Huvittavan paljon samaa Kaarle Hurtigin kertomassa tarinassa, mitä itekin oon kokenut. Olen siis syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin, jossa tanssi oli ankarasti kielletty. Aloin tekemään eroa vanhoillislestadiolaisuuteen ja aloin käymään ei vanhoillislestadiolaisten kanssa baarissa, mutta minä en juonut. En koska en nähnyt sitä tarpeelliseksi ja se oli vierasta siihen kulttuuriin, jonka parissa olen kasvanut. Musa meni kuitenkin voimakkaasti jalan alle ja annoin mennä. Laitoin jalalla niin koreasti, että lensin kuin leppäkeihäs baarista. Ei-vanhoillislestadiolaiset ilkkuivat mua sähköpupuksi ja jopa balettitanssijaksi, jota en todellakaan ole. Tanssin omalla improvisaatiotyylillä, jossa ei ollu lainkaan vaikutteita oikeista tansseista.
Toisen kerran menin diskoon ja sama juttu. Kaarella lensin ulos!
Ja nyt, kun luin tämän Kaarle Hurtigin tarinan, alkoi huvittaa, että näköjään en ole ainut, joka tällaista olen joutunut kokemaan :D
http://www.pohjolansanomat.fi/viikonvaihde/kaarlen-maailmassa-siionin-lauluista-talk-shown-juontajaksi/
Toisen kerran menin diskoon ja sama juttu. Kaarella lensin ulos!
Ja nyt, kun luin tämän Kaarle Hurtigin tarinan, alkoi huvittaa, että näköjään en ole ainut, joka tällaista olen joutunut kokemaan :D
http://www.pohjolansanomat.fi/viikonvaihde/kaarlen-maailmassa-siionin-lauluista-talk-shown-juontajaksi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.