Narsisti eli poikkeuksellinen itsekäs ihminen on kuin viekas kettu. Erinomainen näyttelijä, loistava valehtelija, hyvä manipuloija, ovela pettäjä.
Ihminen jolla on ikäänkuin kaksi persoonaa. Elin avioliitossa narsistishenkisen naisen kanssa. Hurmaava, osaava, sosiaalisesti taitava.
Kotona kuitenkin dominoiva, toisinaan raivokohtauksia saava kontrolloiva "perheen johtaja". Urallaan kiipiijä ja nyt vihdoin tavoitteessaan, esimies jolla lukuisia
alaisia. Autoin naista uralla eteenpäin hänen opiskeluaikaan monin tavoin. Mustasukkainen oli, seminaareihin yms. lähtiessäni muistutti aina pitää mielessään vaimon ja lapset. Mitä tekin hän itse, petti ja jälkeenpäin saamani tiedon
mukaan useamman kerran. Kun jäi kiinni pettämisestä odotin anteeksipyyntöä, mutta mitä vielä ! Hän vieritti syyn pettämiselle minun niskoilleni ja toinen selite : " löysin paremman " - ainoat selitykset. Oli pakko vetää tässä kohdin happea, ei jumakauta.
Kun tuli ero, oli se minun jonka olisi pitänyt muuttaa pois kotoa. En muuttanut, miksi olisi pitänyt lähteä? exä lähti ja otti lapsemme mukaan.
Nyt eletään erillään ja tietyistä käytännönasioista olemme tehneet sopimuksen, tosin sopimukset muuttuvat sen mukaan mikä häntä
palvelee parhaiten Jollen heti suostu hänen uusiin muuttuneisiin sopimuksiinsa uhkailee välittömästi monin tavoin ja rahallinen hyötynäkökulma edelleen
vahvasti mukana, sitä se tosin oli jo avioliiton aikanakin. .Henkinen väkivalta ja kiusaaminen ovat edelleen vahvasti läsnä eron jälkeenkin. Hän soittaa ja on miellyttävä jos asia koskee rahaa tai muuta tavoiteltavaa hyötyä, mutta toisin päin hän ei ole mitään valmis antamaan. Jos soitan hänelle asiasta saattaa puhelimen päässä olla ensin pitkä hiljaisuus ja sitten kysymys " mitä ? " aika mielenkiitoista..
Pääasia hänellä näyttää edelleen olevan toisen eli minun henkinen latistaminen . Jos yritän puhua joillekkin ystävilleni exän toimista ei kukaan usko, hänhän on niin sosiaalinen ja kyvykäs. Eräs hänen sukulaisensa tosin tunnusti jokinn aika sitten minulle suoraan, ettei ole koskaan tuntenut ketään niin itsekästä ihmistä kuin exäni. Se veti hiljaiseksi. Ei ole helppoa, mutta jotenkin on vaan mentävä eteenpäin. Löytyykö kohtalontoverita ?
Ihminen jolla on ikäänkuin kaksi persoonaa. Elin avioliitossa narsistishenkisen naisen kanssa. Hurmaava, osaava, sosiaalisesti taitava.
Kotona kuitenkin dominoiva, toisinaan raivokohtauksia saava kontrolloiva "perheen johtaja". Urallaan kiipiijä ja nyt vihdoin tavoitteessaan, esimies jolla lukuisia
alaisia. Autoin naista uralla eteenpäin hänen opiskeluaikaan monin tavoin. Mustasukkainen oli, seminaareihin yms. lähtiessäni muistutti aina pitää mielessään vaimon ja lapset. Mitä tekin hän itse, petti ja jälkeenpäin saamani tiedon
mukaan useamman kerran. Kun jäi kiinni pettämisestä odotin anteeksipyyntöä, mutta mitä vielä ! Hän vieritti syyn pettämiselle minun niskoilleni ja toinen selite : " löysin paremman " - ainoat selitykset. Oli pakko vetää tässä kohdin happea, ei jumakauta.
Kun tuli ero, oli se minun jonka olisi pitänyt muuttaa pois kotoa. En muuttanut, miksi olisi pitänyt lähteä? exä lähti ja otti lapsemme mukaan.
Nyt eletään erillään ja tietyistä käytännönasioista olemme tehneet sopimuksen, tosin sopimukset muuttuvat sen mukaan mikä häntä
palvelee parhaiten Jollen heti suostu hänen uusiin muuttuneisiin sopimuksiinsa uhkailee välittömästi monin tavoin ja rahallinen hyötynäkökulma edelleen
vahvasti mukana, sitä se tosin oli jo avioliiton aikanakin. .Henkinen väkivalta ja kiusaaminen ovat edelleen vahvasti läsnä eron jälkeenkin. Hän soittaa ja on miellyttävä jos asia koskee rahaa tai muuta tavoiteltavaa hyötyä, mutta toisin päin hän ei ole mitään valmis antamaan. Jos soitan hänelle asiasta saattaa puhelimen päässä olla ensin pitkä hiljaisuus ja sitten kysymys " mitä ? " aika mielenkiitoista..
Pääasia hänellä näyttää edelleen olevan toisen eli minun henkinen latistaminen . Jos yritän puhua joillekkin ystävilleni exän toimista ei kukaan usko, hänhän on niin sosiaalinen ja kyvykäs. Eräs hänen sukulaisensa tosin tunnusti jokinn aika sitten minulle suoraan, ettei ole koskaan tuntenut ketään niin itsekästä ihmistä kuin exäni. Se veti hiljaiseksi. Ei ole helppoa, mutta jotenkin on vaan mentävä eteenpäin. Löytyykö kohtalontoverita ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä kyllä löytyy vaikka kuinka paljon, kun saavat narskuun etäisyyttä niin ymmärtävät kenen kanssa ovat eläneet. Siinä tilanteessa ei vielä ymmärrä kun on narskun alaisena.
Voi sentään.. minä olen narsistivanhempien aikuinen lapsi. Noin ne narsistit tekevät myös lapselleen. Ollaan ystävällisiä silloin, kun tarvitaan jotain. Ja kun ollaan saavutettu haluttu hyöty, niin jo alkaa taas *sarvet kasvamaan päähän*. Näin ollaan menty jo vuosikymmeniä. Uhriksi valittu lapsi, saa kantaa ikuisesti mitättömyydenleimaa otsassaan. Yrityksistä huolimatta mikään ei muutu koskaan.
Tästä, kun mennään eteenpäin, niin panokset vain kovenee. Kun narsisti menettää otteensa *uhriin*. Hän alkaa keksimään juttuja, valehtelee ja *uhriutuu* lopulta itsepuolustukseksi itse, saadakseen sääliä/huomiota *hoviltaan*.
Ja vaikka taivas putoaisi niskaan, narsisti ei huomaa omassa käytöksessä edelleenkään mitään vikaa. Vaan hän näkee ikään kuin, omat kieroilunsa ja valheet *uhrinsa* tekeminä ja syyttää tätä tapahtuneesta.
Sellaista on olla narsistivanhempien lapsena. Kantaa vastuuntunnottoman vanhemman syntitaakkaa hautaan asti.
Tämäntapaista minäkin olen kokenut. Perheen kesken ihan yksimielisesti "psykopaattimme" muistuttaa kettua, mikäli leikkimielisesti olemme yrittäneet sanoa mitä eläintä kukakin henkilö muistuttaa.
Kaikki tuntemani ihmiset ja sukulaiset kiistelevät rahasta ja mammonasta
- sillekään ei mitään mahda - kaikki maksaa ja on halvatun tyyristä.
Itsekin aikoinaan avioliitossa olin pelkkä keinoemo, raskasta työtä määrättömästi. Ei ihan terve ollut isukkikaan, vielä avioeron jälkeen maksatti kaikki velat mulla - eikä ole pitkään aika kun oli vaatimassa multa vuokranmaksua asunnosta jossa asun - kaikessa toiminnassa on aina joku rötöstelyn maku kui juopponarkkisukulaisillakn ollu kaiken aikaa ynnä tuttavilla, joilla elämän arki ei ihan hallussa ole kimppuunkäymisineen ja uhkailuineen.
No sillekään ei mitään mahda että ettei kaikki saman eläinlajin edustajia ole,
tervettä itsekkyyttä kai tarvitsee jokainen - ei ne ketutkaan pelkästä tuulenhuminasta elä. Ei liioin kaikki ole saalistajia - onneksi.