Mies, kestätkö pakit ? Onko se sinulle ylitsepääsemätön juttu tai harmitteletko hetken ja jatkat eteenpäin ? Entä jälkeenpäin. Voitko olla missään tekemisissä pakkien antajan kanssa esim. hyvän päivän tuttu tai peräti ystävä ?
Miten muuten on
Omanarvontunto
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Säkö annoit pakit? Ei se täällä sun perääs itke.
Olen joskus antanut ja joskus saanut sen tähden hyvinkin ikävää palautetta. Tarkoitukseni ei ollut tuottaa pahaa mieltä kysymyksilläni. Niin, kukapa täällä minun perääni itkisi. Ei varmasti kukaan ja parempi niin. En haluaisikaan, että joku itkisi vuokseni.
Käsittääkseni palstaa kunolen lukenut niin täällä moni pakit saanut haikailee perään
Olisin halunnut kuulla, miten pakkeihin reagoidaan. Viimeisimpien pakkien kanssa oli sellaisia mieleenpainuvia asioita, jotka saivat minut miettimään syvällisemmin pakkien saajien tuntemuksia. Olisin kyllä voinut aloitusta tehdessäni asettaa kysymykseni / sanani paremmin.
Meinasitko pakit nyt jo antaa? Eiköhän se ole vähän ennenaikaista, vai mitä? Kaikella kunnioituksella suhtaudun jatkossakin sinuun, kävi miten kävi. Toteaisin jälkeenpäin vain, niin kuin Anne Mattila siinä laulussaan, että kun meistä ollutkaan - siihen hommaan....perutaan häät...perutaan yhteinen hautapaikka...ystäviä ollaan aina.
Kuulostaa hyvältä suhtautumistavalta minun korviini. Kiva viesti muutenkin. Yhdelle vasta annoin pakit. Toivotaan, että te saisitte yhteisen puuro kattilan sekä vispilän, jota voitte yhteisvoimin ja sopuisasti sopien hämmentää.
alkavat heti huorittelemaan, jos saavat pakit. Kerran yhdelle annoin ja rupesi heti huoraksi haukkumaan.
Ikävän kuuloista. Varmasti miehestä tuntui pahalle, että halusi purkaa, siirtää olonsa sinuun. Minulle kävi niin, että meni sanattomaksi. Ei edes tervehtinyt enää. Ihan kuin mököttäisi. Katsoo altakulmien ja jos huomaa, että katson takaisin kääntää pään pois. Kävelee ohitseni vauhtiaan lisäten ja katsoo muualle. Ennen hymyili ja tervehti. Olen pahillanihänen puolestaan.
En koskaan anna anteeksi pakkeja, enkä koskaan ole tekemisissä pakkien antajan kanssa pakkien saannin jälkeen.
Tuntuisi, että tuo on sinulle raskasta. Miksi vihainen ?
Kerran pakit on tuntuneet erityisen pahalta. Pideemmän tutustumisen,ihastumisen jopa rakastumisen jälkeen, tuli päätös sille jutulle. Kyllä se sattui enemmän ku mikään muu siihe asti. Olisin halunnut hänen kanssa naimisiin. Siitäkin selvisi niin eipä pakit normisti paljoa hetkauta. Se täytyy sanoa et hänen kanssaan vietin elämäni tähän asti onnellisimmat hetket. Siitä olen kiitollinen, ilman häntä en tietäisi miltä rakastuminen tuntuu.
En voi oikeasti edes laidasta kuvitella, miltä sinusta on täytynyt tuntua. Tuliko pakit kuin yllätyksenä ? No tuli tai ei, niin varmasti pysäytti. Mutta tuo kuulostaa hyvältä, että osaat olla kiitollinen. Näet hyvää asiassa.
Ainahan pakit varmasti tuntuvat pahalta, mutta pakkejakin voi antaa niin monella eri tapaa. Voi ilmaista kauniisti ja toista huomioiden niin, että toinen osapuoli ei joudu noloon tilanteeseen. On ihan normaalia ja reilua, että saa antaa myös pakkeja, koska eihän toisen mieliksi voi alkaa seurustelemaan:D Voisin olla ystävä vaikka pakkeja saisinkin, tosin tuskin heti seuraavana päivänä. Riippuu nimenomaan siitä, miten asioita hoidetaan, miten ne ilmaistaan jne. Ja yksi tärkeä seikka on myös se, että pakkien jälkeen ei ihan koko kaupunki olisi selvillä, että "ahaa hänkö se on se, joka sai siltä ja siltä pakkeja..." Se on yksi tärkeä osa toisen ihmisen huomioimista ja kunnioittamista. Ja jos näitä asioita pakkeja antaja hoitaisi fiksusti, niin voisin jatkaa ystävänä.
kyllä, ilman muuta nuo ovat todella tärkeitä asioita. Mielellään haluaa säilyttää luottamuksen, eikä lähteä puhumaan muille antamistaan pakeistaan. Eihän kukaan itsellekään toivoisi sitä. Minulla on vain niin pahamieli, että ennen hän iloisesti tervehti ja nyt kuin olisin tehnyt todella pahasti häntä kohtaan. Mietin, mitä sanoin väärin. Yritin kyllä mielestäni ajatella hänen tunteitaan. Täällä anonyyminä nyt kirjoittelen, koska asia vaivasi minua, enkä voi irl siitä muille puhua.
Tapoja on varmasti yhtä monta kuin on ihmisiä ja tilanteita. Omasta puolesta voin sanoa, että viimeisimmät pakit olivat elämäni kovimpia paikkoja. Kiinnostun kenestäkään suhdemielessä hyvin harvoin ja lähestyn vain, kun tunteeni ovat syvät. Ja näin syvää ihastumista en ole ennen kokenut. Olen myös tottunut monissa asioissa luottamaan intuitiooni, mutta nyt se näköjään oli todella väärässä. Luulin siis hänelläkin olleen kiinnostusta tutustumiseen.
Tässä kun hiljakseen hautaa persoonansa romanttista ja seksuaalista puolta, niin olo on sen mukainen. Samalla on luovuttava monista isoista haaveista. Mutta nämä asiat kestän ja pystyn käsittelemään. Sen sijaan on tarkoin punnittava kuinka lähellä häntä voin olla läsnä. Haluaisin olla hänen lähellään vaikka vain ystävänä, mutta toisaalta tiedän, että se voi satuttaa minua todella paljon. En oikein tiedä mihin suuntaan tässä olisi lähdettävä ja millä tasolla voin hänen kanssaan toimia. En myöskään halua aiheuttaa hänelle ahdistavia tilanteita.
Tervehdimme edelleen ja voin sanasenkin jutella hänen kanssaan, vaikka sisällä kuohaa. Kiinnostaisi tietää, miksi aloittaja kyselee Ikävä-palstalla moisia?