Hei! Halusin vähä avautua aiheesta! Itselle on opetettu että lestaadiolaisuus on rakkauden ja lähimmäisyyden osoitusta eikä sitä mitä olen itse joutunut kokemaan. Ihmiset katsovat kieroon kun olet vähänkään erilaisesta perheestä tai erinlaiset taustat. Itsellä vanhempani erosivat isän alkoholi ongelmien vuoksi silloin kun oli 9 vuotias. Sillä samalla hetkellä suurin osa kyseisen uskonon edustajista rupea puhumaan paska, sorsimaan ja katsomaan kieroon. Millä tavalla minun sisarukseni tai äitini joka jäi tilanteessa jätetyksi olisi voinut tehdä toisin. Olen itse joutunut koulukiusatuksia asian takia ettei minulla ollut isää ja että olin erinlaisesta lestaadioilaisesta perheestä. Osa lestaadiolaisista kielsi omia lapsia olemasta minun sisarusteni kans tekemisissä koska heistä tulee siinä seurassa alkoholisteja ja juoppoja. Tässä tappauksessa olisimme koko perhe kaivannut yhteisöltä tukea ja auttamista mutta ei ihmiset rupea vain polkemaan meitä vielä enemmän pohjalle. Tästä syystä kaksi pikku veljeäni kielsi uskon itse olen kokoajan kahden vaiheella mitä teen. Tällä hetkellä olen siis 18v ja tätä samaa sortamista paskan puhumista ja syrjimistä on jatkunut 9vuotta. Sanon vaan teille jos tunnette piston sydämmessänne miettikää mitä aiheutatte tällä kaikella. Minun mielestä tämä ei ole rakkautta ja lähimmäisyyttä mitä tässä uskonnossa puhutaan.
"rakkauden ja lähimmäisyyden usko"
Masentunutjakiusattu
665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että vain onnistuneita uskovaisia rakastetaan. Eräässä virressä pyydetään, ett "anna rohkeutta mennä maastoon tiettömään..." Jeesus haluaa, että olisimme hylättyjen turvana ja tukisimme heikompia. Jeesus rakasti myös syntisiä ihmisiä. Niin meidänkin tulisi tehdä.
Sitä paitsi, jos toinen puolisoista lankeaa vaikkapa alkoholin pauloihin, niin voi kuvitella, miten monet rukoukset se toinen puoliso on lähettänyt. Hän erikoisesti tarvitsee tukea, kun hän joutuu ottamaan molempien vanhempien roolin.
Jo tuo koettelemus on rangaistus. Lähimmäisten hylkääminen ja pahan puhuminen pahentavat sitä. Voisihan hänestä puhua hyvääkin. Siten hänen osaansa voisi vähän helpottaa.
Mutta kunpa Taivaan Isä saisi kirkastaa meissä myös tuota ylenkatseen syntiä. Sehän on puettu Raamattuun Jeesuksen vertauksen sanoihin:" Minä kiitän Sinua Jumala, etten ole niin kuin muut ihmiset,....ja etenkään niin kuin tuo publikaani. Minä annan säännöllisesti rukoushuonerahastoon, leivon myyjäisiin, käyn viikoittain seuratilaisuuksissa, jne.
Ja kuten aina mitään kommenttia ei tämä suuri mailman ainoita tosiuskovia sisältävä extrajoukko ei saa mitään kommenttia aikaan vaikak olisi kuinka hyvä ja kommentoitava aloitus.
taustalla kyllä jupina käy ja vaunuja työnnellään eestaa päitä nyökytellen.
Aloittajan kokemukset oman perheensä suhteen ovat raskaita. Elävässä uskossa on monia sellaisia, jotka ovat olleet ja yhä edelleenkin ovat ainoita tai lähes ainoita uskovaisia sekä isän että äidin puolen suvuissa. Juuri tällaiset uskovaiset ymmärtävät parhaiten, että me olemme vieraat ja muukalaiset täällä maailmassa. Meidän päämäärämme on kotimaa taivaassa iankaikkisessa elämässä Jumalan yhteydessä. Tällaiset tapaukset osoittavat sen, miten usko on kokonaan Jumalan armotyö. Uskovaiset vanhemmat eivät voi säilyttää aikuistuvissa lapsissaan elävää uskoa oman halunsa mukaisesti, koska usko on jokaisen henkilökohtainen asia. Tällaista ajallista sosiaalista yksinäisyyttä omassa perhepiirissään tuntevat saivat muistaa, että sellaisilla kokemuksillakin on varmasti Jumalan hyvä tarkoitus, jotta uskon kulta saa puhdistua vaivain valkeassa. Uskovaiset ystävät tulevat kyllä rakkaiksi sellaisille kipuilijoille, joilla asioiden tärkeysjärjestys on kohdallaan. Jeesuksen seuraajaa kehotetaan luopumaan jopa kaikkein lähimmistä sukulaisistaan, jos se on tarpeen uskon säilymiseksi. Sukulaiset eivätkä muutkaan asiat saa tulla uskomisen esteeksi.
Mitä tarkoittaa vaivain valkea?
Tarkoittaako sitä, että, jos vihollinen on saanut langettaa aviopuolison alkoholiin ja avioeroon, niin uskovaiset lähimmäiset alkavat pitämään outona myös muuta perhettä, kieltämään lapsiltaan kanssakäymisen perheen lasten kanssa ja puhumaan pahoja epäilyksiään heistä.
Tämän kärsiminenkö on sitä vaivain valkeaa?
Epäuskoinen kommentoija ei ymmärrä, millainen Hengen yhteys uskovaisilla on. Yksinäisiä uskovaisia ei ole olemassa. Voi kysyä, oliko toisellakaan aviopuolisolla uskomisen asiat kunnossa, kun seurakunnassa ei näytä löytyneen uskonelämässä tukea antavaa lähimmäistä. Jonkinlaista epäselvyyttä asiassa on ollut. Jumalan seurakunta ei ole vain sosiaalinen yhteisö. Kun mahdolliset epäonnistumiset on saatu korjata evankeliumilla, niin rakkaus automaattisesti palautuu. Evankeliumi on Jumalan voima.
Rakas vl!
Huomaatko, että sinäkin lyöt tuollakin kommentillasi tuota perhettä! Ymmärrätkö miltä tuntuu, kun lähimmäinen ikään kuin ottaa uskomisen oikeuden pois epäilyllään... Ei tuollainen voi olla kristitty, kun tuntee yksinäisyyttä...
Avioeroon liittyy valtavia kelvottomuuden ja epäonnistumisen tunteita! Enkö ollutkaan riittävän hyvä puoliso, kun ... enkö ollutkaan riittävän hyvä äiti, kun lapseni ....
Ja nyt hän kuulee vielä sinultakin, että lienenkö ollut edes oikeanlainen kristitty, kun...
Olkoonkin, että kaikki olemme syntisiä, niin aina ei ole ankara ja tuomitseva puhe paikallaan. Eniten puhuttelee se, kun saa kokea rakkautta, rinnalla kulkemista ja kokea, että toinen kuuntelee aidosti. Kun usko ja parannus meidän vioistamme on Jumalan työ, niin ei meidän pidä siinä kiirehtiä.
Jos hänessä jonkin vian näetkin, niin älä heti osoita sitä ensimmäiseksi. Osoita rakkautta ensin. Kyllä Jumalan Pyhä Henki sitten muistuttaa häntäkin.
Ei Jeesuskaan asettunut vikaan joutuneiden yläpuolelle. Hän kohtasi heitä samalta tasolta. Esim. Nainen Sykarin kaivolla ihmettelee, kun Juutalaismies puhuttelee häntä, (samarialaista), ja pyytää häneltä jopa vettä. Se oli aivan sensaatiomaista, sillä eivät muut juutalaiset voineet kulkea samaa tietäkään näiden syntisten kanssa.
Meillä olisi paljon opittavaa.