Sanotaan näin vaikka, että maailmanmuutosten takia pelkään ihan järjettömästi. Peloista ei voi puhua kenellekään, koska siitä aiheesta ei saa puhua negatiiviseen sävyyn.
Tämä alkoi viime keväällä Suomessa tapahtuneiden väkivaltaisten rikosten jälkeen ja alan olla nyt ihan lopussa. Unessa pelkoa ei ole, mutta herättyä olen kauhuissani, enkä voi uskoa todeksi, että maailma on nyt tällainen.
Ajatus kiertää kauhukuvien kehää. En kykene tekemään tarvittavia pihatöitä, tai kun yritän väkisin, niin kaikki tapahtuu hyvin hitaasti. Aina välillä hengitys salpaantuu. Syöminen on vaivalloista. Vatsa on enimmäkseen kuralla.
Ei ole ketään, kenen kanssa voisi puhua asiallisesti. En kaipaa lietsontaa tai päivittelyä.
Päättäjät vaativat lisää tehokkuutta. Ihmisen psyyke vain reagoi vaistonvaraisesti. Tällaiset oireet eivät ole tahdonalaisia. Koen että yhteiskunta määrittelee minut ali-ihmiseksi.
Olen aikaisemmin ollut aktiivinen ja osallistuva ihminen. Edelleen haluaisin elää normiarkea, selviytyä töistäni ja ihmissuhteistani. Nyt näen tulevaisuuden visioissa vain hirveyksiä ja raakuuksia ja olen valmistautunut viime kädessä tappamaan itseni.
Ymmärrän, että minun pitäisi löytää eri perspektiivi. Mitä voisin tehdä?
Tämä alkoi viime keväällä Suomessa tapahtuneiden väkivaltaisten rikosten jälkeen ja alan olla nyt ihan lopussa. Unessa pelkoa ei ole, mutta herättyä olen kauhuissani, enkä voi uskoa todeksi, että maailma on nyt tällainen.
Ajatus kiertää kauhukuvien kehää. En kykene tekemään tarvittavia pihatöitä, tai kun yritän väkisin, niin kaikki tapahtuu hyvin hitaasti. Aina välillä hengitys salpaantuu. Syöminen on vaivalloista. Vatsa on enimmäkseen kuralla.
Ei ole ketään, kenen kanssa voisi puhua asiallisesti. En kaipaa lietsontaa tai päivittelyä.
Päättäjät vaativat lisää tehokkuutta. Ihmisen psyyke vain reagoi vaistonvaraisesti. Tällaiset oireet eivät ole tahdonalaisia. Koen että yhteiskunta määrittelee minut ali-ihmiseksi.
Olen aikaisemmin ollut aktiivinen ja osallistuva ihminen. Edelleen haluaisin elää normiarkea, selviytyä töistäni ja ihmissuhteistani. Nyt näen tulevaisuuden visioissa vain hirveyksiä ja raakuuksia ja olen valmistautunut viime kädessä tappamaan itseni.
Ymmärrän, että minun pitäisi löytää eri perspektiivi. Mitä voisin tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole ainoa, jota pelottaa nämä maailmantilanteen muutokset. Sitä kysyy, että onko sitä mitään turvallista aluetta enää, missä olisi vain omanlaisia ihmisiä. Me eurooppalaiset olemme kuitenkin vähemmistö tässä maailmassa. Minulla on kotoinen ja turvallinen olo vain omieni joukossa. Tätäkään ei tietenkään saisi sanoa.