Mikä mun kaveria vaivaa???

Ole ystävällesi tukena olemalla hyvä ystävä. Syömishäiriö jos on puhjennut niin siihen pitäisi saada ammattiapua. Jos niillä muilla on joku ihmeen ongelma hänen kanssaan niin ole sinä hänen kanssaan! Juttele hänelle ja kerro mitä muutoksia olet huomannut ja puhu luottamuksellisesti ja kannustaen hakemaan apua. Avun pyyntö ei ole koskaan heikkoutta eikä tyhmää.

Nokun en mä oikeen voi olla sen kaa koulussa koska niinkuin sanoin mun kaverit ei tykkää siitä. Ja me ollaan oltu nelikko ykköselt saakka ni en mä voi vaan sanoo niille et sori mut en oo enää teiän kaveri vaan ton uuden josta te ette tykkää. Ja ne ei oikeesti siedä sitä, en tiiä onko ne mustasukkasia musta tai jotain kun ne tietää et mä oon sen kaveri, mut oon yrittäny jutella niille eikä ne haluu kaverustuu sen kaa. Enkä haluis hylkää kumpaakaan, mut tää yksinäinen kaveri sano et sitä ei haittaa olla yksin mut noit kolmee muuta tosiaanki haittais jos feidaisin ne... ni tää on vähän hankalaa... oon kyl ollu tän yksinäisen kaverin kaa vapaa-ajal tosi paljon mut se ei enää haluu nähdä mua niin paljon, sanoo aina ettei jaksa tai et sil on läksyi tms enkä yhtään tiedä mist se johtuu :( Oon ihan pulas tän asian kanssa, kertokaa mitä voisin tehdä kun kaikki on ihan solmussa...

Ihanaa ja hyvä että olet huolestunut ystävästä ja haluat auttaa! Ymmärrän, että yläasteella on yleensä ne vakiintuneet kaveriporukat. Mutta tossa iässä myös aletaan usein jo pikkuhiljaa tutustumaan muihinkin ihmisiin niiden lisäksi, jotka on tuntenut jo koko peruskoulun ajan. Voisitko ehdottaa kavereillesi, että olisit edes VÄLILLÄ, joinain välitunteina, sen yksinäisen kanssa? Voisit vaikka vedota siihen, että olet huolestunut hänestä (voit vaikka kertoa, että epäilet hänellä olevan syömishäiriötä tms, paitsi jos luulet että kaverisi alkaisivat sitten levittää siitä jotain huhua)
Jos pääset juttelemaan hänen kanssaan, voisit ehkä rohkeasti kertoa epäilyksistäsi hänen syömishäiriöstään? Saattaisi olla helpottavaa, jos hänellä olisi joku, jolle ei tarvitse salata sitä ja jonka kanssa voi puhua ongelmasta.

Mutta jos ei ole mahdollista olla hänen kanssaan, kerto jollekulle aikuiselle! Kerto aikuiselle myös, vaikka voisitkin olla hänen kanssaan mutta ei vaikuta siltä että hänen vointinsa muuttuisi paremmaksi. Voit kertoa terveydenhoitajalle, kuraattorille tai luokanvalvojallekkin.

Kuitenkin, olisi äärettömän tärkeää että kaverisi voisi saada ystäviä, edes yhden. Itse yritän taistella itseäni vapaaksi anoreksiasta, mutta se ei onnistu kun ei ole yhden yhtäkään hyvää ystävää vaan elän yksikseni omassa kuplassa päivästä toiseen. Ei ole motivaatiota parantua, joudun silti terveenäkin vain olemaan yksin. Ystävät ovat merkittävä voimavara tästä toipumiseen ja muutenkin tärkeitä jokaisen elämässä