Olen perheellinen avoliitossa asuva mies. Työpaikka löytyy jossa luottamustehtävissä. Vanhat ystävät ovat haihtunut maailman ääriin. Puolison ystävät ovat ainoat johon lasken sosiaalisen elämäni. Itse puolisokin on ajautunut omiin kuvioihinsa, eikä taida paljon minusta välittää, vaikka niin väittääkin. Olen hänelle avautunut yksinäisyydestä ja läheisyydenkaipuustani. Ei auta... Ero taitaa tulla hetken päästä. Pelkään tyhjänpäälle putoamista ja lapsieni menetystä.
Olen kokenut kolhuja jo aiemmin ja en jaksaisi taas alusta aloittaa yksin.
Eli lyhykäisyydessään, työkaverit ja lapset arvostaa minua, mutta parisuhde ja ystävät eivät kestä. Olen varmaan liian vähän dramaattinen ja tylsä.
Olen kokenut kolhuja jo aiemmin ja en jaksaisi taas alusta aloittaa yksin.
Eli lyhykäisyydessään, työkaverit ja lapset arvostaa minua, mutta parisuhde ja ystävät eivät kestä. Olen varmaan liian vähän dramaattinen ja tylsä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tai sitten vain aiemmat kolhut heijastuvat elämääsi ja parisuhteessa uskot ettei vaimosi välitä sinusta. Itse tiedän tunteen, se vain on ehkä enemmänkin omaa luulosairautta ja omanarvontunnon puutetta. Sitä uskoo ettei kelpaa kenellekkään, jos perhepiirissä on ollut esim. narsismia yms. Tietysti oma itseluottamuksen puute usein heijastuu parisuhteeseen jne.
Miksi perheellinen asuu avoliitossa kun lapsiakin teillä on?
"Vähempään tyytyminen?"
Vähempään?
...
...
...
Mä...
...
...
Onneksi olkoon, olet kyllä yksi pöhköimmistä alottajista ikinä...
...
"Perheellinen avoliitossa asuva mies" "Vähempään tyytyminen"
...
Tiiättekö mitä, nyt, tämän aiheen aloittaja saa painua v*tuun ja oikeasti...
Tämä trolli kyllä satutti, ei ollut hauskaa!
...
Leikkiä nyt muiden kustannuksella...
Meille naisille paasataan parisuhdeoppaissa kuinka pitää keksiä yhteistä tekemistä. Olisiko siinä sinulle apua? Otat sen vaimokkeen ja lapsoset mukaan ulos kävelylle mikäli omaa pihaa ei löydy harvavointiin näin syksyllä. Leffassa menee parikin hyvä lapsille suunnattua elokuvaa, uskon vakaasti että vaimoketta kiinnostaa kun vaan avaat suusi ja viet perheesi. Mutta ei tälle päivälle tai huomiselle, vaikka keskiviikolle: anna aikaa järjestää, avovaimolla kun saattaa olla sovittuja menoja jo puukattu.
Pitkässä parisuhteessa monesti alkaa pitämään toista ns. itsestään selvyytenä. Vie vaimoke treffeille, hanki lapsille hoitaja ja olette illan ja yön yhdessä. Jos treffit takkuaa, niin tiedätpähän ainakin parisuhdetilanteesi. Älä syyttele, möykkää vaan kuvittele että oikeasti olisi kyseessä ekat tai tokat tärskyt jotta löytäisit sen vanhan nuoren itsestäsi johon avovaimosi on joskus rakastunut ja joka ilmeisesti pienten lasten kaaoksessa hukkunut johonkin arkeen. Ei tarvitse "myydä" itseään, riittää kun olet oma itsesi. Luota itseesi ja nauti elämästä! Mikäli itse et tee mitään, kukaan muukaan ei sitä puolestasi tee. Parisuhde vaatii tekoja ja vielä enemmän kun ollaan vakiinnuttu kuin siinä vaiheessa kun vasta mietitään ollakko vaiko eikö olla. Pelasta itsesi mies!
ja ps. samaa mieltä kuin tuo aikaisempi kirjoittaja: miksi avoliitossa?