järkeviksi vihdoin vaihtuneet,
niin uskoni on luja siihen että meill' on sama:
on historiaa mennyttä jo koko palstajama.
Olihan se melkoinen matka ja matkaseuralainen mitä ihanin :)
Silti tuntuu mukavalta, kun voi huokaista - helpotuksestakin.
Jotenkin olen aina kuvitellut, että myös sinä pidät Dire Straitsista ja olet sitä joskus kuunnellutkin. Voi olla täysin väärää luuloa, mutta pistän päässä soivan tähän vaikka omaksi ilokseni: Tunnel of Love.
https://www.youtube.com/watch?v=611Wxihk9vk
niin uskoni on luja siihen että meill' on sama:
on historiaa mennyttä jo koko palstajama.
Olihan se melkoinen matka ja matkaseuralainen mitä ihanin :)
Silti tuntuu mukavalta, kun voi huokaista - helpotuksestakin.
Jotenkin olen aina kuvitellut, että myös sinä pidät Dire Straitsista ja olet sitä joskus kuunnellutkin. Voi olla täysin väärää luuloa, mutta pistän päässä soivan tähän vaikka omaksi ilokseni: Tunnel of Love.
https://www.youtube.com/watch?v=611Wxihk9vk
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oletteko palstalla tutustuneet, kun täällä sanotte heipat?
Muualla.
Palstaheipat koskee tietysti palstaa, muualla heippoja ei ole tiedossa, vaan siellä jatkuu kuten ennenkin.
Saitko tällin sopivalle aivoalueelle kun näet tunteet vain välittäjäaineina? Siren puolestasi kuten itsekin surisit itsesi jos pystyisit. Eikä ollut ivaa.
En todellakaan näe tunteita vain välittäjäaineina. Mutta koska ne ovat kuitenkin vahvasti mukana ihastumisen ja rakastumisen tunteissa (sitä tuskin voit kieltää), ja koska ne ajan myötä väistämättä vähenevät (omalta kohdaltani ovat jo vähentyneet ja kuluneen ajan huomioon ottaen täytyy olla sama toisinkinpäin), niin tokihan se järkikin pääsee taas paremmin mukaan kuvioihin.
Jos ihastuminen on dopamiinia niin mitä on järki;)?
Miksei ne voi samaan aikaan olla tapissa. Uskotko vain hölmöön hulluun rakkauteen? Musta on kaikkein järkevintä rakastaa täysillä.
Tasot ehkä laskee tai muuttuu mut ei se tunne katoa kun välittää oikeesti.
Hormonimyrskyn (muutkinhan siinä ovat mukana kuin dopamiini) kourissa, mikä on tyypillistä "alkuvaiheelle", aivoissa näkyy, miten positiivisia tunnekokemuksia välittävät aivoalueet aktivoituvat ja harkintaa välittävät passivoituvat. Järki siis oikeasti joutuu taka-alalle.
Aikojen saatossa perimmäinen tunne ei katoa, mutta katoaa se tunne, että pitää palstalla pyöriä :D. Rakastuminen muuttuu pitkässä juoksussa rakastamiseksi, mutta on ihan eri asia ylläpitää sitä vakaassa parisuhteessa, toinen siinä rinnalla, kuin tällaisessa tilanteessa. Välittäminen jatkuu, ei se katoa, mutta ei ole enää tarvetta osoittaa välittämistä täällä.
Palsta on tunteiden osoittamisen tarpeen toisiokohde:) Ihmisten häiriökäyttäytymistä... Olishan se kiva jos sais niitä tunteita osoittaa muuallakin jatkossa. Edes jossain mittakaavassa. Mut ei hyvältä näytä kohdallani. Jos ei täällä niin sit voi tapahtua henkinen pakkokuolema.
Pystytkö sä jatkamaan rakastamista kiinteässä parisuhteessa myrskysi silmäkkeen kanssa? Toivon sitä kaikille.
Luulin, että kaikki on luettavissa rivien välistä ;)
Meillä ei hänen kanssaan ole, eikä tule olemaan, parisuhdetta. En kutsuisi häntä enää myrskyni silmäkkeeksi, koska myrsky on ohi (onneksi!), ollut jo oikeastaan hyvän tovin.
Riittääkö tunteiden osoittaminen täällä estämään henkisen pakkokuoleman? Lasketaanko tunteiden osoittamiseksi ylipäätään kirjoittaminen, vai se että haluttu vastaanottaja lukee ne? Mikä mittakaava muualla olisi mahdollinen?
Kyllä se varmasti riittäisi jos puhutaan vain tunteiden osoittamisesta. Ja tarvitsee siihen sen harhan että voi kuvitella oikean ne lukevan (harhan siksi ettei ikinä voi tietää). Estämään äkkikuoleman. Luonnollisesta kuolemasta en sitten tiedä.
Mutta tavoitteet tai no toiveet kaiken ilmaisemiseen on ainakin itselläni aika paljon suuremmassa mittakaavassa. Eivät mahtuisi kartalle;) Mind map on hyvä ilmaisu sille missä ne nyt ovat; rajaton mahdollisuuksien kenttä joka kuitenkin on vain omassa päässä. Irl tarvitsisi myös halutun ja halukkaan vastaanottajan, eihän se oikein muuten toimi pidemmän päälle.
Hänkö ei ole halukas vastaanottamaan?
Minäkin vastaan omasta puolestani, vaikkei kysymys minulle ollutkaan. Tää on nimittäin ihan mielenkiintoinen aihe ja varmaan on erilaisia näkemyksiä.
Olen itse täältä lähtenyt kerran sillä mielellä, että takaisin en enää tule, tapahtui mitä tapahtui. Tein sen vastentahtoisesti ja väkisin, vaiensin itseni kuuntelun ja sen miltä tuntuu, ja se jos mikä osoittautuikin tavallaan henkiseksi pakkokuolemaksi. Olin melkein 3 kk pois ja totesin silloin, että tämä oli kuitenkin kanava purkaa ajatuksia ja estää itseäni poksahtamasta. Toisekseen tämä oli kuitenkin edes jonkinlainen, vaikkakin kovin hatara ja epävarma yhteys häneen näkemättömyys-aikoina, koska jonkin ajatuksen joskus sai tätä kautta hänelle välitettyä.
Henkinen pakkokuolema olisi ollut myös se, ettei enää ikinä nähtäisi. Semmoistakin suunnittelin ja tein järjestelyjä sen eteen itku kurkussa. Kaikki meni kuitenkin pieleen, ja olinkin yhtäkkiä valtavan helpottunut siitä, ettei se onnistunut. Pitäisi aina kuunnella itseään ja tehdä sen mukaan, että itsellä on hyvä olo (tietenkin muut ihmiset sopivasti huomioiden eikä vaan oma napa edellä joka asiassa), mutta näköjään sitä pitää välillä kokeilla vaikeankin kautta.
Eli tavallaan ymmärrän sen, mitä ylempi kirjoittaja kuvaa.
Itsensä kuuntelu on hyvä taito. Jotkut tarvii siihen ulkoista opastusta, toisilla se on sisäsyntyistä. Tunteilla taas on meille aina jokin viesti kerrottavanaan: olemmeko oikealla tiellä vai kannattaako meidän tarkistaa suuntaamme. Kuten sinäkin huomasit.
Voit aloittaja selitellä ihan miten haluat, että et halua ihastua, rakastua tai solmia mitään tunnesuhdetta tai henkilö ei ole sinun vaatimuksiisi tai mittapuihisi sopiva. Kun yrität järkeistää asian pääset varmaan tunteistasi eroon. Se on harmi, jos kumpikin teistä tuntee niin, en tiedä tapaustanne, mutta suhde on kahden kauppa.
Miksi koet, että selittelen?
Ei minulla ole "tarvetta päästä tunteista eroon"... jos mitään ymmärsit lukemastasi, niin tunteet ovat tasaantuneet, mikä on hyvä asia, ja minkä uskon pätevän myös häneen, hänen tunteidensa osalta.
Olitko mukana tuossa tunnistamiseen liittyvässä ketjussa? Kysymässä, vastaamassa tai kommentoimassa?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13877382/oletko-loytanyt-rakkaasi
En ollut, näin sen vasta nyt.
En ole alkanut miksikään "totaalikieltäytyjäksi", ei se ole tarpeen, mutta en ole täällä jatkuvasti (kuten en ennenkään ollut). Tuon viikonlopun ja viime viikon olin palstattomalla lomalla, joten on jäänyt näkemättä. Enpä kyllä välttämättä olisi vastannut, vaikka olisin nähnytkin. Ei mua huvita aina vastailla, ja tuo aihe nyt on sellainen, etten muita halua turhaa innostaa siitä, että täältä voi jonkun oikeasti löytää, ja toisaalta haluan nykyään pitää minun ja hänen "tarinan" ihan vaan itselläni.
Miksi edes selittelet ap täällä jorinoita, jostakin henkilöstä josta et välitä vaan tykkäät vaan seurata toimiaan. Tämäkin vaikuttaa aivan siltä.
Jostain syystä haluat nähdä asian noin.
Lainaan itseäni: "Aikojen saatossa perimmäinen tunne ei katoa, mutta katoaa se tunne, että pitää palstalla pyöriä :D. ... Välittäminen jatkuu, ei se katoa, mutta ei ole enää tarvetta osoittaa välittämistä täällä. "
Kerro, ettet enää käy täällä :)! (paradoksaalinen toive)
Oli mukava nähdä eilen, tuli hyvä mieli siitä. Jonkinlainen lämmin läikähdys vähintään se näkeminen on, ja näyttää olevan molemmin puolin :)
On myös helpottavaa huomata, että on oikeasti päässyt tietyllä tapaa eteenpäin eikä vain luule päässeensä. Oli nekin ajat, jolloin odotti jo pitkään etukäteen sitä näkemistä, laski viikkoja ja päiviä, ja sitten kun oli nähnyt, iski jälkikäteen kahta kauheampi ikävä.
Tuoksuit hyvältä, meinasin sanoa ääneen.