Minun tulisi kirjoittaa jotain suloista hulluutta. Veistää kirjaimiksi se mitä ajattelen, mitä tunnen, vetää suoraan suoneen kirjoittamisen suloista nautintoa, sekoittaa pääni, vajota sekunnin unohdukseen, pakottaa suoriksi kauniiksi riveiksi tämä pyörre sisimmässäni, tämä ikävä, halu, kaikki mahdollinen, istua alas katsomaan miestä, poikaa ja pientä punaista pakettiautoa.
Miten voin koskaan tehdä sanoilla tälle kaikelle oikeutta? Miten tallettaa, muistaa, laatia, leikata erilleen, liimata, koostaa, paketoida, tiivistää? Miten kuvailla vuorta ja sen varjoa?
Miten voin koskaan tehdä sanoilla tälle kaikelle oikeutta? Miten tallettaa, muistaa, laatia, leikata erilleen, liimata, koostaa, paketoida, tiivistää? Miten kuvailla vuorta ja sen varjoa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Les plus beaux mots et expressions clés est souvent non-dits, parce que l'idée est difficile à obtenir par écrit comme elle le voudrait.
Niinhän se on, mutta toisinaan on pakko yrittää, jotta voi saavutta aamun levollisin mielin. Kirjoitan kun en voi koskettaa.
Pourquoi ecrivez-vous en francais quand clairment vous ne le savez pas....?
Koska otsikko on yksi lempilainauksistani - mitä nyt tosin se ei edes mahtunut kokonaisuudessaan, vaan loppu jäi pois: "Tu deviens responsable pour toujours de ce que tu as apprivoisé."
Ranska on kaunis kieli. Tarvitseeko siihen sen kummempaa syytä?
Le petit prince. Toute la sagesse du monde mise en un livre. Olet aina vastuussa siitä, minkä olet kesyttänyt.
Nimenomaan. En tiedä tajuaako hän kesyttävänsä minua. Tai kesyttäneensä jo aikoja sitten.
Je me le demande des fois moi aussi. S' il a compris de m' avoir apprivoisee...et que cela ne disparaisse jamais. Peu importe le temps, la distance, la vie...c'est toujours lui.
Samoja mietteitä... Toisaalta mietin myös, että se lämpö ja ystävällisyys, joka hänestä nyt huokuu voi myös olla vain hyvää oloa, joka heijastuu muusta elämästä, eikä johdu minusta. Sitä on aina niin helppo tulkita toisen käytöstä "väärin". Ehkä minä en ole hänen hymynsä syy, ehkä se on joku muu. Minä vain toivon olevani.
Onhan täällä älyäkin. Kaikkea hyvää elämääsi!
Kiitos. Elämä on opettanut varovaiseksi ja olemaan lentämättä liian liki aurinkoa.
Sano se venäjäksi, ymmärrän paremmin.
Odota - kokeilen seuraavaksi telepatiaa niin ei tule Lost in Translation -erheitä
Pysyt mysteerinä. Kuvana, jota tarkastelen ja jonka mietteitä voin vain arvailla. Se viiltää. Ajatus siitä, ettei tämä ehkä koskaan johdakaan mihinkään, että elämäni kiertyy aina tällä tavalla, tähän suuntaan, aukeaa hitaasti, loputtomasti, päättymättömänä monologina.
On kirous haluta kirjoittaa niin paljon ilman kuulijaa.