Ikävä aloitteellista naista

Jaa

on jo tehnyt, useita, mutta mies ei ole reagoinut niihin mitenkään.

Ei naiset halua tyrkyn leimaa. Siksi aloitteen odotus miehen puolelta.

Ainoastaan pimppakavereita.
Jos mies on kiinnostunut, tekee hän kyllä aloitteen. Näin se on aina mennyt.
Ja aloitteet eivät saa olla "tule tänne skumpalle/nukkumaan ". Naiset eivät ole pimppoja, joita tilataan kuin pizzaa. Pikkasen enemmän pitää olla yritystä.

Mutta miksi sitten vaivautua osoittamaan kiinnostusta? Eikö olisi helpompaa vain avata suunsa jos kerta niin kovin kiinnostaa? Mielestäni kaikenmaailman flirtti ja kalastelu tuossa tapauksessa on säälittävää ja vie loputkin arvostuksen rippeet. Lopettakaa tuollainen toiminta naiset!

Löytyy niitä, mutta aloitteellisia miehiä on enemmän. Naiset ei ennätä kun miehet tarjoutuvat. Siinä voi ihastuskin jäädä kakkoseksi jos joku ihan ok kiva tekee aloitteen. Tää on meidän odottajien vitsaus. Kerran eräs nainen teki aloitteen, mutta olin silloin ihastunut toiseen. Siitä on jo 20 vuotta.

Ei nainen tee alotteita. Miehessä pitää olla sen verran kanttia tehdä aloite!! Nainen valitsee sitten sopivan aloitteen tekijöistä, näin se on aina mennyt!

Olin aiemmin pitkään (yli 20v) parisuhteessa, jossa nainen ei tehnyt aloitteita ollenkaan, ja kun itse tein, johti se useimmiten torjutuksi tulemiseen. Tämän seurauksena seksuaalinen itsetuntoni oli aivan pohjamudissa, eikä nainen millään tavalla halunnut/kyennyt kertomaan syytä omalle haluttomuudelleen. Tämä oli yksi syy eroon. Toinen oli hänen mustasukkaisuutensa. Pettämistä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Eron jälkeen en uskaltanut tehdä aloitteita naisille, koska itsetuntoni oli niin pohjalla, enkä halunnut kokea torjutuksi tulemisen tunnetta taas. Olen kuitenkin ollut aina "kiinnostava" naisten mielestä (yksi syy exäni mustasukkaisuteen), joten oli helppo jättää aloitteet naisille. Tällä tavalla ajattelin pitäväni vallan torjumisen ja myöntymisen suhteen itselläni.

Tapailin seuraavan kolmen vuoden aikana muutamaa (9) naista, joille kerroin treffeillä, että minä en sitten tee aloitetta seksin suhteen, että hänen on se tehtävä, jos haluaa tapailun johtavan siihen. Yhtä lukuunottamatta tapailut johtivat seksiin joko ensitreffien, tai muutamien treffien jälkeen. Kenenkään kohdalla se ei jäänyt yhteen kertaan. Naiset olivat iältään 23-40 -vuotiaita. Osalla lapset, osalla ei. Yksi olisi halunnut salasuhteeseen, johon en suostunut.

Seksuaalinen itsetuntoni palasi, en ollutkaan huono sängyssä, vaan naiset olivat hyvinkin tyytyväisiä. Ja naiset halusivat minua. Se tunne, että olet haluttu ja haluttava on niin koukuttava, että siihen voisi jäädä kiinni. Kuitenkin jossakin vaiheessa huomasin, että seksistä oli tullut (itsetuntoa korjaavaa) suorittamista, enkä itse nauttinut siitä, ainakaan henkisellä tasolla. Lisäksi tunsin olevani enemmän naisten tarpeiden, kuin omieni tyydyttäjä, ilmainen mieshuora. Kaikenkaikkiaan annoin kuitenkin pakkeja varmaan yhtä paljon kuin myöntymisiä.

Kaikkien kohdalla tein kuitenkin aloitteen yhdessä asiassa, eli suhteen päättymisessä. Rehellisesti sanottuna, en ollut valmis pano- tai fwb-suhdetta vakavampaan suhteeseen, enkä halunnut että nainen päättäisi suhteen. Vielä hauras itsetuntoni olisi tuskin kestänyt sitä. Pidin siis näennäisesti valtaa itselläni. Sitten päätin, että on aika kokeilla omien siipen kantavuutta ja alkaa tehdä aloitteita ja nostaa rimaa aloitteita tekevien naisten suhteen, selibaatti kun ei ollut mikään tuntematon käsite. Mitä lienee johdatusta, mutta seksistä "luopumisen" ja parien molemminpuolisten pakkien jälkeen, kohtasin naisen, joka todella kiinnitti huomioni ja mielenkiintoni. Tiesimme toisemme entuudestaan yhteisen kaverin kautta, joten tutustuminen ja aloitteen tekeminen oli helppoa.

Ensitreffit päättyivät samaan sänkyyn, mutta vielä ilman seksiä. Tapasimme uudestaan vielä parin päivän päästä, pistin kaiken yhden kortin varaan ja tein aloitteen seksinkin suhteen. Tämä nainen kertoi olleensa "jalat ristissä" oman eronsa jälkeen n 7 vuotta ja ettei hän välttämättä "osaa nauttia" seksistä, että on aina ollut vaikeaa saada orgasmia, jne. Hän myös lisäsi, että ei kannata ottaa itseensä, jos hän ei laukeakaan. Siis, täh?! No, päätin etten ota asiasta paineita ja kerroin se hänellekin. Siinä sitten tutustuttiin toisiimme ihan rauhassa, välillä jutellen, vitsaillen ja vedet silmissä nauraen, välillä kiihkeästi toisiamme hyväillen. Niin siinä meni kolme-neljä tuntia ihanan hellän ja rennon seksin parissa. Ja päättyihän se peuhaaminen sittenkin molemmin puolin orgasmiin, hänen osaltaan sarja-sellaiseen, kuulemma ensimmäistä kertaa. En ollut koskaan vielä kokenut sellaista seksiä: rentoa, hellää, rajua, estotonta, kiireetöntä, ilman kummankaan suorittamista ja miellyttämisen pakkoa. Kerroin sen myös hänelle ja kerroin myös haluavani lisää, jos hänelle sopii.

Sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa, koska oli tehnyt päätöksen elää "nunnana", jäädä "vanhaksi piiaksi", eikä ottaisi miestä enää. Lupasin hänelle aikaa tehdä päätöksensä. Muutaman päivän päästä hän ilmoitti, että haluaa jatkaa suhdettamme, mutta ei halua pelkkää seksisuhdetta, mutta ei myöskään liian tiivistä parisuhdetta, esim yhdessä asumista. Tämä sopi ja sopii minulle. Pari seuraavaa tapaamista meni ilman seksiä, kummankin toiveista, peloista ja muusta jutellen, myös seksin suhteen. Nyt on menty reilu pari vuotta ja vaikka asumme erillään, me kyläilemme, harrastamme seksiä 2-4 kertaa viikossa ja molemmat tekevät aloitteita ja molemmat myös välillä torjuvat toistensa aloitteen (tosin harvemmin).

Pointti on siinä, että kummankaan ei tarvitse olla se aktiivisempi osapuoli, kummankaan ei tarvitse suorittaa, eikä esittää mitään sängyssä. Seksistä, siihen liittyvistä toiveista ja mieltymyksistä, sekä kokeilutoiveista keskustellaan avoimesti, ilman leimautumisen pelkoa.

Ei mulla muuta.

On niitä :)

Sama koskee miehiä.