Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi2. Tänään minulla on ollut varsinaisen sekava päivä. Koko päivän olen ollut kovin hermostunut, jalat heiluu, kädet tärisee, päässä liikkuu vaikka minkälaisia ajatuksia! Tekisi mieli itkeä, mutten uskalla, koska joskus itkiessä koko maailma menee sekaisin ja pelkään sekoavani. Haluaisin huutaa ja TOSI KOVAA, muttei uskalla näin kerrostalossa! Tekisi mieli potkia seinää, varpaat hajalle ja hyppiä tasajalkaa, tämä tuntuu melkein lapselliselta, sillä ikää minulla on jo 54 vuotta!
Aamulla janotti, otin kaapista lasin, avasin hanan ja laitoin tyhjän lasin huulilleni, huomasin ettei lasissa ollut vettä, no täytin sen ja join mutten kokonaan, loppu piti kaataa altaaseen, niin tietenkin kaadoi sen pöydälle ja kirosin, " mikä mulla oikein on"?
Tuntuu kuin joku puristaisi minua, etten voi tehdä mitään millä saisin tämän oloni jotenkin normaaliksi.
Temestaa olen ottanut, rauhoittuakseni muttei tunnu tehoavan, paitsi etten hyperventiloi. Minulla on myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Lääkityksenä Sepram 40mg, Lamictal 100mg illalla ja aamulla, Ketipinor 50mg illalla.
Joskus minusta tuntuu kun pesen esim. kasvojani vessassa oven ollessa auki, että joku kurkkii minua ja se pelottaa, kun katson onko siellä joku, näen vilahduksen, mutten ketään ihmistä.
Asun yksin, lapseni ovat jo omillaan. olen kuntoutustuella toista vuotta ja jo nyt pelkään joutuvani sen jälkeen töihin! Siitä ei tulisi yhtään mitään! Nukun huonosti, jos yleensä nukun. Mikäli jonain päivänä on joku meno, menee kaikki ihan sekaisin, koska minun pitää saada tehdä asiat tietyllä tavalla joka päivä ja hermostun kiireeseen tai jonkun asian odottamiseen.
Syyllistän itseäni vähän kaikesta ja tunnen olevani todella yksin.
Oma äitini on paras ystäväni ja minulla taitaa olla jonkinlainen riippuvaisuus suhde häneen. Yritän olla kaikin tavoin mieliksi hänelle, esim. olla tupakoimatta, kun hän niin haluaa, terveyttäni ajatellen. Kuitenkin sorrun välillä ostamaan tupakkaa ja tunnen valtavaa syyllisyyttä.
Lukisiko joku ja antaisi jonkunlaista kommenttia tälle mummolle!
Aamulla janotti, otin kaapista lasin, avasin hanan ja laitoin tyhjän lasin huulilleni, huomasin ettei lasissa ollut vettä, no täytin sen ja join mutten kokonaan, loppu piti kaataa altaaseen, niin tietenkin kaadoi sen pöydälle ja kirosin, " mikä mulla oikein on"?
Tuntuu kuin joku puristaisi minua, etten voi tehdä mitään millä saisin tämän oloni jotenkin normaaliksi.
Temestaa olen ottanut, rauhoittuakseni muttei tunnu tehoavan, paitsi etten hyperventiloi. Minulla on myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Lääkityksenä Sepram 40mg, Lamictal 100mg illalla ja aamulla, Ketipinor 50mg illalla.
Joskus minusta tuntuu kun pesen esim. kasvojani vessassa oven ollessa auki, että joku kurkkii minua ja se pelottaa, kun katson onko siellä joku, näen vilahduksen, mutten ketään ihmistä.
Asun yksin, lapseni ovat jo omillaan. olen kuntoutustuella toista vuotta ja jo nyt pelkään joutuvani sen jälkeen töihin! Siitä ei tulisi yhtään mitään! Nukun huonosti, jos yleensä nukun. Mikäli jonain päivänä on joku meno, menee kaikki ihan sekaisin, koska minun pitää saada tehdä asiat tietyllä tavalla joka päivä ja hermostun kiireeseen tai jonkun asian odottamiseen.
Syyllistän itseäni vähän kaikesta ja tunnen olevani todella yksin.
Oma äitini on paras ystäväni ja minulla taitaa olla jonkinlainen riippuvaisuus suhde häneen. Yritän olla kaikin tavoin mieliksi hänelle, esim. olla tupakoimatta, kun hän niin haluaa, terveyttäni ajatellen. Kuitenkin sorrun välillä ostamaan tupakkaa ja tunnen valtavaa syyllisyyttä.
Lukisiko joku ja antaisi jonkunlaista kommenttia tälle mummolle!
Vastaukset 1
Vanhimmat
johtuu tosta ketipinorista