Tapaamisoikeudesta

Jos erosta on 13 vuotta, niin lapsi on jo väkisinkin sen ikäinen, että hänellä on isostikin sananvaltaa häntä koskevissa asioissa.
Minä neuvoisin etsimään kunnollisen laki-ihmisen, jonka kanssa mietitte miten kannattaa edetä. Jos asiat on kuten kerroit, lakihenkilön ja sinun kannattaisi varmaan suoraan ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, joka ottaa yhteyttä lähivanhempaan, joka sitten kertoo mitä lähivanhemmalle saattaa olla tuollaisesta idiotismista seurauksena. Aina tarvitse tai kannata suoraan mennä käräjille; jo käräjöinnin uhka ja asioiden selväksitekeminen lainoppineen suusta voi riittää.

Suosittelen myös ottamaan rohkeasti yhteyttä asianajajaan. Jos sinulla on kotivakuutus, siinä on yleensä mukana oikeusturvavakuutus, joka korvaa johonkin tiettyyn summaan asti (yleensä 8000 euroon) asianajajan palkkiot. Jos vakuutusta ei ole, voi saada ilmaisen oikeusavustajan tai oikeusavustusta (asianajaja osaa kertoa näistä kyllä). Itse käräjöinnit on lasten huoltajuus- ja asumisriidoissa ilmaisia. 13-vuotiaan omaa mielipidettä kuullaan kyllä jos käräjille asti menette. Rohkeasti vaan yhteyttä asianajajaan!

Hei.

Lapsen tapaamisesta tulee usein riitaa, monenkinlaista. Asioista kannattaa lähtökohtaisesti pyrkiä päättämään yhdessä sopimalla. Tämä sopimus tehdään ja virallisesti vahvistetaan lastenvalvojan luona silloin, kun vanhemmat haluavat sopia asiasta. Oikeustoimiin kannattaa ryhtyä vasta jos lastenvalvojalla siihen tulokseen tullaan, että sopiminen on mahdotonta.
Lapsen mielipiteitä ilman muuta kannattaa ja pitää ottaa huomioon. Päätökset tekevät kuitenkin vanhemmat (paitsi oikeustoimissa). Virallinen lapsen 'kuuleminen' ei ole sama asia. Olisi tärkeää teidän kaikkien muistaa, että tapaamiskysymyksissä on aina kyse LAPSEN oikeudesta (ei velvollisuudesta) tavata vanhempaansa. Usein tapaamiskiistoissa esiin otetaan vanhemman oikeudet. Totta kai vanhempienkin elämäntilannetta otetaan huomioon, mutta vain, jotta sopimus olisi lapsen kannalta mahdollisimman toimiva ja hyvä. Näkökulma siis aina lapsen tarpeisiin.

Toivottavasti saatte sovittua asioista lastenvalvojan luona. Siellä voidaan myös keskustella, tarvitseeko lapsi tukea.
Pysykää aikuisina ja puolustakaa lapsen tarpeita ja huolehtikaa omasta jaksamisestanne tarvittaessa keskusteluapua etsimällä

Merja, diakoni

Väliaikatietoja:
Lastenvalvoja ei siis ottanut puheilleen koska olemme erimieltä lapsen äidin kanssa eli ei ollut vaihtoehtona kuin viedä asiaa eteenpäin.
Olen tässä 13.vuoden aikana nähnyt ja kuunnellut lastani ja huomannut että hänen ei hyvä olla äidin luona mutta äiti ei lasta luokseni anna pysyvästi.
(tästäkin olisi varmaan turha lähteä tappelemaan koska lapsenhan on aina äidin luona parempi olla, näinhän se menee)
Eli tässä nimenomaan haetaan lapsen etua ja hänen parastansa!
Asianajajan kanssa juteltu ja seuraava vaihe on kirje ja katsotaan miten siitä eteenpäin.
Se on kyllä mielenkiintoista että maassa jossa pitäisi asioiden olla niin hyvin muka ei isällä ole mitään oikeuksia, nytkin kun isä tahtoo tavata lastansa mahdollisimman paljon niin sitä yritetään vähentää ja kaikki tuntuvat olevan äidin puolella.
Ei ole järkeä että isän asema on suomessa näin paska!

Et ole yksin näiden asioiden kanssa....käy facessa katsomassa "vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen seis". Samanlaisien asioiden kanssa painiskelee muutkin....

Tietenkin olen lapselta kysynyt mitä hän haluaa, sanoi että tahtoo että asiat jatkuisi kuten tähänkin asti. Aina on joustettu jos minun vkl olisi jotain lapsella äidin päässä, kaverien synttäreitä tms.!
Tämä kaikki on äidistä johtuvaa ja äiti puhuu lapsen puolesta mutta ei sitä mitä lapsi sanoo vaan mitä äiti itse haluaa.

Kyllähän tuon ikäinen saa spontaanisti muuttaa toiselle huoltajalleen (isälleen) halutessaan. se olisi yksi mahdollisuus. Yli 12-vuotiaalla on paljon enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asumiseensa kuin pikkulapsilla. En myöskään käsitä miksi lasta ei muka kuultaisi ilman vanhempaa pyynnöstäsi. Äiti ei voi eikä saa omine mielipiteineen esiintyä lapsen edustajana enää (kuinka vanha lapsi oikein on?)

Eli siis lapsi on 14.v. Tämä kaikki lähtenyt siitä että äiti haluaa tähän meidän suulliseen sopimukseen muutoksen nyt että käynnit harvenee. Ja varasin ajan lastenvalvojalle että tekisimme sopimuksen että jatkuu kuten ennen, tuli soitto takaisin että eivät ota meitä vastaan koska äiti erimieltä(haluaa joka3.vkl) ja lapsi ei halua sanoa mielipidettään ääneen(hyvin manipuloitu lapsi, pelkää olojensa tulevan vielä huonommaksi äidin päässä jos avaa suunsa).
Eli lastenvalvoja sanoi että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä eteenpäin jos haluaa yrittää pitää nykyiset joka 2.vkl ja tahtoo edes jonkinlaisen paperin asioista(vaikka kääntyisi homma tuohon joka 3.vkl)
Ja siis selvennys että LAPSI haluaa että jatkuisi joka toinen vkl rytmillä, tämä on äidin päätös(omat tarpeet..lapsenvahti apua) että harvennetaan ja lapsi ei uskalla sanoa vastaan.
Lasta ei voida pakottaa puhumaan, ei edes jos homma menee käräjille asti.
En tiedä miten olisi pitänyt/pitäisi hakea apua jos lapsi haluaisi muuttaa luokseni koska joka paikassa mihin soitan ollaan äidin puolella!!!!
Lastenvalvojakin oli mukava kunnes exä soitti sille ja sen jälkeen olikin äidin puolella kaikessa vaikka pitäisi kaiketi olla puolueeton.

asianajajalle; lapsi hakee tuomioistuimesta itselleen tapaamisoikeuksina asumista isälleen..lapsi voi muuten 12- vuotta täytettyään tehdä itse muut-toilmoituksen ja muuttaa isälleen..kukaan ei voi yhtään mitään...

u7yt8r6uety: lapsi puhuu minulle, puhumme avoimesta kaikesta, olemme aina puhuneet. Ja lapsi sanoi ettei tämä ole hänen päätöksensä harventaa käyntejä luonani vaan hän haluaisi tulla kuten tähänkin asti eli joka 2.vkl. Eli tämä ei ole minun päätelmä vaan lapsen oma mielipide. Hän ei suostunut lastenvalvojalle puhumaan, mutta tämäkin oli äidin versio...lapsi kertoi asian menneen erilailla..ei annetta mahdollisuutta mennä puhumaan.

vielapsi: en tiennytkään tälläisestä asiasta ollenkaan, pitääkin ottaa selvää enempi ja katsoa miten nämä asiat nyt etenevät.

Nyt kun syyslomakin kolkuttelee ovelle niin lapsi sanoi että haluaisi luokseni koko viikoksi mutta äidiltä tuli viesti että palautus keskellä viikkoa. (eli tässäkin äiti sanelee asiat vaikka lapsi on jo noin vanha ja itse olisi tahtonut muuta, ja kun kyse ei ole että äiti veisi johonkin reissuun tms. koska on töissä koko viikon ja itse otin töistä lomaa tarkoituksella ollaksi lapsen kanssa)

Kyllä tuossa pitäis nähdä äidin toiminta, kun kerran poika ei uskalla toivettaan sanoa. Pelko ei välttämättä ole turha. Taannoin oli 12v tyttö sanonut lastensuojelulle että haluaa pidempiä viikonloppuja, viikollakin yöpymisiä isällään. Tapaukseen liittyy selvää vieraannuttamista, ja niinpä kun lapsen äiti kuuli mitä tyttö oli puhunut. Siitä seurasi totaali välien katkaisu ilmam mitään syytä isään. Vieraannutettuja lapsia pitää kuulla eri tavalla kuin muita.