Pakko päästä purkaat jonnekkin, ku ei oo ketään jolle puhua. Enkä mä kyllä tiiä mistä alottaakaan. Tulevaisuus ahdistaa. En vaan tiiä mitä mun pitäs tehdä. Muilla on suunnitelmia, unelmia, intohimoja. Mulla ei oo mitään. Iltasin iskee ahdistus ja en pysty nukkumaan. Päivisin mä yritän olla pirtee ja ilonen, koska en haluu että musta aletaan huolehtimaan. En mä oo sen arvonen. Päivä päivältä se esittäminen käy vaikeemmaks. En tiiä kuinka kauan jaksan enää. Ehkä ois kaikille vaan parempi jos mä kuolisin.
Ahdistaa ja masentaa
nothingmatters
258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et voi hyvin. Hae apua! Jutteluapua tarjoavat ainakin terv.keskuksessa. Älä vertaa itseäsi muihin; se on loputon suo. Masennus on terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen! Mieti, mikä on vialla elämässäsi. Itselläni oli aivan sama tilanne kuin sulla nuorena. 35-vuotiaana aloitin psykoterapian ja nyt voin hyvin. On elämässä edelleen haasteita, mutta nyt on helpompaa eikä ahdista. En ole enää niin iloinen kuin olin aiemmin vaan uskallan näyttää nykyisin kärttyisenkin puoleni, tosin toisia vahingoittamatta. Se tekee hyvää ettei tarvitse aina miellyttää. Lapsena jouduin miellyttämään kiivaita vanhempiani. Voimia sulle. Kaikki järjestyy, kun ei jää yksin pähkäilemään asioita. Ole lempeä itseäsi kohtaan.
Ja vielä; olet kaiken avun arvoinen! Älä ajattele muuta. Nyt vain ei ole sulla helppoa.