Ei täällä meno parane! Nyt on alasmenoa ollut jo kohta 30 vuotta. Tämä on samaa jatkumoa. Tilanne vain huononee, kunnes tulee viimeinen pamaus. Uusliberalistinen vapaakauppa on päättynyt sotaan jo 2 kertaa aikaisemminkin. Niin käy nytkin.
Suomessakaan ei ole enää mitään teollisuutta verrattuna 1980-lukuun. Kaikki on myyty vapaakaupan alttarille. Jos ei ole teollisuutta, niin ei ole työpaikkojakaan. Sosiaalivaltio murenee silmissä. Ihmisiltä loppuu usko.
Millään vippaskonsteilla ei tilanne muutu. Koetetaan saada muutaman %:n kilpailuetu johonkin muuhun valtioon. Mitä se ratkaisee? Reaalitaloudessa työskentelevän kapitalistin pussiin kilisee vähän aikaa euroja. Se loppuu kuitenkin jonkin ajan päästä. Mitä sitten? Ei muuta kuin uusi kierros. Kilpailukyvyssä on lyötävä naapuri. Kuinka alas pitää päästä? Keneltä viedään? Työntekijältäkö? Tulos: ei täällä pysty kilpailemaan > tuotanto halpamaihin mahdollisimman nopeasti. Tuodaan sieltä sitten länsimarkkinoille. Enää ei ole tullejakaan, ainoastaan rahtikulut tulevat tuotantokustannusten päälle. Myyntihinta on halpa. Kuka ostaa - ehkä köyhä työtön.
Eiköhän työttömälle olisi parempi olla täällä töissä ja ostaa vähän kalliimpia tuotteita, jotka ovat kotimaassa valmistettu.
Edellä kuvatulla menolla meillä ei länsimaissa ole, eikä tule olemaan töitä.
Edellä on puhuttu vain reaalitaloudesta, joka periaatteessa on se ainut työllisyyden muoto, joka työllistää. Siitä kiistellään nytkin Suomen talouden "muka" pelastajana. Nämä kiistelyt koskevat lähinnä työntekijöitä ja pienehköjä yrityksiä.
Suuressa mittakaavassa Suomessa käytävät kilpailukykyneuvottelut ovat kuin hyttysen kusi Intian valtameressä.
On nimittäin niin, että finanssiteollisuudessa liikkuu rahaa 75 kertainen määrä reaalitalouteen (=tavaratalous) verrattuna. Mitään veroja ei tälle rahalle ole pystytty asettamaan. Reaalitaloudessa joka tuotteelle on asetettu arvonlisävero, joka ei ole matala. Sen maksaa jokainen loppukäyttäjä.
Mikäli haluttaisiin lopettaa keinottelu, niin se onnistuisi juuri verotuksen kautta. Tehtäisiin se kannattamattomaksi. Sijoittajille jäisi mahdollisuus tienata sijoittamalla juuri reaalitalouteen.
Tähän ei koskaan päästä. Niin suurista rahoista on kysymys. Poliittista tahtoa ei löydy, koska tämä tahto on voideltu suurilla korruptiorahoilla.
Ainoastaan radikaalilla politiikan muutoksella voidaan vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on. Palataan pieneen lokaaliin talouteen, missä suuryritykset eivät jyllää ja syö ihmisten pöydissä. Se on markkinataloutta. Nyt eletään kapitalismissa, missä raha on ainut, mitä pyritään saamaan haltuun tekemättä ensin töitä. Rahanteko syö varallisuutta. Raha ei itsessään ole varallisuutta ollenkaan. Rahaa hankitaan monin erilaisin vippaskonstein.
Tämä vippaskonstein hankittu raha sitten muunnetaan reaaliomaisuudeksi.
Se vääristää kaikkea markkinatalouteen kuuluvaa. Ilmaisella rahalla ostetaan kiinteistöjä ym. omaisuutta tavallisten ihmisten silmien edestä. Hinnat ovat pilvissä.
Suomessakaan ei ole enää mitään teollisuutta verrattuna 1980-lukuun. Kaikki on myyty vapaakaupan alttarille. Jos ei ole teollisuutta, niin ei ole työpaikkojakaan. Sosiaalivaltio murenee silmissä. Ihmisiltä loppuu usko.
Millään vippaskonsteilla ei tilanne muutu. Koetetaan saada muutaman %:n kilpailuetu johonkin muuhun valtioon. Mitä se ratkaisee? Reaalitaloudessa työskentelevän kapitalistin pussiin kilisee vähän aikaa euroja. Se loppuu kuitenkin jonkin ajan päästä. Mitä sitten? Ei muuta kuin uusi kierros. Kilpailukyvyssä on lyötävä naapuri. Kuinka alas pitää päästä? Keneltä viedään? Työntekijältäkö? Tulos: ei täällä pysty kilpailemaan > tuotanto halpamaihin mahdollisimman nopeasti. Tuodaan sieltä sitten länsimarkkinoille. Enää ei ole tullejakaan, ainoastaan rahtikulut tulevat tuotantokustannusten päälle. Myyntihinta on halpa. Kuka ostaa - ehkä köyhä työtön.
Eiköhän työttömälle olisi parempi olla täällä töissä ja ostaa vähän kalliimpia tuotteita, jotka ovat kotimaassa valmistettu.
Edellä kuvatulla menolla meillä ei länsimaissa ole, eikä tule olemaan töitä.
Edellä on puhuttu vain reaalitaloudesta, joka periaatteessa on se ainut työllisyyden muoto, joka työllistää. Siitä kiistellään nytkin Suomen talouden "muka" pelastajana. Nämä kiistelyt koskevat lähinnä työntekijöitä ja pienehköjä yrityksiä.
Suuressa mittakaavassa Suomessa käytävät kilpailukykyneuvottelut ovat kuin hyttysen kusi Intian valtameressä.
On nimittäin niin, että finanssiteollisuudessa liikkuu rahaa 75 kertainen määrä reaalitalouteen (=tavaratalous) verrattuna. Mitään veroja ei tälle rahalle ole pystytty asettamaan. Reaalitaloudessa joka tuotteelle on asetettu arvonlisävero, joka ei ole matala. Sen maksaa jokainen loppukäyttäjä.
Mikäli haluttaisiin lopettaa keinottelu, niin se onnistuisi juuri verotuksen kautta. Tehtäisiin se kannattamattomaksi. Sijoittajille jäisi mahdollisuus tienata sijoittamalla juuri reaalitalouteen.
Tähän ei koskaan päästä. Niin suurista rahoista on kysymys. Poliittista tahtoa ei löydy, koska tämä tahto on voideltu suurilla korruptiorahoilla.
Ainoastaan radikaalilla politiikan muutoksella voidaan vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on. Palataan pieneen lokaaliin talouteen, missä suuryritykset eivät jyllää ja syö ihmisten pöydissä. Se on markkinataloutta. Nyt eletään kapitalismissa, missä raha on ainut, mitä pyritään saamaan haltuun tekemättä ensin töitä. Rahanteko syö varallisuutta. Raha ei itsessään ole varallisuutta ollenkaan. Rahaa hankitaan monin erilaisin vippaskonstein.
Tämä vippaskonstein hankittu raha sitten muunnetaan reaaliomaisuudeksi.
Se vääristää kaikkea markkinatalouteen kuuluvaa. Ilmaisella rahalla ostetaan kiinteistöjä ym. omaisuutta tavallisten ihmisten silmien edestä. Hinnat ovat pilvissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
2 maailmasotaa on syttynyt, joissa syy on ollut "vapaa maailmankauppa"
Asiasiasta enemmän esim. kirjassa "kohti vuotta 1929"
Aloittajan kertomat asiat ovat harvinaisen totta ja tätäpäivää.