?? Ehkä se ei sitten ollutkaan sä mutta mulle tuli vain niin vahva tunne että se olis ollu sä... se tunne tuli vasta pienen sulattelun jälkeen. mutta sitten hävisi se puhelin niin jäi sitten se numero sinne jonka taustoja en tutkinut.. kerron siksi että jos odotat multa sitäyhteydenottoa tän homman läpimurroks jota en pysty ottamaan.. tahtoisin kyllä enkä tarkoituksella ole sua vältellyt. mutta jos se et ollukaan sä niin sitten se oli joku hämy puhelu joka on jäänyt mua vaivaamaan ainoastaan siks jos se oli sulta. Toivottavasti tää viesti ei muuta sitä mitä meillä on rakenteilla.
eikö sulla ookaan mun
sitänumeroo
14104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletko ottanut huomioon, ettet ole ainoa joka pystyy puhelimensa hävittämään. Melkein jokainen on joskus kadottanut puhelimensa......
Kuinka kännis sä oot oikein ollu?
En oo soittanut.Olen katsonut,että joku numero sinne teille on.Sinäkö vastaat siihen?Jos olet hän keneksi sinua luulen niin sun käsialaa varmaan ne facesivujen kuvat ja päivitykset.Viimeksi tänään.Näitkö mun tykkäyksen tänään siellä teidän face-sivulla?Tiedän että olet facessa.Oletko kuvassa koiran kanssa.Jos kaikki täsmää niin voisin laittaa sulle viestin facessa.Tämä juttu kaupungissa K.Sun rekkarin numeroiden summa 17.
No mä en muista heh (kuinka kännissä) ...ja sitä mun sen aikaista numeroakaan ei siis enää käytössä ole..
Mä en ole soittanut. Laitoin viestin n. Enne joulua. Johon hän ei vastannut.
Onko aloittaja mies vai nainen?
Ei mulla ole sun numeroa, minkäänlaista numeroa sulta.
Ja mä soitin siihen yhteen numeroon takas sulle, mutta ei mulla ole sitä numeroa enää
tallessa.
Autostahan taidettiinkin keskustella.
Et ole halunnut tutkia puhelun taustoja, koska haluat pitää toivoasi hänestä yllä. Tämä on täysin inhimillistä. Mulle on käynyt joskus ihan samoin. Se osoittaa, miten "syvällä" hänessä jo olet. Naiset eivät soita ensin. He eivät siihen kykene. Miehen kuuluu se kiinnostus ilmaista ensin. Näin se on aina ollut ja niin tulee aina olemaankin. Moni orastava suhde päättyy juuri siihen, kun mies ei kykenekään yhteydenottoon. Ujous estää sen. Miten pienestä asiasta se onni jääkin monesti kiinni? Arpa kohtalon on aina oikullinen, siihen liiaksi luottaa mä voisin, polku eessäni on aina tuntematon...
Ehkä mä oon ihan pöllö kun kerron tätä mut kuitenkin mitä muuta voin tehdä?? En näe mitään ratkaisua tässä mutta se ei tarkoita etten tuntis aidosti. Pitäiskö vain odottaa aina vaan jotain? Päivä...viikko..kuukausi...vuosi....ja samat kysymykset. Vaikka tulee aina se hyvä tunne että tää onnistuukin niin silti en vain näe mitään lopullista ratkaisua tälle joten selvitän edes omaa tilannettani. Toivottavasti joku ymmärtää.
Oletko aloittaja mies vai nainen?
youre a woman im a man
Ehkä tulee joku, joka tietää mitä tehdä.
joo ei oo sun numeroa enää ,laita viestiä niin on sen jälkeen voisin ottaa jopa yhteyttäkin,olisi mukava jutella pitkästä aikaa,,