Kukaan ei aavistaisi mitä päässäni pyörii. Salannut kaikilta viime kuukausien tapahtumia. Viikko sitten soitti sukulaiseni ja kyseli kuulumisia. Voi että miten kymppi suorituksella pystyin viemään läpi puhelun maailman iloisimmalla ja pirteimmällä äänensävyllä. Ystävilläni on ehkä jonkilainen käry asioista. Ylisuojelevuus ja jatkuva minulle soittelu kertoo että jotain he aavistaa. Rooliahan minä yritän heillekin vetää. Hymyä ja urheutta. Kukaan ei aavista edes mitä tapahtunut, millaisissa ongelmissa olen. On niin helppoo olla tunteeton kun tuntuu ettei tämän maailman asiat kosketa enää minua. On niin helppoa heittää läppää kun en enää tunne mitään. Olen sellaisissa vaikeuksissa että koen jo umpikujaksi tämän kaiken. Olen tehnyt listaa kenelle kaikilla haluan sanoa asioita, jotta kaikki tulee sanotuksi. En halua jättää mitään sanomatta. En tunne mitään mutta sanoja minulta tuleee koska kaikki on pakko sanoa nyt tai ei enää milloinkaan.
Hymyilyn takana
umpikujassa
30396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kannattaisi jutella jollekin auttavalle instanssille. Ulkopuolinen osaa arvioida eri tavalla tilanteesi.
Mä hoidan asian itse. Yksin
Entä jos et pysty?
Ei kai mun muru ole vaikeuksissa voi hyvänen.
En ole sun muru. Vaikaudet hoidan yksin parhaaksi katsomalla tavalla.
Älä romahda. Sinua tarvitaa.
Jos lukitsee itsensä umpikujaan niin eihän siinä sitten voi auttaa.
Oletko rakastunut varattuun?
Paljon Isompia ongelmia. Hoidan ne tavalla jolla osaan.
I know you my love..
https://www.youtube.com/watch?v=WKtapZFSs7c
Joskus sitä elää vähän liian rankasti. Kulkee liian tummille poluille. Eksyy sinne minne ei pitäisi. Näkee ja kuulee sellaisia mitä ei saisi kuulla tai nähdä. Minulle sanottiin tuossa "ala elämään" naurahdin itsekseni koska toivoin hiljaa itsekseni että olisin elänyt vähemmän. Olen ollut juuri siellä missä ei vanhemmat haluaisi lastansa näkevän. Olen elänyt koko elämän leveydeltä ja pituudelta. Seikkailut yksin paikoissa jossa ollaan tosi lirissä. Sekaantunut tyyppeihin joihin ei pitäisi koskaan edes tutustua. Pahassa jamassa ollaan.. Enää voi hiljentyä hiljaiseen rukoukseen että päätös ei ole kivulias
No meitä on täällä aika monta ap:n kaltaista. Minä aina yllätän (järkytän) ihmisiä sitten valmiilla uutisilla. Olen kyllä havainnut, että enemmän etäisyyttä ottanut, jos havainnut että minua ei kaivata eli jään märehtimään asioita itsekseni. On minua tietyt, voisi sanoa jopa puolitutut tahot iloisuudellaan, juttelullaan ja lähestymisillään onneksi ilahduttaneet.
Minusta ollaan aika huolissaan luulisin näin. Puhelin soi koko ajan yölläkin herätellään ja kysellään onko kaikki ok. Viime yö oli tosi vilkasta. Ongelmiani aavistellaan. Minä en voi puhua tästä kenellekään.
Aina on joku kelle voi puhua, mieti vain oikea henkilö. Jos olet esim. joutunut velkoihin tai vaikeuksiin, puhu jollekkin, kuka on luotettava mutta tuntee sen maailman. Kuulostaa, että saatat olla teini, tai muuten aika nuori. Ikävästi saattaa myös kuulostaa, että olet saattanut päättää tehdä itsellesi jotain. Jos olet nuori, puhu jollekin nuorisotyöntekijälle, jolla mahdollista taustaa kovasta elämästä, joten tietää keinot kuinka auttaa.
Katkaise tuo kierre ja lopeta roolin vetäminen. Vaikka pelkäisit tehdä niin.
Sanon tämän siksi, että olen itse ollut tilanteessa, jossa tyyppi vetää roolia ja esittää ulospäin kaiken olevan ok, vaikka kaikki on oikeasti päin persettä ja vielä pahemmin. Oli kauheaa seurata sivusta, kun ei voinut olla edes kuuntelevana korvana. Minä ja moni muu pelkäsi, milloin kaikki räjähtää käsiin.
Kuten joku sanoi, puhu edes jollekin ammattilaiselle, jos et kykene tutuille.
Mitä se hyödyttää? Toisten asiat ei oikeasti paljon kiinnosta muita eli miksi vaivata toisia turhaan.
Aloittajalla näyttäis olevan toisin: "Ystävilläni on ehkä jonkilainen käry asioista. Ylisuojelevuus ja jatkuva minulle soittelu kertoo että jotain he aavistaa. "
Tilanne ei ole koskaan toivoton niin pitkään kuin on elämää. Jumala voi auttaa, rukoile Jeesusta avuksi.
Anteeksi vaan mutta jos ihminen on tosi pohjalla, tosi vaikeassa tilanteessa, läheisistä on monesti enempi apua kuin rukoilusta.
Tietenkin on apua, mutta jos on tilanne ettei ole ketään, jolle pystyisi puhumaan. Voi rukoilla, että saisi voimaa puhuakseen jollekin auttavalle taholle. On näistä joku apua saanut, meinaan sitä kun kokee, että vain yliluonnollinen ihme voisi auttaa, että pääsisi umpikujasta. Ei ole varmaan menetettävää, kaikkea kannattaa kokeilla. Toivottavasti ap kirjoittaisi vielä jotain, suren nimittäin tilannetta vaikken tunnekaan häntä. Myötäelämistä se on.
Voihan ihmisiä olla ympärillä, mutta ei pysty luottamaan heihin.
Okei... osaat kyllä hoitaa ulkoisen olemuksesi hyvin, tiedän.
Kaipaan sua täällä edelleen, you know.
Pakko mennä tekee ruokaa.
With love.
Ennen ku teet sen "lopullisen" päätöksen,pysähdy hetkeksi ja mieti,onko elämäs oikeasti siinä pisteessä ettei ulospääsyä enää ole. Mieti niitä sulle tärkeitä ihmisiä,jotka on susta nyt jo huolissaan. Ja koska olet täällä,haluat saada apua. Haluat jutella jonkun kanssa,joten ota yhteyttä ammattiauttajaan. Puhuminen on monesti tosi helpottavaa.
Ja voin kertoa että ikuisen roolin vetäminen on ihan helkkarin rankkaa! Mutta joskus tulee se stoppi,ettei jaksakkaan enää hymyillä vaan kulissit murtuu. Itselläni on käynyt niin! Henkinen romahdus on kova,mut siitä ku selviää on voittaja! En osaa sulle muuta sanoa,muuta ku et mieti vielä mitä elämältä haluat. Ja rukoilu auttaa! :)
Kaikki eivät arvosta sanoja jota saavat minulta kuulla.. eivätkä minuakaan. Ei se haittaa, kunhan minun osalta kaikki on tullut sanottua, kunhan tietävät ajatukseni. Tiedän miten ratkaisen ongelmat, siitä ei huolta tarvitse kantaa.
Rukoilen sun puolesta... Huomenna avaudut asiasta jollekin.
Ihanaa kun kirjoitit jälleen. Älä luovuta. Enkeleitä sinne luoksesi toivon.
Ei minuakaan arvosteta IHMISENä kuin aivan lähipiirissä. Mutta olen erittäin huolettomalla mielellä. Nähtyäni ihanan unen toistuvasti: Siinä ruokaravintolan pöydässä istuu 2 edesmennyttä läheistäni. Nyt sairaana oleva läheinen istuutuu pöytään. Neljäntenä minä kiirehdin paikalle, olen myöhässä. Muut hymyilevät säteillen valkoista valoa. Yksi sanoo: Tulithan sinä. Kyllä sinua on odotettukin.
Älä sure nimimerkki umpikujassa! Hae ammattiapua - mies tai nainen. Ja jollei apu tee " kylläiseksi", muista että jokainen täältä vuorollaan pois pääsee - ja silloin oma elinaika saattaa jo tuntua turhan lyhyeltä. (Kaduttaa ehkä jopa, että on joskus toivonut pois maan päältä.)
TarjaHajalla = TH = Tuu.., puhu yhtiökumppanisi kanssa. Eiköhän hän ole myötätuntoinen sinua kohtaan - kaiken antamasi tuen jälkeen(?)
Huomasin, kun vihdoin sain nähdä kuvasi, että olet todella kaunis nainen.
Harmi, että moni luulee, että sinä olet sen miehen ilkeiden juttujen takana. Eikä asia sitten olekaan niin.
Minulla samanlainen tilanne,että yksin olen ajatuksineni.Olen varattu mies ja tilanteessa,jossa salamana tullut ihastuminen/rakastuminen meinaa viedä järjen päästä.Öisinkään en saa paljoa nukuttua kun mietin tätä kaikkea.Kenellekään en ole puhunut tästä.
Ihastukselleni en ole sanonut,mutta luulen että hän näkee minusta,mikä on homman nimi.
Eihän vain ap. tehnyt sitä lopullista ratkaisua, josta tuolla kirjoitus?