En pysty kuvittelemaan muunlaista elämää kenenkään muun kanssa kuin vain sinun kanssasi. Hullua tässä on se, etten ole edes saanut kokea sitä.
Niin hullua.....
oletkuinjovaimoni
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuvitelmat on kuvitelmia. Ne eivät ole todellisuutta. Seurustelin kerran miehen kanssa, joka oli samoin kuvitellut vaikka ja mitä "meidän" tulevaisuudestamme, joka oli yksin hänen näköisensä, ei yhtään minun. Onneksi ne kuvitelmat eivät toteutuneet. En ollut koskaan onnellinen hänen kanssaan, ympäröivä maailma ja ajoittainen yksinolo olivat aina paljon parempia kuin yhdessäolo. Oli vapauttavaa, kun se päättyi.
Miksi pitää rakentaa yksin kuvitelmia, joihin liittyy vieraita ihmisiä? Ovatko vieraat ihmiset kenties paperinukkeja?
Oikeassa olet. Tämä on hullua kuvitelmaa, jota en ole saanut elää todeksi. Se on todellisuus, jonka toivon toteutuvan. Minä nauttisin siitä. Toivon, että hän elää omaa kuvitelmaansa todeksi.
Mistä minä tiedän juuri teidän tilannettanne tai juuri sinun hänen ajatuksia. Voihan olla ihan miten tahansa, esimerkiksi että hän jakaa unelmasi. On maailmassa sitäkin sattunut, ihmisiä menee naimisiin kaiken aikaa :-)
Ps. Tietysti en tiedä yhtään teidän tilannettanne. Ehkä se on teillä selkeästi molemminpuolista.
Kuvittelen millaista meillä olisi sen miehen kanssa..
http://m.youtube.com/watch?v=OBk3ynRbtsw
Sinun pitää kohdata todellisuus se voi olla rankempaa.
Tuota, tuota. Aika monenkin elämään kuuluu rankempia ja ikävämpiäkin vaiheita ja ikäviä velvollisuuksiakin, mutta kuka helkkari nyt haluaa kuvitella ihmisestä johon on ihastunut tai rakastunut kaikkia mahdollsimman ikäviä juttuja. Se on ihan varma tapa välttää kaikki tuntemukset. Ei, mutta hei... siinähän minulla on oiva keino.
Joku sysäys on saanut aloittajan kertoman tunteen aikaiseksi. Se ei ole pelkästään mielikuvituksen tuotosta. Ehkä keskustelu ja haaveiden pohtiminen yhdessä kumppanin kanssa antaisi suunnan jatkolle - olkoon lopputulos mikä tahansa.
Haaveilua en lopeta, koska se lisää toivoa paremmasta.
Pystyn hyvin kuvittelevaan aloittajan tilanteen. Olen kohdannut kerran miehen. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, kuului päässäni ääniä:D Sen jälkeen näin vielä muutaman kerran, ja "tiesin jo", että tämä on jotain ihmeellistä. Tilanteeni oli aivan mahdoton, mutta uskoin ensi näkemästäni, että tästä tulee jotain hyvin ainutlaatuista vielä. No, aikaa on mennyt, ei ole vielä tullut mitään muuta kuin kaipausta, ikävää, surua, iloa ja kyyneleitä. Mikä tarkoitus? En tiedä, mutta sen tiedän, että me olemme toisillemme vastakappaleita, sielunkumppareita, joita ei ole kuin yksi tässä universumissa jokaiselle suotu. Tiedän, jos hänelle olisi annettu "lasikenkä" jo syntyessään, ja hänen pitäisi se elämänsä varrella sovittaa kenkä "rinsessalleen", niin se ruusunen olisin minä, jolle se kenkä sopii. Jos ei "virallista" rakkaustarinaa, niin ainakin elämän merkityksellisin rakkaus meille molemmille. Tunnen sen, värähtelyt sielussani (ja vähän muuallakin:DD) Me olemme niin samanlaisia ajatuksessamme ja mielikuvituksessamme ollaksemme täysin vastakohtia toisillemme. En osaa selittää, en osaa sanoin kuvailla. Se vain on niin. Voisin siteerata Mertarantaa "Det glider in" Siellä se on odottamassa
Minäkin koen, että olen kohdannut naisen jolle minun henkinen lasikenkäni kuuluu. Pitkään olen sitä sovittanut ja aina joskus luullut oikean ihmisen löytyneen, mutta aina se kenkä on jostain puristanut. Nyt tiedän ketä olen etsinyt. En vaan tiedä haluaako hän minun kenkääni..
...mutta eikö se ole niin, että sinulle annettu lasikenkä sopii vain yhdelle (täydellisesti), ja kenelle se kenkä sopii, se on sinun omasi:) Siinä ei tarvitse edes kysellä "haluatko minun kenkäni", koska se kenkähän on sen ruususen kenkä, joka on annettu sinulle:)
Voisin omia tämän.Voitko kertoa rinsessa oletko vaalea vai tumma?Oletteko samanikäisiä vai jompi kumpi vanhempi reilusti?
Hassua, minäkin olen niin moneen kertaan miettinyt millaista elämämme olisi... naimisiin olisin halunnut mennä pienessä ruotsalaisessa puukirkossa mutta mutta, eipä mahda tapahtua tässä elämässä.
Silti elän mielessäni elämää hänen kanssaan.
ja rakastaisin häntä valtavan paljon. Hyvää yötä.
Rakastan häntä aina ja aina tulen rakastamaan. Hän on sydämessäni ja sitä kukaan ei voi riistää minulta. Näin ajattelen. Hyväksyn häntä ja hänen elämäänsä, jos se on minun kanssa, olen onnellinen, ja jos se on jonkun toisen kanssa, tulen ikävöimään häntä viimeiseen hengen vetoon saakka sydämeni kaipauksesta, ilolla ja surulla. Hyväksyn hänen valintojaan, elämänpolkunsa. Hän on aina yhtä kaunis ja herkkä sieluinen minulle. Rakkain.
Mutta se mihin elämää vie, sitä me emme tiedä. En minä, etkä sinä. Elämä on arvaamatonta ja juuri siksi vain tämä hetki on olemassa.
Ajattelen samoin, kuvittelen meidät Mies, mitä tekisimme. Harrastuksen tietäisin Jo...ja työmme. Mutta arki hänen kanssaan...
Voitko sanoa mitään harrastuksesta?
Ei ole vaalea Mies
Niin joo.. meillä on jonkinlainen tunneside varmaan. Helppoa on sun kanssa jutella
ja se on kivaa.
Missing.
Tiedän tuon tunteen... Mutta onhan niitä, jotka ovat heti tienneet kuka on heidän tuleva puolisonsa, jo ensinäkemältä.
söpöä siis todella huippusellaista on ap:n mietteet :)))
Mietteitä vaan, mutta niillä jaksaa. Ehkä rinnakkaistodellisuudessa tuo kaikki on totta.
Samoin tunnen, et hän on mun mies just siinä rinnakkaistodellisuudessa...Jos olisit hän... niin kyllä me vielä kulta, kaikki järjestyy <3
Siis sinulla ei ole koiraa. No, olishan se kuollut nälkään jo moneen kertaan