Olen aikuisratsastaja ja ratsastellut maastossa pari vuotta ja nyt aloitellut kesällä ratsastustunneilla. Ongelmaksi on tullut, että saan hevoset laiskistumaan esim.haukottelemaan, kentällä pysähtelemään ym.Hoidettaessa menee tosi hyvin, samoin maastossa, mutta tunneilla on tätä jumitusta enkä opettajalta ole oikein neuvoja saanut. Toki apujen antamisessa olen vähän hidas ja istunta ei ole tarpeeksi tiivistä, mutta silti!Voiko mun persoonassa olla jotain mikä saa hevoset uneen ? Olen aika kiltti ja rauhallinen, mutta kuitenkin suht rohkea kokeilemaan kaikkea. Ja maastakäsin harjoitukset sujuu ja reippaat ja herkät hevoset tietty helpompia, mutta jotkut tunnit menee ihan pieleen tän jumittamisen takia.
Saan hevoset laiskaksi ?!?
jaannica
4201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todennäköisesti ainakin istut selässä väärin. Istunnalla huomaamattasi pyydät hevosta hidastamaan. Mahdollisesti myös jäät pohkeella puristamaan liikaa: apu ei mene läpi ja hevonen turtuu.
Oletko kysynyt opettajalta suoraan ohjeita?
Juu kysynyt olen, mutta vastauksien kanssa ollut vähän nihkeätä enkä ole saanut niistä mitään apua :/
Istunnasta saanut kehujakin, mutta apujen oikea ajoitus juuri kokemattomuuden takia haussa, mutta toi hevosen eteenpäinpyrkimättömyys on THE ongelma ! Tuntuu että muilla aloittelijoilla hepat vaan menee eteenpäin ja mulla taas ei todellakaan. No, uusi yritys taas ensi tunnilla & yrittää vähän nopeampaa reagointia ja istunnan rentoutta haeskella
Yritä opetella pois puristavista avuista eli napautat pohkeella kaksi kertaa ja ellei reaktioo tule nii sitten raippaa ja niin kauan pyydät yhä voimistuvilla avuilla että hevonen lähtee eteenpäin. Huolehdi myös ettet jää liikkestä jälkeen tai jää suuhun roikkumaan.
Mulle aikuisratsastajalle (yli 50 v.) ratsastusopettajani sanoi, että kun hevonen haukottelee niin se tahtoo vain viestiä että hän ei ole mikään uhka. Tämän opin maastakäsittelytunnilla.
Olen erittäin aloitteleva aikuisratsastaja. Ratsastanut vain vuoden ajan, joten ota kommenttini sillä pieteetillä! En ole asiantuntija ratsastuksessa, mutta ehkä minun kokemani tunteet saavat sinut vertaistumaan minuun.
Aloittaessani tätä ratsastusharrastusta minä ihan todella pelkäsin hevosta. Ja pelkään paljon edelleenkin. Kuitenkin olen oppinut luottamaan hevoseen jonkin verran. Toivon että hevonenkin minuun. Olen kokenut, että hevosen harjaus ja kavioiden puhdistus sekä satulointi ja suitsiminen ennen ratsastustuntia auttaa minua oppimaan hevosen käsittelyä paljon. Jo se että uskallan mennä sinne pilttuuseen kahdestaan hevosen kanssa on minulle joskus suoranainen riemuvoitto omasta itsestäni!
Mutta puhuit hevosen laiskuudesta, tai siis koet saavasi hevosen laiskaksi? Minä itse olin nyt niin ylpeä kun viimeinkin edes yhden kerran osasin antaa hevoselle pohjetta oikein. Opettajani sanoi, että ei edes huomannut kun sen avun annoin. Ja hevonen kääntyi oikein, mutta kuin hidas dieselkone.
Oletko koskaan ajatellut, että kun ratsastat hevosen kanssa maastossa, sinä ennakoit maaston ja vaistomaisesti sinä ohjaat hevosesi kulkemaan oikein jo ennen sen esteitä? Sinä todella ohjaat hevostasi!
Maneesilla hevosella on aika yksinkertainen reitti. Voi tuntua sinusta ja hevosestasi laiskalta reitiltä ilman kiviä ja kallioita.