Kertokaas opiskelijat kuinka selviydytte tenttipaineista! Tuntuuko siltä kuin olisitte saaneet elefantin purtavaksenne?
Poikani valittaa aina lukukauden lopun lähestyessä, että hän ei jaksa enää lukea riviäkään. Silloin hän ei voi keskittyä, nukkuu huonosti (jos nukkuu ollenkaan), tuntee valtavaa hätää tenttien edellä ja pelkää tulevaisuutensa puolesta.
Poikani valittaa aina lukukauden lopun lähestyessä, että hän ei jaksa enää lukea riviäkään. Silloin hän ei voi keskittyä, nukkuu huonosti (jos nukkuu ollenkaan), tuntee valtavaa hätää tenttien edellä ja pelkää tulevaisuutensa puolesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä opiskelupaineet on minullakin valtavat. Nytkin on reilun viikon jälkeen ensimmäinen lukuvapaa ilta edessä, todella huojentavaa!! Vapaa-aikaa osaa ainakin alkaa arvostamaan näiden koeviikkojen tutkielman kirjoittelujen jälkeen!
Sanosinpas, että kyllä lukiossa laitetaan opiskelijat todella tiukille, jopa liiankin rankalta tuntuu välillä. Varsisinkin, jos on niitä oppilaita, jotka haluavat välttämättä saada hyviä arvosanoja. Ei kai siinä muu auta kuin lukea heti jakson alusta alkaen läksynä kappaleet niin hyvin kuin mahdollista, ettei koeviikolle jää liikaa urakoimista. Tuon hyvän kaavan mukaan ei ole kylläkään helppo toimia, ainakin mulla yritys epäonnistuu lähes aina....
Parhaiten yöunet säilyttää, kun on hyvissä ajoin valmistautunut. Viime tippaan asiat jättäneillä on varmasti stressi, jos haluavat pärjätä. Neljän kirjan tentti on suurin kokonaisuus, joka on eteeni tullut. Aloitin siihen lukemisen toista kuukautta aikaisemmin enkä siksi menettänyt yöuniani enkä hermoillut ennen koettakaan. Jos toistuvasti jättää lukemisen viimeiseen hetkeen, niin voi syyttää siitä vaan itseään. Miksei ota opiskeen ja aloita hommia heti kurssin alkaessa?
Mutta poikasi ongelmat kuulostavat vähän syvemmiltä. Onko hänellä syytä huolestumiseensa? Pärjääkö hän normaalisti hyvin vai onko hänellä vaikeuksia? Kuinka todellinen tulevaisuuden pelko on?
Jos hän on tähän asti pärjännyt, niin tapahtuuko se äärimmäisin ponnistuksin? Jos hän ei ole pärjännyt tai jos opiskelu on hänelle todella raskasta, niin eikö voisi vakavasti harkita muita vaihtoehtoja?
Jos hän on pärjännyt, niin mistä syntyy moinen paniikki? Miksi hän ei luota itseensä ja omaan osaamiseensa? Voisi olla hyvä yrittää ymmärtää se, mikä on "riittävä" taso jonkun tietyn kurssin suorittamiseen.
Tenttijännitys on luonnollista ja oikeastaan hyväkin asia, mutta liiallisuuteen mennessä syyt olisi selvitettävä. Elämä ei saisi olla niin ahdaskatseista, ettei näe muita vaihtoehtoja kuin juuri tästä juuri nyt selviämisen.
tähtäimessä diplomi-insinöörin tutkinto, tuntuu
olevan liian suuri pala purtavaksi.
Lukio meni pojalla hyvin. Sitten hän ei enää
halunnutkaan jatko-opiskella. Sattui saamaan hyväpalkkaisen työn, mutta muutaman vuoden päästä
työpaikalta irtisanottiin henkilökuntaa, poikani
heidän joukossaan.
Hän pääsi teknilliseen korkeakouluun, on selvittänyt kohta kaksi vuotta, mutta hänestä alkaa tuntua lukeminen ylivoimaisen tylsältä.
Ja tietysti, jos joku asia alkaa maistua tylsältä niin muuttuu se myös sitä mukaa vaikeammaksikin.
Jotkut aineet menevät leikiten, mutta niistä hän on tietysti enemmän kiinnostunutkin ja ne ovat hänen pelastusrenkaansa, että jaksaa joten kuten.
Mutta juuri tentteihin valmistautuminen aiheuttaa
hänelle melkein paniikkia, eikä hän suostu asiasta
keskustelemaan esim. kuraattorin kanssa.
Ymmärrän, että työpaikan menettäminen aikaisemmin on myös peikko taustalla ja hänestä tuntuu, että hänen on pakko viedä opiskelu loppuun, että tulevaisuus olisi turvattu.
Kukaan ulkopuolinen ei hänelle näitä odotuksia ja paineita aseta, vaan se on hän itse.