Tietävätkö kuolleet mitään?

Brina
7.9.2015 20:43
Ei pitäisi sekoittaa tietoisuutta ja tajuntaa. Tietoisuus ei koskaan sammu, nuku, ole poissa, heikenny eikä kuole. Tajunta (ajatus-tahto-toiminta ) sen sijaan riippuu aivotoiminnasta; ellei sitä ole jostain syystä ( nukutuksessa, tajuton, syvä uni), niin ihminen on "tiedoton" eikä hänellä ole muistikuvia siitä ajasta, koska aivotoiminta oli "katkolla" tietoisuudesta eli kokonaismuistin alueelta. Tajunta on siis kehollisen mielen ominaisuus, mutta tietoisuus on sielu-henki-olemuksen (todellinen "itse") perusolemus. Sielu-henki-olemus on se osa ihmistä (perusosa) joka poistuu kuolemassa kehosta, mutta se ei tee hänestä mitenkään vähäisempää, kuin ihmiskehossa ollessaan, oikeammin päinvastoin!

Silti toisaalta; ihminen voi olla luokiteltu tajuttomaksi (tiedostavan mielen/aivojen yhteys kehoon katkolla) mutta silti hän on tietoinen kaikesta ympärilään olevasta. Siis tietoisuus voi toimia selkeästi, vaikka keho olisi kaikkien parametrien mukaan tiedoton/tajuton. Tästä on monia todistuksia mm. NDE:n kokeneilla, kuten esim. eräs suomalainen anestesialääkäri kertoo, miten hän vaikean infarktin saatuaan jäi pitkäksi aikaa tajuttomaksi, mutta silti hän tiedosti kaiken ympärillään kuitenkaan voimatta kommunikoida sitä hoitajilleen.

Brina
26.9.2015 20:36
Se, mitä oli ennenkuin mitään oli, sanotaan tyhjyydeksi. Fysikassa on todettu, ettei ole olemassa sellaista kuin absoluuttinen tyhjyys. Jos sellainen olisi, sitä voisi olla vain Jumala; materiaalisesti ei mitään, mutta potentiaalisesti kaikki. Kvanttifysiikka puolestaan on osoittanut, että kun jotain on/havaitaan olevaksi, täytyy ollasen aikaan saamiseksi kaksi tekijää eli tarkkailija (tiedostava, siis tietoisuus) ja energiaa (kvanttiaaltoilua; kun tarkkaillaan >hiukkanen, kun ei tarkkailla>pelkkää energiaa). Ja joka kerta havainto on subjektiivinen eli havaitsija vaikuttaa havaittuun tulokseen. Siis samalla hetkellä kun itsekukin havaitsee, myös luo havaittavan kohteen (maailmansa).Näin ollen ei ole mitään oikeasti olemassa kuin tässä nyt-hetkessä ja ainoastaan kunkin oman tietoisuuden mukaisesti.

Jotenkin olen vakuuttunut kuitenkin siitä, että esim. me maapallon olevaiset kun olemme "samassa veneessä", niin myös on olemassa globaalitietoisuus ja jonkinlainen "luomisen yhteisvaikutus" mikä tarkoittaa, että on olemassa aina joku tarkkaileva tietoisuus, joka ylläpitää ikäänkuin jatkuvasti (ajan harhaa) tätä havaitsemamme maailman "todellisuutta" eli ei se mihinkään häviä nukkuessamme tai muuten ollessamme poissa tietoisuudestamme.

Vaan jos tämä hyvin lyhyt ja pelkistetty kvanttimekaniikan ihmeitten kuvaus menee yli hilseen, niin sanon lyhyesti: Jotta jotain olisi, tarvitaan potentiaalinen voima joka on samalla tietoisuutta ja energiaa...edes ensimmäisen vetyatomin ilmentämisen verran. Mistä saatua ja kenen tietoisuutta se oli/on?

Uskonnollinen dogmatismi ja NDE
Dog.Matism
24.9.2015 14:10
Jotkut materialistisesti uskovat käyttäytyvät täysin irrationaalisesti väittäessään ilman mitään todisteita ja tosiasiassa kaikkien todisteiden vastaisesti, että tietoisuus ei voi säilyä aivotoiminnan lakkaamisen yhteydessä. Vaikka todisteita asiasta on pilvin pimein, ja tapauksia kertyy lisää tonneittain jatkuvalla syötöllä, eivät nämä kiertelevät julistajat milloinkaan lopeta julistamistaan. Tosiasiassa he ovatkin uskonnollisia dogmatisteja, vaikka päällisin puolin vetoavat ”tieteeseen” ja ”tieteelliseen maailmankuvaan”. Kuitenkin, kun tieteen tulokset ovat ristiriidassa heidän dogmiensa kanssa, dogmit saavat jäädä jäljelle, ja sen sijaan tieteen tulokset sivuutetaan. Heidän suhtautumistapansa ei siis olekaan aidon tieteellinen, vaan he vain samaistavat materialisminsa tieteeseen. Tiede on menetelmä, ja tiede ei sisällä mitään dogmaattisia ennakko-oletuksia maailman luonteesta. Materialismi sen sijaan sisältää, ja nämä materialistijulistajat sivuuttavat tieteen tulokset silloin, kun ne ovat ristiriidassa heidän materialistisen uskonsa kanssa. Sellaista dogmaattista uskoa ei voi mikään itse omin silmin nähty tai mikään ulkoinen tieteellinenkään todiste milloinkaan muuttaa.

Ei siinä mitään, uskonnonvapaus on olemassa ja ihminen saa uskoa omaan uskontoonsa silloinkin kun se on ristiriidassa tieteen havaintojen kanssa. Mutta silloin ei pidä vedota ainakaan tieteeseen ja pitää itseään jotenkin tieteellisenä tai järkiperäisenä ihmisenä – pikemminkin vain dogmaattisena uskovaisena ja tunteidensa ja mielipiteidensä vietävänä.

Otetaan eräs videoesimerkki suuresta maailmasta (sivumennen sanoen: se on vain yksi NDE-videokertomus satojen joukosta). Lääkäri näki, kuinka potilas, jonka lääkäri henkilökohtaisesti tunsi, kuoli leikkauspöydälle. Potilas, nuori nainen, oli kuolleena useita minuutteja, kunnes lopulta elvytys tuotti tuloksen. Palattuaan takaisin potilas kuvasi kaikki tapahtumat leikkaussalissa kattoperspektiivistään nähtynä täysin oikein. Uskooko lääkäri, että niin on edes mahdollisesti voinut olla, vai uskooko hän ennemmin omaan dogmaansa, jonka mukaan niin ei ole missään tapauksessa edes mahdollisesti voinut olla? No, hän uskoo omaan dogmaansa, jota hän rivien välissä nimittää ”tieteelliseksi”, vaikka tosiasiassa kyseessä on vain materialistinen ennakkokäsitys, josta ei ole olemassa ainoatakaan todistetta. Kyseessä on siis vain dogmaattinen uskonto.

Tässähän tämä linkki: https://www.youtube.com/watch?v=uDFmPCVraXE

Kohta 9:00 -9:55, jossa lääkäri antaa lausuntonsa: ”Tässä on siis joku, jonka tunnen henkilökohtaisesti – eräs potilaani, joka kertoo, kuinka hän katseli leikkauspöydällä vallinnutta epätoivoista tilannetta. Se on melko uskomatonta, mutta hän todella kuvasi kaiken täsmälleen niinkuin se tapahtui. Silti on vaikeaa uskoa, että joku voi kohota kaksi metriä leikkauspöydän yläpuolelle ja kuulla kaiken, mitä sanomme. On rankkaa hyväksyä se, vaikka pidänkin Christineä luotettavana ja täysin aitona ihmisenä. Minä oikeastaan pelästyin, kun hän puhui minulle tämänkaltaista asiaa. Voin puhua NDE:stä vain omasta henkilökohtaisesta näkökulmastani käsin, koska lääketieteen tohtorina minun täytyy hylätä se. Kovia todisteita ei ole. Hei ihan tosi, se kuulostaa siansaksalta, hölynpölyltä. Laulavia enkeleitä, kirkkaita valoja, tunneleita ja kaikki on hienoa. Ei voi olla. Sen täytyy olla jonkinlainen harha.”

Tuosta on vaikea pistää paremmaksi. Täydellinen esimerkki dogmaattisesta uskonnosta – dogmasta, jota ei voi mikään ylittää, ei kertakaikkiaan mikään.

Minun ”viisaus” on vain Jumalasta, ja Raamatusta, koskien kuoleman jälkeistä elämää.
Lääketieteen tutkintoa en omaa, ainoastaan tekniikan sekä teologian tutkinnot.
Ajatukseni alkaa seuraavasti kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä;
Alussa Jumala loi ihmisen ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1 Moos.2:7)
Ihminen on siis rakennettu maan tomusta eli kasasta erilaisia mineraaleja.
Luominen in siis; tomu elämän henki = elävä sielu.
Miten ihmisen piti alun perin toimia Luodessaan ihmisen Jumala alun perin tarkoitti ihmisen hengen omaksi asuinpaikakseen hänessä.
Pyhän Hengen piti yhtyessään ihmisen henkeen ottaa tämän sielu hallintaansa niin, että henki ja sielu yhdessä tulisivat ottamaan ruumiin ilmaustensa välikappaleeksi.
Tämä on sitä Hengen yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä.
Näin ennen syntiin lankeemusta, jonka jälkeen tilanne muuttui, ihminen joutui omilleen, ja Jumalan kuitenkin vangitsi itselleen oikeuden ihmisen sieluun.
Sielu ei kuole.
Mieltäni hämmentää kuitenkin sanoma, mikä esillä Rikas mies ja Lasarus.
Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.( Luuk 16;24,25.
Siinähän molemmat olivat kuolleet, mutta Häntä Rikas pyysi tekoihin?
Näin sen Raamattu ilmoittaa, mutta meille eläville ei ole pääsyä sinne, sillä seuraavissa jakeessa;
27 Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon.
28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
29 Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä
Meillä on jo tieto Jeesuksesta, joten emme tarvitse kuolleiden tietoa ja niillä, jolla ei ole, siihen ei ole kuolleilla lupaa.
Tästä johtuen uudestisyntyneen sielu pystyy ylistämään; - ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani” (Luuk.1:46)
Sanoma on se, että kuolleen tuntoaistit toimivat kuoleman jälkeen, sielussa?
Vanhan Liiton puolella Jumala sanoo (Psa.62:6) Sieluni, seuraa Herraa”. - ”Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa, kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja … karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja.”
Jos näiden seikkojen valossa peilataan taas luomista, niin se johtaa minulle ajatuksen;
(1 Moos.2:16-17) Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että aikansa Paratiisissa työskenneltyään ihminen lankesi saatanan houkuttelemana tekemään vastoin Jumalan nimenomaista varoitusta.
Tämän lankeemuksen takia Jumalan ennalta ilmoittama rangaistus pantiin käytäntöön, eli ihminen ”kuolemalla kuoli”.
Kysymys, mutta mikä ihmisessä kuoli, koska hän kuitenkin sen jälkeen vielä pystyi fyysisesti kuulemaan ja liikkumaan sekä tuntemaan häpeää alastomuudestaan, jonka senkin hän ensimmäisen kerran tähän mennessä elämässään koki.
Mikä meissä kuoli? Koska ihminen lankesi syntiin Jumalan varoituksesta huolimatta, Jumala katkaisi ELÄMÄN YLLÄPITÄVÄN YHTEYDEN yhteyden itsensä ja luomansa ihmisen välillä. RUUMIS JA SIELU ELIVÄT EDELLEEN, mutta Jumalan IHMISELLE ANATMA HENKI VAIPUI KUOLEMAAN, lankeemuksen takia kuolonuneen, koska yhteys itse elämän antajaan katkesi.
Jumalan ihmiselle antama henki alkoi nukkua kuin siili syvää talviuntaan. Ihmisen henki on siis edelleen meissä olemassa, mutta se ei elä eikä voi toimia, koska se ei saa elämää ylläpitävää voimaa enää Jumalalta Pyhän Hengen välityksellä. Jotta elämä voisi taas virrata ihmiseen, täytyy yhteys saada kuntoon. Kun yhteys vihdoin saadaan korjattua, herää Jumalan antama henki meissä jälleen elämään ja ihminen pääsee sen kautta uuteen yhteyteen Jumalan kanssa. Ihminen syntyy silloin uudestaan, ylhäältä! (Joh.3:7), näin Uudestisyntyminen on edellytys nähdä Jumala.
Lopuksi.
Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme (=sielu) menehtyykin, niin sisällinen (=henki) kuitenkin päivä päivältä uudistuu.” (2 Kor.4:16) Paavali luovutti ulkoisen ihmisensä Herran kurituksen alle, otti saatanan lihaansa pistävän piikin rakkauden osoituksen Herran kädestä ja oppi sen myötä näkemään näissä vastoinkäymisissä Herransa armon ja tarkoituksen.
”Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 10:39) Room. 12:1-2 ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”