Mitä me ollaan heittämässä romukoppaan.Jos tunsit yhtään samoin kuin minä,pelkään etten koe sellaista enää koskaan.En halua jahdata sinua tai tehdä olostasi tukalaa.Pystyisitkö olemaan ystäväni?
Mies oletko ajatellut
olentosissani
37<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tietenkin, mutta pystyisin olemaan paljon enemmän, kuin ystävä sinulle. Haluan sinut kokonaan, jos todellakin olet minun omani.
Niin pystyisitkin jos olet hän,tunteiden vähyydestä ei ole kiinni.Eikä varmaan muustakaan.
Todellakin.
Juna meni jo.
Se oli se pendoliino,mut on niitä hitaampiakin.
niin ne paikalliset pysähtyy joka kolossa - rasittavaa
Höntti, ei aloitus minulta ollut! :D
Hyppäsin jo seuraavaan junaan.
Senkin pienen pieni veturi <3
Mielestäni itsekästä edes pyytää toista olemaan ystävä jos tietää toisen haluavan niin paljon enemmän...
En ole aloittaja. Mietin, kumpi on itsekkäämpää, kieltäytyä ystävyydestä vai tarjota ystävyyttä ?? siinäpä taas miettimistä
Silloin ei kannata tarjota ystävyyttä jos ei ole varma, että se tulee kestämään elämän loppuun asti.
Se on liian raastavaa olla ystävä romanttisesti rakastamansa ihmisen kanssa. Ei siihen kannata ryhtyä, sydän repeää aina uudestaan ja uudestaan kun se ketä rakastaa löytää vierelleen uusia ja uusia ja itse ei ikinä siihen pääse.
Minä ainakin tunsin jotain erityistä,miksi pitäisi luopua kokonaan ihmisestä josta sisimmässään välittää vaikka onkin käyttäytynyt häntä kohtaan melko tökerösti.Ehkä tämä on itsekästä ajattelua,mutta tunnisti toisessa jotain samankaltaisuutta josta haluaisi ottaa selvää voiko elämässä olla toinen samantyylinen.Itseäni joskus säpsähdytti,kun silloin harvoin puhuttiin.Toinen ajatteli asiaa niin samoin,että jatkoi lausetta sanoilla mitkä itsellä oli mielessä.
Ihminen on pystynyt lukemaan sinua todella hyvin. Voi olla kyse sielunkumppanuudesta tai muusta vastaavasta.
Tuollaisessa tilanteessa voi ystävyys toimia. Mahdollisia sielunkumppaneita voi olla useita. Mutta vain yksi voi olla sitten se parempi kuin sielunkumppani.
Luovutko mieluummin kokonaan ihmisestä,tietäen ettet ehkä koskaan näe.
Kyllä. Se repisi minut aina kappaleiksi kun näkisin hänen esim. suutelevan jonkun toisen kanssa. Parempi silloin olla ilman ja etsiä uusia ystäviä. Eikä sitä paitsi tuollaisessa tilanteessa itsekään voisi rakastua kehenkään uuteen kun aina nähtyään olisi aivan tuskainen omien tunteidensa kanssa.
Ystävyydestä se vois alkaa...
Sekin mahdollisuus eläisi..
Nämä on pahoja, joissa sovitaan ystävyydestä, vaikka halutaan jo alun perin rakkautta. Valehdellaan ja juonitellaan muka ovelasti. Ei voi toimia.
Ihan eri, jos sattumalta rakastuu ystävään (ja siinäkin voi pettyä).
Exän tai entisen ihastuksen kanssa voi olla ystävä, jos kumpikin on 100 %:sti luopunut haluamasta muuta. Usein eri sukupuoliset ihmiset kuitenkin tsekkaavat toistensa eri sukupuolisuuden ainakin mielessä jossain vaiheessa , niin on hyvä jos se on hoidettu jo etukäteen.
Mitähä alottaja on kokenu?
Jos tuli jo hypättyä sänkyyn ni se on sitte ystävyys tehty mahdottomaksi.
Tai jos haluaa olla pelkkä ystävä ni ei pitäs hypätä sänkyyn.
Kavereiden kans ei paneskella.
Jos haluaa niin suhteen voi kai lämmittää uudelleen. jos molemmat sitä haluaa ja toivoo. Edellyttäen et molemmat on vapaita.
Itse en ainakaan usko enää mihinkään vahvoihin tunteisiin ihan riittävästi saanut pettyä suhteissa niihin ja muutenkin. Aina valitsemassa vääränlaisia, jollakin tavalla päästään sekaisin olevia ihmisiä. Mielummin miedot tunteet ja niin että joku rakastaisi minua ja kiltteys päälle.
No ei niille tunteille alussa itse mahda kauheasti,kun pyöritys käy.Eihän se ihminen muuten ole seko tai ainahan se vaara on.
Vaikka ilman rakkautta voi olla hyvä suhde, niin jossain vaiheessa se alkaa käydä itsetunnolle ja vaivata.
Mä olen ollut juuri tämän kuilun reunalla pitkään.
Rakastan häntä pohjattomasti ja tiedän, että hän on elämäni nainen. Olen tähän saakka eläessäni nähnyt paljon ihmisiä, mutta tämä yksi aiheuttaa erilaisia ja aivan ylivoimaisia tunteita. Koska vain yhden tällaisen olen tähän mennessä tavannut, voin ihan turvallisesti olettaa, että tässä se on: elämäni nainen, elämäni tosirakkaus.
Minäkin olen ajatellut, että vaikka hän ei pitäisi minua elämänsä miehenä, varmaan voisin olla ihan passeli kaverikin. Monenlaisia ajatuksia sitä välillä juolahtaa mieleen, mutta päällimmäisin on aina tahto nähdä hänet.
On tosi kauhea ikävä
Sama. Sitä ajattelee, että haluaa lopettaa etsimisen. Nyt on hyvä, tässä on koti, tässä on kaikki.
Oletko vapaa ja onko hän vapaa unissatanssija...itse ihastunut varattuna varattuun...en voi ruokkia sitä vaikka koskee...
Vastaus hukkui sitten jonnekin kaiketi. Itse olen niin suhteista pettynyt ja muustakin etten enää viitsisi niin vahvoja tunteita kokea, pelkkää sydänsurua menee ihan ristiin tai sitten törmännyt jollakin tavalla mieleltään epävakaisiin. Itse arvostaisin ihan laimeampaa suhdetta, jos joku rakastaisi minua, olisi kiltti ja olisi vaan hyvä olla.
Ihmiset on muuten niin kiinni parisuhteissaan, että ystävät jäävät kyllä siinä jälkeen ja pelkkä ystävä sellaisen kanssa, josta enemmän tykkäisi, no voisi olla vaikeaa.
Minun tosiystävät ovat pysyneet lapsuudesta saakka ja niitä on kaksi.En kauheasti usko,että aikuisiällä voisi löytää jotain pysyvää ystävyyttä,mutta nyt niin voisi olla.
Minä en ainakaan koe koskaan enää samanlaista jos hänet elämästäni menetän. Varmaan pystyisin olemaan hänen ystävänsäkin!
Ikinä ei voi olla satavarma,mutta niin aavistelen minäkin.Ehkä minä 10 vuoden päästä tarkistan tilanteen.Mikäköhän se on kummankin kohdalla.
Miksi sitten vasta
Mikä ois sopivampi ajankohta?
Heti ikävä pois
Mitään muuta ei juuri ole tullut ajateltuakaan. Hän on juuri se oikea ihminen minulle. Tällaisia tuntemuksia ei voi kokea kuin kerran elämässä. Mutta. Kun en tiedä kokeeko hän samoin. Voisin olla hänen ystävänsä jos hän ei enempää halua. Kunnioitan ja arvostan häntä ja hänen tekemisiään niin paljon, että toivon hänellä olevan kaikki hyvin ja että hän on onnellinen.
Aavistan,että kokee.Sen näkee toisesta tai tuntee kun toisen sydän hakkaa tuhatta.Tosin sydämen omistaja pakotti sydämensä rauhoittumaan.Miksi?
Jos tunne on noin vahva, niin ehkä aloittajan kannattaa tehdä aloite. Omalta osalta voin sanos että ystävyys ei toimisi meidän kohdalla, tunteet ei ole ystävän tunteita. Tuskin käyn täällä enää, oon keskittynyt nykyiseen elämääni...On ollut pitkä taival... Sanon sanan ystävyydestä...jos ei onnistu ja silti tykkää, niin sydämessään voi aina ajatella häntä ystävällisesti <3 ja niinhän mä teenkin.
On liian aikaista nousta, käännän kylkeä ..jos siitä nyt on apua. Hänelle kuitenkin pus ja hyvää toivon hänen elämälleen, missä miten ja kenen kanssa sen elääkin. Minä toivon myös itselleni hyvää ja onnellista loppuelämää.
Kuuleeko taivas..tai edes bittitaivas.. onko liian paljon pyydetty? noh pyydän kuitenkin :) ainakin snadisti.
kuulenhan minä kun kuvittelen että sinä olet hän joka sai osan sydämestäni , en voinut vielä antaa kokonaan, snadisti kuulen vaan
sinä siis kuitenkin kävit
Olen ajatellut.
Nainen jahtaamassa... Nyt kiinnostaa,mitä olet tehnyt?