Ihastuminen Luulen että se on sitä/Vertaistukea?

Enyleensähaluais kirjoitti:

..kirjoitella tänne mutta nyt vaan on sellanen olo, on pakko. Musta on vaan nii tyhmä tulla päivitteleen tänne asioita kun ei siitä ole mitään apua tai hyötyä. Kuitenkin täällä olen koska ärsyttää, hajottaa, väsyttää, ketuttaa niin vietävästi. Näin tämän erään kolme viikkoa sitten tunnilla ja me tuskin puhuimme mitään keskenämme kunnes vikana päivänä vaihdoimme pari sanaa kun tämä eräs lähti. Luulen että ihastuin ulkokuoreen ja tiesin sen alusta asti että ei tästä tule mitään jos olen koko ajan sanaton ja hänen lähellään oli pala kurkussa joka kerta. Meillä ei ollut edes yhteisiä asioita paljon joista pystyi kunnolla puhumaan (no ei meillä ollut paljon yhteistä puheaikaa, puhuin hänen kanssaan muiden läsnäollessa, hän vaikutti alussa kiinnostuneelta mutta nyt viikonloppuna sain sen käsitysken että ei) en ole varma katsoiko hän minua välillä siten kiinnostuneena mutta en ole varma. Oon oikeesti hyppiny seinille tän asian takia, mun on vaikee ollu syödä, oon nukkunu ihan sika huonosti heränny ennen seitsemää joka ikinen päivä, liikkunu ihan sairaasti, oon laihtunu vähäsen ja tehny laulun tuosta tyypistä. Näiden kolmen viikon jälkeen mun tunteet tätä tyyppiin kohtaan vaan on ja pysyy ja se on hajottavaa kun ei saa vastakaikua.Oon ihan hajalla oon itkeny viime viikkoina varmaan enemmän kun koko aiemman elämän aikana yhteensä. Pyysin häntä kyllä facessa kaverikseni hän hyväksyi pyyntöni mutta todellakin tiedän että se ei tarkoita sitä että hänkin olisi musta kiinnostunu kun hyväksyy mun kaveripyynnön ja täytyy sanoo että en edes kysyny hänen sukunimeensä silloin kun ekan kerran tavattiin tiesin vaan asuinpaikan ja etsin tän tyypin facesta. Mua hävettää nyt niin kamalasti enkä halua että se edes tietää et tykkään siitä koska se olisi tosi outoa sille jos se ei ole kiinnostunu. Mä tapasin sen taas yhdes tapahtumassa tänä viikonloppuna me juteltiin jonkin verran mut aika pintapuolisesti ja toinen asia mua hajottaa on se että tää tyyppi on mua paljon vanhempi (vaikkei uskois tää tyyppi näyttää vieläkin joltain mun ikäseltä olen kahdessakymmenissä). Hän varmaan pitää minua tosi nuorena hänelle itselleen ja sit vielä hän on niiin kun niin herrasmies, mukava ja jotenkin ihan liian hyvä mulle ja sekin vielä hajottaa. Joskus mä niin inhoon näitä tunteita , mä raivoan sitä et siksi mä edes menin siihen retkuun kun tiesin jo alusta alkaen että nyt kala ei todellakaan tule nappaamaan. Vihaan itseäni sen takia. Löytyykö sieltä teistä keneltäkään vertaistukea? Kiitos jos jaksoit luke loppuun saakka

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä