Tuntuu kyllä täysi turhalta itkeä ruikuttaa omia valitusvirsiä tänne, joille kukaan ei vain voi mitään. Ja johon ei apua saa ei sitten mistään. Mutta kun kerran olen joutunut tänne syntymään ja asiat eivät tunnu etenevään sitten millään parempaankaan päin, niin ei tässä auta, kuin veisata vielä mahdollisesti se viimeinen itkuvirsi!
Ja tämä virsi on varmasti aika rönsyilevä. Ja ihan varmasti tämäkään itkuvirsi ei avaa täysin sitä, kuinka väsynyt elämääni oikeasti olen. No niin, ja sitten itkuvirren ensimmäiseen säkeistöön.
1. Elämäni on ollut koko elämäni ajan pelkkiä vastoinkäymisiä, vain muutamia hyviä tilanteita olen saanut kokea. Elämäni on osoittanut sen, että minulla ei ole kykyjä selvitä oman elämäni hoidosta. Olen kenties syntynyt vajaaälyiseksi. Tai ainakin sellainen käsitys pääni sisällä on vahvistunut erityisesti viime aikojen vastoinkäymisten keskellä.
2. Olen turvannut elämäni aikana Jumalaan ja luottanut sen johdatukseen siitäkin huolimatta, että matkan varrella olen kohdannut monia vastoinkäymisiä. Monille nämä vastoinkäymiset olisivat varmasti olleet pieniä, koska normaaliälyinen osaa kyllä järjestää asiat niin, että pääsee niistä yli. Keskivertoihmisellä on hyvät selviytymiskeinot kohdata vaikka suurempiakin kriisejä. Ja moni ihminen myös oppii uusia asioita ns. koettelemuksissa. Ne kasvattavat ja ne muokkaavat. Ja niiden tarkoitus olisi tuoda lähemmäks Jumalaa.
3. Vuodet vierivät. Olin kohdannut jo lukuisia monien mielestä pieniä vastoinkäymisiä. No tiedän, että olin lapsuudessa myös sairaan ujo ja mulla ei ollut tilaa hengittää valtavan suuren sisarusparven keskellä. Meillä kotona vallitsi villinlännen lait. Vahvat jyräs, heikot jäi tallatuksi. Ja minä olin se suuren joukon kaikista heikoin. Ja heikkoälyisin. Mua ei kotona pidetty arvossa ja edelleen kotona vaikuttavat ne vanhat roolit, kun sinne menee.
4. Yhden ehkä suurimman vastoinkäymisen koin jälkeen päin suureksi Jumalan siunaukseksi. Sitä en tässä avaa, koska tulisin paljastaneeksi itseni. Kohtasin niin pahan kriisin, että olin päättää elämäni siihen. Mulle kuitenkin näytettiin uusi tie, jota en osannut odottaa. Kaikki muuttui ja alkoi kerrankin elämässäni olemaan jotain ilon aiheita. Tätä auvoa kesti uusissa ympyröissä kaksi vuotta, kunnes kohtasin seuraavan vastoinkäymisen. Olin kuitenkin niin luottavainen Jumalan suhteen, että jaksoin sen yli, vaikka olikin vaikeaa. Tuolloin alkoi nämä tämän hetkiset ongelmat... vähitellen. En selvinnyt, mutta jaksoin taistella. Jokainen ratkaisu toi uuden ongelman. Aina vain suuremman ja suuremman.
5. Ja lopulta ajauduin tilanteeseen, jota on kestänyt jo viimeiset kolme vuotta!
Eli taloudellinen ahdinkoni alkoi pahenemaan. Pitkää työttömyyttä, pätkätöitä ja uuden ammatin opiskelua, ja sitten loppui voimat kokonaan. Noiden kolmen vuoden aikana olen kasvattanut velkataakkaa.... pakon edessä. En onnistunut saamaan toimeentulotukea. Ongelmat pääsivät pahenemaan... Ja uupumus valtasi mielen. Aloin lamaantumaan. En enää jaksanu toimia. Yritin pinnistellä. Ympärilläni alkoi kaaos pahenemaan. Ja muistini pahasti jumiutumaan.
Alkoi vähitellen puhe muuttumaan änkyttävämmäksi ja ärsyttäviä toistoja alkoi esiintymään enemmän ja enemmän puheessa, koska en muista, mitä kellekin kerron. Ystävät kyllä kertoo, että oon kuullu tuon jo monta kertaa sulta. Sitten tuli tilanne, että en enää viitsinyt kellekään puhua mitään. En halunnut olla samoja asioita toistava änkyttäjä... Asiat olivat positiivisia, ei valitusvirsiä. Mutta kuka jaksaa samat vitsit ja samat asiat kuulla sata kertaa????
6. Ja lopulta alkoi syrjäytyminen. Ja elonjäämiskamppailu, joka jatkuu yhä. Käyn seuroissa, mutta oon siellä jo aika yksinäinen susi. Usko Jumalaan on alkanut hiipua. Usko hyvään tulevaisuuteen jo aikoja sitten. En jaksa enää uskoa, että käännettä parempaan tulee. Enhän ole halustani huolimatta päässyt edes kognitiiviseen psykoterapiaan, jota mulle suositeltiin. Yksityiselle puolelle kyllä pääsisin, jos olis rahaa. Yritin saada kelan tukea siinä onnistumatta. Mulle tarjottiin vain kaksi lääkärikäyntiä ja lääkkeet. Mutta mielestäni lääkkeet ilman terapiaa on turhia. Lääkkeet eivät kerro masennuksen syytä. Niitä pitäisi käyttää vain yhdessä terapian kanssa, ei ikinä ilman terapiaa!!!
7. Ja nyt.... kun uin syvissä veloissa.. Avunhuutoni sosiaalitoimeen kaikui kuuroille korville. En ole tulossa saamaan apua. En, koska olen itse tilanteeni aiheuttanut. Kun en jaksanut toimittaa kaikkia lappusia, mitä piti. Olen hukannut ne sanoin. Eikä voimat riitä pohtimaan, miten saisin uudet ihan just ja heti. Eikö sossulle riitä, että laitoin tiliotteet, viimeisimmät tilitapahtumat kuukauden ajalta, vuokrasopparin, viimeisin vuokrasopimus ja esitäytetyt verotiedot. Jos en onnistu raivaa tietä täältä suosta, niin eikö ole jo täysi oikeus päättääkin peittää ittensä mullalla. Antaa suon nielaista mies kokonaan!
8. Tuleva säkeistö alkaa näin: Nyt täytyy alkaa työstämään noita opetuksia, mitä mun päähäni on istutettu, pois...
Ja tämä virsi on varmasti aika rönsyilevä. Ja ihan varmasti tämäkään itkuvirsi ei avaa täysin sitä, kuinka väsynyt elämääni oikeasti olen. No niin, ja sitten itkuvirren ensimmäiseen säkeistöön.
1. Elämäni on ollut koko elämäni ajan pelkkiä vastoinkäymisiä, vain muutamia hyviä tilanteita olen saanut kokea. Elämäni on osoittanut sen, että minulla ei ole kykyjä selvitä oman elämäni hoidosta. Olen kenties syntynyt vajaaälyiseksi. Tai ainakin sellainen käsitys pääni sisällä on vahvistunut erityisesti viime aikojen vastoinkäymisten keskellä.
2. Olen turvannut elämäni aikana Jumalaan ja luottanut sen johdatukseen siitäkin huolimatta, että matkan varrella olen kohdannut monia vastoinkäymisiä. Monille nämä vastoinkäymiset olisivat varmasti olleet pieniä, koska normaaliälyinen osaa kyllä järjestää asiat niin, että pääsee niistä yli. Keskivertoihmisellä on hyvät selviytymiskeinot kohdata vaikka suurempiakin kriisejä. Ja moni ihminen myös oppii uusia asioita ns. koettelemuksissa. Ne kasvattavat ja ne muokkaavat. Ja niiden tarkoitus olisi tuoda lähemmäks Jumalaa.
3. Vuodet vierivät. Olin kohdannut jo lukuisia monien mielestä pieniä vastoinkäymisiä. No tiedän, että olin lapsuudessa myös sairaan ujo ja mulla ei ollut tilaa hengittää valtavan suuren sisarusparven keskellä. Meillä kotona vallitsi villinlännen lait. Vahvat jyräs, heikot jäi tallatuksi. Ja minä olin se suuren joukon kaikista heikoin. Ja heikkoälyisin. Mua ei kotona pidetty arvossa ja edelleen kotona vaikuttavat ne vanhat roolit, kun sinne menee.
4. Yhden ehkä suurimman vastoinkäymisen koin jälkeen päin suureksi Jumalan siunaukseksi. Sitä en tässä avaa, koska tulisin paljastaneeksi itseni. Kohtasin niin pahan kriisin, että olin päättää elämäni siihen. Mulle kuitenkin näytettiin uusi tie, jota en osannut odottaa. Kaikki muuttui ja alkoi kerrankin elämässäni olemaan jotain ilon aiheita. Tätä auvoa kesti uusissa ympyröissä kaksi vuotta, kunnes kohtasin seuraavan vastoinkäymisen. Olin kuitenkin niin luottavainen Jumalan suhteen, että jaksoin sen yli, vaikka olikin vaikeaa. Tuolloin alkoi nämä tämän hetkiset ongelmat... vähitellen. En selvinnyt, mutta jaksoin taistella. Jokainen ratkaisu toi uuden ongelman. Aina vain suuremman ja suuremman.
5. Ja lopulta ajauduin tilanteeseen, jota on kestänyt jo viimeiset kolme vuotta!
Eli taloudellinen ahdinkoni alkoi pahenemaan. Pitkää työttömyyttä, pätkätöitä ja uuden ammatin opiskelua, ja sitten loppui voimat kokonaan. Noiden kolmen vuoden aikana olen kasvattanut velkataakkaa.... pakon edessä. En onnistunut saamaan toimeentulotukea. Ongelmat pääsivät pahenemaan... Ja uupumus valtasi mielen. Aloin lamaantumaan. En enää jaksanu toimia. Yritin pinnistellä. Ympärilläni alkoi kaaos pahenemaan. Ja muistini pahasti jumiutumaan.
Alkoi vähitellen puhe muuttumaan änkyttävämmäksi ja ärsyttäviä toistoja alkoi esiintymään enemmän ja enemmän puheessa, koska en muista, mitä kellekin kerron. Ystävät kyllä kertoo, että oon kuullu tuon jo monta kertaa sulta. Sitten tuli tilanne, että en enää viitsinyt kellekään puhua mitään. En halunnut olla samoja asioita toistava änkyttäjä... Asiat olivat positiivisia, ei valitusvirsiä. Mutta kuka jaksaa samat vitsit ja samat asiat kuulla sata kertaa????
6. Ja lopulta alkoi syrjäytyminen. Ja elonjäämiskamppailu, joka jatkuu yhä. Käyn seuroissa, mutta oon siellä jo aika yksinäinen susi. Usko Jumalaan on alkanut hiipua. Usko hyvään tulevaisuuteen jo aikoja sitten. En jaksa enää uskoa, että käännettä parempaan tulee. Enhän ole halustani huolimatta päässyt edes kognitiiviseen psykoterapiaan, jota mulle suositeltiin. Yksityiselle puolelle kyllä pääsisin, jos olis rahaa. Yritin saada kelan tukea siinä onnistumatta. Mulle tarjottiin vain kaksi lääkärikäyntiä ja lääkkeet. Mutta mielestäni lääkkeet ilman terapiaa on turhia. Lääkkeet eivät kerro masennuksen syytä. Niitä pitäisi käyttää vain yhdessä terapian kanssa, ei ikinä ilman terapiaa!!!
7. Ja nyt.... kun uin syvissä veloissa.. Avunhuutoni sosiaalitoimeen kaikui kuuroille korville. En ole tulossa saamaan apua. En, koska olen itse tilanteeni aiheuttanut. Kun en jaksanut toimittaa kaikkia lappusia, mitä piti. Olen hukannut ne sanoin. Eikä voimat riitä pohtimaan, miten saisin uudet ihan just ja heti. Eikö sossulle riitä, että laitoin tiliotteet, viimeisimmät tilitapahtumat kuukauden ajalta, vuokrasopparin, viimeisin vuokrasopimus ja esitäytetyt verotiedot. Jos en onnistu raivaa tietä täältä suosta, niin eikö ole jo täysi oikeus päättääkin peittää ittensä mullalla. Antaa suon nielaista mies kokonaan!
8. Tuleva säkeistö alkaa näin: Nyt täytyy alkaa työstämään noita opetuksia, mitä mun päähäni on istutettu, pois...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Viimeinen säkeistö jatkuu:
... Uskomukset siitä, että on armahtava Jumala. Ja että Jumala päästää taivaaseen vain uskovaiset. Yhteisössä on tilaa vain vahvoille ihmisille. Samoin koko ihmiskunnassa. Vahvat on ne, jotka pärjää. Heikoilla pitää olla oikeus luovuttamiseen pelkäämättä siitä, että joutuisi ikuiseen tuleen. Tämä uskon kitkeminen mielen sopukoista ei tule olemaan helppo tehtävä!
Mutta toisaalta, onneksi on kemikaaleja. Onneksi on liemiä, joilla saa pöntön sen verran sekaisin, että kykenee paremmin toimimaan.
Mistä pään sekoittavaa lientä, jos ei ole rahaa?
No jostainhan nuo pulsaritkin noita juomia saa. Miksen minäkin onnistu... vaikka sitten niin, että käyn kähveltää juopuneen omista kätösistä pullon ja vedän sen omiin kitusiin. Se ei ole ongelma... Se vain, että teenkö ratkaisun jo tänään, vai odotanko vielä.....
Koen, että en ole ollut hyvä neuvojen antaja vaikeuksiin joutuneille. Kysyn, eikö lähellä ole rauhanyhdistyksen tai kirkon diakoniatyöntekijöitä, joille voit kertoa tilanteesta. Jossain päin kirkolla on ollut entinen pankkialan ammattilainen, joka on voinut auttaa solmuun menneiden talousasioiden saamisessa parempaan järjestykseen. Myös rauhanyhdistyksen diakoniatoiminnassa saattaa hyvinkin olla sellaisia tarmokkaita ihmisiä, jotka pystyvät ainakin tukemaan asioiden saamiseksi järjestykseen. Katso nyt noita suuria määriä pakolaisia, joita heitäkin varmasti täytyy paljon neuvoa ennenkuin he pystyvät itse hoitamaan kaikki omat asiansa Suomessa. Diakoniatyöntekijät eivät varmaankaan lähetä pitkää laskua perässä.
... juuri näin ja kenties, velkaneuvoja voisi auttaa?
Ei ole ollut rohkeutta hakeutua diakoniatyöntekijöiden puoleen. Ei seurakunnan, eikä rauhanyhdistyksen.... Tilanteeni on tosi kinkkinen ja tämän tunnustaminen on ollut mulle tosi hankala paikka. Se, että sain otettua yhteyttä edes sossuun, oli jo paljon. Harmi vain, ettei sieltä sitä rahaa sitten tullutkaan.
Missähän noita kirkon diakoniatyöntekijöitä voisi tavata? Pelkään sitä, että romahdan voimakkaaseen itkuun, jos alan tämän hetkistä tilannettani diakoniatyöntekijälle kertomaan. Pusersin melkein itkua jo silloin, kun soitin sossuun... Ja tää sossutäti vaikutti kohtalaisen nuivalta, mutta ymmärsi silti toisaalta huoleni. Hän vain ei voinut auttaa mua. Toivotteli hyvää syksyä vain :(
Rakas veljeni (niin oletan), me molemmat olemme Jumalan lapsia. Jeesus sanoi, että älkäät kerätkö maan päälistä omaisuutta, vaan omasuutta Taivaan valtakuntaa varten. Uskokaamme Hänen Sanaansa, joka on hyvin elävää ja toimii myös rukouksena, se parantaa ja puhdistaa sisintämme, se läpäisee meidät kuin pienet hiukkaset, tehden työtään sismmässämme, USKO siihen. Mitä enenpi nautimme Hänen Sanaansa sitä enemmän se meitä eheyttää, saamme aterioida Herran kanssa, Hänen Sanasa kautta ja se meitä ravitsee ja kasvattaa, USKO siihen. Tämä on totta, mutta kuinka moni ottaa siitä oikeasti vaarin, eikö vielä tulisi koettaa tämä tie, ennen kuin upottaa itsensä tuohon tuli mereen.
Minulla eilen jostain nousi mieleeni nämä laulun sanat:
- "Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu....."
Tänää nuo sanat edelleen nousevat mieleeni ja ajatuksiini, ja muistini kätköistä löysin tuon laulun; En etsi valtaa loistoa. Se on kyllä joululaulu ja liian aikainen tähän hetkeemme, tosin, ei taida olla kuin hetki kun tuota juhlaa kaupat alkaa mainostaa. Mutta nuo sanat on niin kauniit ja rauhaa tuovat ja niissä on oikeaa sydämen asennetta. Siksi halusin jakaa ne teillekkin, aivan kuin rukoukseksi ja joka päiväiseen jaksamiseen:
En etsi valtaa, loistoa
Sävel: Jean Sibelius
Sanat: Sakari Topelius
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!
Totisesti, meidän ei tule havitella tätä maallista, vaan pyrkiä yhteyteen Jeesukseen Kristukseen, USKO Häneen!
Herra sinä näet tämän murtuneen ihmisen, minä näen vain tämän tekstin jonka Hän on tuonut tänne, tämän surullisen tekstin, mutta tiedän, ja USKON, että sinä tunnet hänet paremmin kuin yksikään meistä, sinä tunnet hänet paremmin kuin hän itse, sinä tiedät hänen salatuimmatkin ajatuksensa, hänen hiuksiensa määrän, aivan kaiken ....
Herra, nosta hänet, pelasta ja paranna. Herra, sinä olet lunastanut meidät veresi kautta. VAPAUTA hänet! Voiko palvelijasi olla Herraa suurempi? Ei voi. Sinäkin Herra, kärsit meidän puolesta, ilman syntiä, siis mekin kärsimme, niin kuin sinä kärsit, emme ole sinua parempia, ja tämän kautta mekin saamme lopulta kokea tuon ylösnousemuksen kirkkauden, se on palkamme, kun jaksamme kulkea tämän tiemme loppuun niin kuin se on meille suunniteltu, vaikka kokisimme myös kärsimystä, mutta sinuun uskoen me jaksamme. KIITOS JEESUS KRISTUS, ETTÄ SINÄ OLET TÄSSÄ RUKOUKSESSA LÄSNÄ; KUULET HUUTOMME; TUNNEN KUINKA RAKASTAT TÄTÄ MURTUNUTTA JUMALAN LASTA; OHJAA HÄNET RAKKAUDELLA TIELLESI!
AAMEN.
PSALMIT 139
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19. Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20. Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi.
21. Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22. Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Tutki ja ime tätä Psalmia sydämeesi, itse olen itkenyt usein sen äärellä. Ota Sana omaksesi jokapäiväiseen elämääsi.
Herran Rauhaa ja Siunausta sinulle, Rakkaudella: Siskosi Sinettisormus.
... mietinkin miksi nuo laulun sanat nousivat mieleeni, Herra välillä antaa minulle myös noita tiedon sanoja, ja noita laulun sanoja Hän eilen ja vielä tänäänkin, halusi käyttää viestinä sinulle. Mitä rauhaa ja suurta nöyryyttä ne edustavatkaan ....
Kiitoksia hyvästä ja lohduttavasta kirjoituksestasi. Tavatessani noita joululaulun sanoja purskahdin sellaiseen itkuun, mitä en miesmuistiin oo kokenut... Jotenkin voimallinen oli muutenkin tämä sun kirjoituksesi. Ehkä saan jotain lohtua ja voimia kestää siihen asti, kunnes ehkä asiat taas järjestyvät. Luottaminen Jumalan hyvään johdatukseen on vain tällä hetkellä koetuksella. Ja edelleen elän kaksijakoisessa tilassa. Toisaalta haluan säilyttää yhteyden Jumalaan, mutta toisaalta mietin edelleen sitä, kuinka haitallista usko minulle on. Uskolla on minua suojeleva vaikutus, sen tiedän. Lähinnä se, miksi olen miettinyt uskon kitkemistä minun aivojen syövereistä, johtuu lähinnä vain siitä, että jos päätän päiväni, haluan tulla varmistuneeksi siitä, etten joudu kadotukseen!
HukasHukas.
Halutessasi voit jatkaa valitusvirttäsi luottamuksella exnare @ gmail.com (Poista välilyönnit @-merkin molemmilta puolilta). Kuten olet lukenut, olen itsekin lähellä päivieni päätä, mutta asiaa harkittuani tarjoan mahdollisuutta kertoa luottamuksellisesti lähemmin mistä tilanteessasi on kysymys. Tilanteen sanoittaminen saattaa jo sellaisenaan laittaa asioita pään sisälläkin uuteen järjestykseen, mutta ongelmavyyhtisi vaikuttaa liippaavan läheltä omaa ammattialaani, joten mahdollisesti voisin sen puolesta olla hyödyksi.
Kieleni kenties katkaistiin. En saa enää sanotuksi mitään. Itkeäkään ei jaksa. Olen vain kattonut kattoa pää täynnä tyhjää. Yrittäny tehä vielä jotain, mitä tehtävissä ehkä olis, mutta ei jaksa. Tiedän, että mulla on se kauan varaamani lääkäriaika tulossa tässä kuussa. Joko kestän sinne asti tai sitten ei, mutta voimia ei riitä enää itkuvirren veisaamiseenkaan.
Debikseni lienee jo kroonistunut. Tämän hetkistä tilannetta en osaa tarkemmin kuvailla. Ei itketä, ei naurata. Järki ei toimi, kielikin puuttuu. Lähinnä tilanteestani en kykene puhumaan. Tiedän tekijöitä, jotka saa mieleni apeaksi, mutta miten ne ratkon. Aivot ovat päättäneet lakata toimimasta. Kattoon kattomisen lisäksi juuri ja juuri jaksoin tämän vielä kirjoittaa. Ei muuta, ku takas makaa. Mitä järkee tehä mitään, jos aivot eivät ole enää toiminnassani mukana. Haahuilen vain edes taas... Ulkopuolisen silmin näytän laiskalta, tai sellaiselta, joka vain esittää.. Kukaan ei näe kuitenkaan aivoihini sisälle. Siellä ei tapahdu enää mitään!
Toivon niin hartaasti, että jaksat siihen lääkäriin asti !!!