Yksi elämäni suurimpia pettymyksiä on se ettei me olla enää yhdessä...en koskaan unohda sua. Sulla on pala mun sydäntä....
nainen rakas
rakkaudellasulle
2352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tiedä pystynkö sun jälkeen rakastamaan ketään koskaan kunnolla. Elämä on epäreilua...
itekkö pilasit asian vai mikä meni vikaan?
En minäkään koskaan voi unohtaa erästä pääkaupunkiseudulla asuvaa miestä.
meinaan melkosta irvailevaa vittuilua oot viime ajat sille pistänyt täälä meneen, menee siinä polvilleen joka ainoo. ja sitten kehtaat viä sääliä ittees.
Pitäähän sen nyt sääliä itseänsä kun se on jo tottunut olemaan lellikki, joka nyyhkyttämällä saa mitä tahtoo.
kannattaa olla sen rakkauden mukainen sitä ihmistä kohtaan niin asiat voi silloin mennä paremmin. pohdi rehellisesti omaa oloasi häntä kohtaan ja toimi sen mukaan millaiseen johtopäätökseen tulet ja ennenkaikkea ota opiksesi menneestä.
Siitä johduin kysymään olitko sinä itse reilu vai epäreilu?
Ette ole enään yhdessä?
En ole HÄNELLE kirjoittanut mitään rumaa, vaan sivulliselle kiusantekijälle.
itsekään kenelle olet kirjoittanut. tuo ei pidä paikkaansa.
eilen illalla esitit anteeksipyynnön hänen nimikirjaimelleen kertoen että et tarkoittanut ja sulla meni överiksi. eikö rehellisyys kuitenkin kannattaisi, ihmissuhdeasiatkin voisivat silloin toimia paremmin.
En ole kyllä sille miehelle halunnut kirjoittaa koskaan mitään rumaa täällä.
Provo oli sekin, mutta jonkun muun.
Sanonta sitä saa mitä tilaa.?
onko se rakkautta ja onko nainen rakas jolle pitää jatkuvaa mykkäkoulua,
joka on pelkkää ilmaa eikä anna sille koskaan vastausta eikä sanaa vaan muille ja yöt ja päivät " rakastaa " millon ketäkin ja mellastaa kenen hyvänsä kanssa. mun mielestä kaukana mainituista asioista. mut jätte bra jos alottajalle on.
Pelkään ettei nää tunteet sua kohtaan katoa koskaan...
Niin se on se pala, joka nyt kaivertaa mulla itkuna kurkussa, kyyneleinä silmänurkissa ja omituisena möykkynä rinnassa. En vain ymmärrä, miksi käsitit niin väärin etten tahtoisi sulle hyvää elämässä ja miksi et vain uskaltanut luottaa siihen, että meistäkin ois voinu jotain tulla sekä oisit uskaltanut olla avoin, tulla vastaan ja joustaa. Mutta sinä pelkäät, että se oma itsenäisyys ja elämä menee pois, etkä uskalla. Eihän se noin mene, vaan kompromissien kautta ois päästy kumpikin siihen molempia tyydyttävään ratkaisuun. Mutta mehän ollaan vaan kaksi kilttiä jääräpäätä, jotka eivät osanneet edes keskustella ennen kuin vasta eron hetkellä. Me vain katseltiin toisiamme nämä vuodet ja mietittiin mielissämme syntyjä syviä sekä tehtiin omia päätelmiämme toisiltamme edes kysymättä. Erotessa tuulettelin oikein kunnolla niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia, mutta silti rakastan edelleen ja ero oiskin voinu olla uuden alku, mutta kunnioitan sun päätöstä.
Näihin ei oikein kukaan voi mitään kommentoida, kun ei tiedä ketä olette ja kuinka kauan olitte yhdessä? Jos on pitkään ollut yhdessä niin ero on tietysti vaikeaa, mutta siihen on varmaan syynsä.
Jos ap on vasta aloitellut jonkun kanssa ja tullut väärinkäsityksiä niin kannattaa varmaan yrittää oikoa, varsinkin joskumpikin rakastatte.
Mua aina korpee kun yks puhuu molempien puolesta. Varsinkin eronneena ei luulis kovin hyvin ymmärtäneen sitä toista ja sen ajatuksia ennen eikä jälkeenkään eron. Jos olit kuitenkin vain sinä itse tuollainen katselija ja päättelijä, yhä vain ilmeisesti. Aika hyvin sulla tuntuu olevan selvyys ongelmista. Hmmm kuinka se sitten päättyikään eroon...
Kunnioitat toisen päätöstä kunnioittaa sinun päätöstä kun halusit erota?
Hän ei halunnut jatkaa, haluaa olla yksin, mutta minä kerroin hänelle miten tilanteemme näin ja mitä siitä päättelin. Rakastan, kaipaan ja kunnioitan
Jännä ketju.
Sanos muuta.