Onko täällä ketään, joka olisi joutunut syömään pahoinvointilääkkeitä raskauden aikana? Minä olen niin huonossa kunnossa (rv 6 4), että lääkäri harkitsee asiaa. Missä vaiheessa yleensä joutuu tiputukseen? Olen ollut nyt pari päivää lähes ilman nestettä, ja olo on jo aika hutera.
Äidilläni kaikki raskaudet olivat tosi vaikeita alusta loppuun, ja lääkäri sanoi, että raskauspahoinvointi on vahvasti perinnöllistä. Ei siis valoa näkyvissä... Kaiken ilon keskellä vähän synkkä mieli. Lohduttakaa!
Äidilläni kaikki raskaudet olivat tosi vaikeita alusta loppuun, ja lääkäri sanoi, että raskauspahoinvointi on vahvasti perinnöllistä. Ei siis valoa näkyvissä... Kaiken ilon keskellä vähän synkkä mieli. Lohduttakaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä kuulun niihin jotka ei pahemmin ole pahoinvoinnista kärsinyt, mutta luulenpa, että jos olet pari päivää ollut lähes nesteittä ja olo alkaa olemaan hutera, niin ei muuta kuin äitipolille. Ainakin kannattaa käydä siellä "näyttäytymässä", koska itselläni pahaan oloon vaikuttaa heti se, että jos en saa nestettä tarpeeksi.
Juu, suurin ongelmani on nyt se, että missä vaiheessa on pakko alkaa syömään pahoinvointilääkkeitä. Tietystikään en mistään hinnasta haluaisi vahingoittaa sikiötä lääkkeillä. Mutta kun oloni on täysin sietämätön, kuin jostain kauhuleffasta.
Minulla pahoinvointi alkoi rv 7 ja sitä kesti rv 16! Kun vesikään ei enää pysynyt sisällä ja olo oli hutera, niin kävin neuvolassa ja sain heti lääkäriin ajan ja lääkäri kirjoitti minulle lähetteen äitiyspolille. Olin laihtunut muutaman kilon,mutta kun painoni on normaalisti reilusti alle 50kg, niin olokin oli todella heikko. Olin pari päivää sairaalassa tiputuksessa, mutta kun pääsim kotiin, niin oksentelu alkoi taas ja sinnittelin kotona viikon (yritin kyllä syödä aamuisin hapankorppuja, juoda mehuja ja imeskellä jääpaloja) ja eikun taas sairaalaan. Sairaalasta sain Stemetil suppoja pahoinvointiin, mutta ne eivät ainakaan minuun auttaneet ja olin taas tiputuksessa vajaan viikon. Pääsin kotiin, mutta supoista huolimatta oksentelu jatkui ja kaikki tuli ylös, mitä suuhun pisti eikä enää mikään ruoka maittanut. Ja parin päivän päästä taas sairaalaan. Painoni oli tippunut jo niin paljon, että jouduin suonensisäiseen ravintotiputukseen ja sain Zofran Zydis nimistä pahoinvointilääkettä. Olin sairaalassa kuukauden ja tuona aikana minulle kokeiltiin myös akupunktiota muutamia kertoja. Loppujen lopuksi pahoinvointi (hyperemeesi) loppui rv 16 ja pääsin kotiin, kerran oksensin vielä kotona, mutta siihen se jäi...En tiedä mistä noin raju oksentelu johtui, mutta toivon etten joudu tuollaista enää kokemaan. Ajattelin jo jossain vaiheessä, että kuolen ja mietin jo raskaudenkeskeytystäkin, mutta onneksi jaksoin tuon vaikean ajan yli. Lääkäri sanoi lohdutuksesksi, että pahoinvointi loppuu viimeistään silloin, kun vauva on synytynyt...Voimia sinulle. Jos tunnet olosi noin huonoksi, niin kannattaa kokeilla noita pahoinvointilääkkeitä. Minulle syntyi terve vauva, joka täyttää kohta kaksi vuotta:)
Olipa tarina. Jotenkin uumoilen, että minulla on sama tiedossa, saa nähdä. Mutta tosiaan jos tämä on perinnöllistä, kun äitinikin "teki kuolemaa". Esim. nyt käyn vain silloin tällöin pois pimeästä hiljaisesta huoneesta, telkkariakaan en pysty katsomaan. Enkä voi tällä koneellakaan olla kuin hetkittäin...