sivuääni sydämes ja hemoglopiini 40..verta on alettu siirtämään ja eloonjääminen on 50-50..niin hän lähti ouluun ja mieheni yöllä kotia.niin alkoi soittelut ouluun.mieheni soitti kotoa sinne jopa keskellä yötä kun ei unta saanut.sai kuulemma myös jutella siellä hoitajille kun oli paha olla.minulle sanottiin että pääsen pois heti kun omin jaloin kävelen.niinpä aloin lenkkeilemään sairaalan käytävillä vaikka itkun kanssa.onnistuinhan minä kolmantena päivänä,joten eikun kotia.kotona pakkaamista ja seuraavana aamuna kohti oulua.poikani arvot olivat nousseet ja eloonjääminen oli jo luvattu.sain nähdä poikani 4päivänvanhana ensimmäisen kerran.kun lähtö kohti kotia tuli avasi pikkuinen ensimmäisen kerran silmänsä.en malttanut lähteä.siirto viikonpäästä kokkolaan ja alkoi yhteinen harjoittelu ja tutustuminen.viikon harjoittelin äitiyttä ja saimme pojan vihdoin kotia!!yöt alkoi aluksi hyvin ja sitten tuli lievä koliikki,kun sairaalasta saatu äidinmaito vaihdettiin nan maitoon,koska itselläni ei maitoa tullut,eikä poikani tissiä huolinu..taisi vaivat maidosta johtua..entäs nyt..tuossa iloinen ja pirteä 10kk poikani vieressäni istuu ja leikkii,5hammasta ja tukea vasten noustaan pituutta 68 ja painoa 8kg.sydämen sivuääntä ei enää kuulu.aivokäyrä normaali hmg huippuhyvä..mitä nyt ei ruoka maistu..
SUUUURET KIITOKSET OULUN YLIOPISTOLLISEEEN SAIRAALAAN JA KOKKOLAN SYNNYTYSOSASTOLLE JA LASTENOSASTOLLE SIITÄ ETTÄ PIENI POIKANI PYSTYTTIIN PELASTAMAAN JA SAAMME VIETTÄÄ ENSIMMÄISEN JOULUN!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei!!
ja ihanaa ja rauhallista joulua teidän perheelle!!
minun oli pakko vastata sinulle, koska luettuani juttusi jäi pala kurkkuun ja silmät vetisti.
aivan mahtava homma ja luojalle kiitos että poikanne pelastettiin!! ihanaa!!
on ollut varmasti tosi rankkaa henkisesti miettiä jääkö oma lapsi eloon, ja nähdä hänet vasta 4päivän kuluttua synnytyksestä! mutta voimia paljon tulevaan ja ihana että poikanne voi hyvin!!
HALAUS!!
meidän neiti meinasi tulla maailmaan 28 viikolla,minut siirrettiin heti oyssiin ja sanottiin että vauva syntyy...mutta eipä syntynytkään,vaikka paikat jo aukesi ja vauva alhaalla..onneksi sitten sairaala levon avulla selvittiin viikoille 39!! ja sain ihanan joulunyytin, joka painoi 2700,ei mikään jättiläinen;) synnytys tapahtuikin rytinällä kun vauva oli niin valmius tilassa ollut pitkään!! kannatti levätä sairaalassa, nyt on ihana tyttö:)
-suojelus enkeleitä!!!-