hei olen nuori 17v olin pienempänä kaunis ja ilonen nykyään masentunut ja anoreksiaa sairastava oon välillä sairaalassa sen vuoksi enkä nauti tästä miettiikkää ennenku alatte oikeasti haluta anoreksiaa mä en toivonu sitä enkä halunnu ja mun vanhemmatki joutu kärsimään siitä ja kärsiii edelleen olin monesti syömättä jonki aikaa ja harrastin tosi paljon liikuntaa en oo vieläkäää parantunu ja on menny jo yli 2 vuotta ku sairastuin halusin vaa olla niin ku muut tytöt laiha kaunis nätti ilonen ja kaikkee mahollista siinä samalla en tajunnu et oon enkä tajunnu et muut piti mua sellasena ja nyt mä myös tajuan et musta oikeesti välitetään ja halutaan mut terveeksi ja et oisin kunnossa mut se on tosi vaikeeta parantua jos on ehtiny olla sairaana kaua olin osastolla ja mulla oli semmonen nenä maha letku jonka laittaminen sattu tosi paljon revin sen irti koska halusin olla niinku muut ja mulla ahisti vaikka en tajunnu et on tärkeintä olla oma ittensä eikä aatella aina kaikista asioista mitä muut musta aattelee ja jos masentaa ,ahistaa tai mitäää muuta nii puhukaa ihmisille jotka teistä oikeesti välittää ja ihmisillle johon oikeesti luotatte <3.....
anoreksia/syömishäiriö
SofiaAuroraKiviranta
252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri niin! Voimia sinulle parantumiseen!
Elämä vielä hymyilee, usko pois! Pelkkä naishormonien puutos laskee mielialaa. Itse olen keski-iässä. Nuorena minulla oli diagnosoimatonta anorektista käyttäytymistä. Vuosien myötä painon ajattelusta onneksi lähes pääsi pois. Olen normaalipainossa ja hormonitoiminta pelaa, onneksi.
Nyt vanhempana nähdessäni anoreettisia tyttöjä ajattelen, että heillä on vielä toivoa. Sen sijaan on säälittävää nähdä vanhempi nainen, joka on anoreettisen laiha. Kun naama on mummorypyillä, eikä voi sanoa, onko nainen 50 vai 70 vuotta. Ei tiedä, johtuuko laihtuminen dementiasta, masennuksesta, päihdeongelmasta vai elinikäisestä anoreksiasta.
Eli miettikää tätä. Haluatteko olla sairaalloisen laihoja ja vanhan mummon näköisiä kroonikoita jo keski-iässä? Siihen jatkuva aliravitsemus ja kroonistuminen johtaa. Siinä vaiheessa ei ole ihaillun laiha, vaan ainoastaan säälittävä. Vaihtoehtona on tervehtyminen ja normaali aikuinen ihminen. Ei kukaan ole nuori ikuisesti. Edes anoreetikko. Tervehtymällä voitte saada itsellenne arvostusta aikuisten maailmassa. Sairaan laihuuden ihannointi on kypsymättömien ihmisten ylläpitämää fantasiaa.