Onkohan kaikki täällä persoonallisuushäiriöisiä? Persoonallisuushäiriöisen tuskaa on verrattu palovammapotilaan oloon. Minä tiedän olevani. Mitä enemmän hän hyljeksii minua, sen syvemmin olen koukussa ja rakastan häntä. Haluaisin vaan elää ja löytää mielenrauhan ja tasapainon itseni kanssa.
Hyvät vertaiskärsijät
Vereslihalla
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä en oo.
epävakaa.
Mä tiedän erään miehen jonka vanhemmat hyljeksivät häntä pienenä. Nyt hän etsii naista joka samalla tavalla on etäinen hänelle. Eli häntä kohtaan kylmä ja tunteeton. On jäänyt lapsuudesta koukkuun tällaiseen
Sieltä se juontaa joo. Elämä yhtä helvettiä.
Ei osaa ottaa rakkautta vastaan, ei osaa löytää naista joka avaisi hänelle sydämensä. Mieluummin on koukussa tunteettomaan naiseen hänelle
Mä olen ajatellut asian vähän toisin. Vanhemman kaltainen ihminen vetää puoleensa. Haluan voittaa tämän ihmisen rakkauden. Pienikin huomaavaisuus ja huomioiminen saa minut seitsemänteen taivaaseen. Ongelma on siinä, että minä rakastan häntä syvästi, mutta hän ei minua.
En ole. Väärä luulo.
Aloittajalle: Et sä voi ikinä oikeasti rakastaa henkistä pahoinpitelijää. Se on vain riippuvuutta. Eikä sua oikeasti rakastava vois olla ilkeä ja paha sulle, ei vaikka vaatisit sitä että sun ois helpompi olla. Älä siis jätä itseäs jumiin yhteenkään ilkeään. Oo mieluummin vaikka yksin. Opettele,pakota itses. Vain siinä mä näen toivon ja tulevaisuudenlupauksen. Jaksamisia sulle!
Olen yksin. En menisi sanomaan, etten aidosti osaisi rakastaa. Olen nähnyt hänessä olevan hyvän, kuitenkaan ei toista voi pakottaa rakastamaan. Yritän kyllä toipua, mutta tuo vamma minussa on niin syvällä (siis rakkaus ja suhdeasiat), etten tiedä voiko siitä toipua. Yksin elän, ystävät saa riittää.
En tarkoittanut ettet osaisi rakastaa, jos se nyt osaamista vaatii. Vaan ettei rakkaus voi oikeasti kohdistua ihmiseen joka tekee sulle pahaa. Sua ajaa ehkä enemmän hyväksytyksitulemisen tarve, huomiontarve, yksin jäämisen pelko tms. En tiedä, en oo psykologi. Rakastat jotain tunnetta jonka saavutat. Terve rakkaus ei kohdistu satuttajaan ellei ensin ollut rakkaus ja sitten vasta tullut huonot välit ts pahoinpitely.
Sä oot kova kertomaan teoria tasolla näistä asioista.
Kerro yksi omakohtainen käytännön kokemus joka liittyy aiheeseen.
Et ymmärrä pointtia. Ihminen, joka kärsii epävakaasta persoonallisuudesta, rakastuu nimenomaan sellaiseen, joka muistuttaa lapsuuden vanhempaa, jolta ei saanut mitä tarvitsi. Kyllä rakastaa voi sellaistakin, joka ei sitä "ansaitse". Enkä pelkää todellakaan yksin jäämistä, sillä minä olen yksin. Eikä tämä ihminen ole varmaankaan tarkoittanut tehdä pahaa, vaan koen tuskaa, kun emme ole enää yhdessä.
En pysty. Mutta vaikeita mietintöjä omasta lapsuudesta seuranneista ongelmista miettineenä ja lukeneena voin mielipiteeni sanoa. Kun eihän tämä ole vastaanotto niin en ole valelääkärikään vaikka suuni aukaisenkin... Minusta tuo ei ole rakkauden tunnetta mutta jos teistä on niin olkoon sitten.
Tarkoitus oli vain toivoa aloittajalle ettei antaisi periksi jos itsekin tunnistaa epäkohdat. Eihän ilkeää kannata rakastaa, eihän? Ei kannattaisi rakastaa sellaista joka ei ansaitse sinua. Rehellisesti.
Pystytkö itse rehelliseen vuorovaikutukseen kaikkien ihmisten kanssa?
Rakastatko tai välitätkö edes itsestäsi?
Voiko joku muu välittää sinusta jos et välitä itsestäsi.
Kumpi on rakkautta ehdoton vai ehdollistaminen rakkaus? Kumpi on aremaa?
Mitä on rehellisyys? Miten moraali toimii? Onko syyllinen aina joku muu?
Osaatko antaa vilittömästi anteeksi? Voiko olla rakkautta ilman anteeksiantoa?
Voiko olla vilpitön jos ei rakasta? Ketä itää rakastaa että voi olla vilitön? itääkö rakastaa itseään vai jotain muuta? Ketä siis kannattaa rakastaa ja voiko valita keneen rakastuu?
Ruma ja jätetty. Olen palstalla. Niin kuin kaikki te muutkin.
Monenmoisia asioita ihmiset sietävät suhteissaan ja monesta syystäkin pysyvät yhdessä, ei siinä aina rakkaudesta ole kyse, mutta kyllähän sellainen suhde aina ennenpitkää päättyy. Täällä nyt voi saada mitä kummalisimpia kuvitelmia ihmisistä kirjoitusten perusteella. IRL ratkaisee. Itse pyrin ymmärtämään ihmisten erilaista käyttäytymistä eletyn elämänsä ja eri tapahtumien kautta ja tietysti luonteenkin kautta. Suuret tunteetkin voi tehdä tepposensa, se ettei oikein tiedä mitä tekisi ja mitä olisi hyvä tehdä ja haluta. Mutta onko käytös sitten aina ikävää.
Joo, no mä rakastuin jo silloin kun meillä oli hyvät välit ja olin valmis kaikkeen yhdessä. Se tapahtu vaan hetkessä, kun rakkaus roihahti. Sä olet muhun sopiva sytkäri.. Kliks, ja se oli siinä. Mokailin, kompuroin, ja meni välit. Rakastan edelleen, vaikka saan vaan jääkalikoita käteeni..jotka sulavat kyyneleinä silmistäni. Hän kohteli hyvin ; rakasti, huonosti ja osin ansaitusti ;rakastin.
Miksi et kerro, sinulla on varmasti mahdollisuus.
Miksi noin?