Kertokaa mielipiteitänne keisarinleikkauksesta. Mitä huonoja puolia siinä on? Miksi jotkut valitsevat sen ilman terveydellisiäkin syitä? Miten arvet? Entä tulevat uudet syynnytykset?
Tiedän että terveysalan ammattilaset usein valitsevat itselleen leikkausvaihtoehdon. Tämä kertoo jo jotain sen paremmuudesta. Vai onko niin, että hoitsut eivät kestä itselleen sitä, mitä näkevät päivittäin? Voisiko joku hoitsu tai kätilö vastata tähän?
Onko totta, että synnytyksen jälkeen alapää ei ole enää entisellään? Haluavatko keisarinleikkauksen tehneet "säästellä" vaginaansa?
Tiedän että terveysalan ammattilaset usein valitsevat itselleen leikkausvaihtoehdon. Tämä kertoo jo jotain sen paremmuudesta. Vai onko niin, että hoitsut eivät kestä itselleen sitä, mitä näkevät päivittäin? Voisiko joku hoitsu tai kätilö vastata tähän?
Onko totta, että synnytyksen jälkeen alapää ei ole enää entisellään? Haluavatko keisarinleikkauksen tehneet "säästellä" vaginaansa?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Keisarin leikkausta ei edes tehdä, jos siihen ei ole aihetta.
Jokaisessa leikkauksessa on kuolemanriski ja vauvalle on muutenkin terveellisempää syntyä normaalia alatietä.
Tavallinen synnytys esim. puristaa vedet vauvan keuhkoista ulos, nostaa adrenaliinimäärää veressä, jolloin vauva on valmiimpi kohtaamaan ulkomaailman. Lisäksi normaali bakteerikontaminaatio tapahtuu synnytyskanavassa.
Totta siinä mielessä ettei sectiota tehdä jos toteat sen vain olevan mielestäsi parempi. Mutta esim. synnytyspelko riittää perusteeksi.
Kuolemanriski on olemassa myös alatiesynntyksessä, synnytys on aika herkkä asia jossa mikä vain voi mennä pieleen. Alatiesynnyksessä syntyvä adrenaliini"pommi" on totta, ja se on tärkeä seikka kun puhutaan ennenaikaisesta vauvasta.
Itse kummatkin kokeneena vannon section nimeen, mutta tosin minulla on siihen hyvä syykin.
Vagina ei kyllä ikinä ihan täysin palaudu entiseen tiukkuteensa, mutta sillekin asialle on jotain tehtävissä. Ja väitänpä sen olevan kiinni myös ihmisestä. Mutta kyllä sen pimpin vielä synnytyksenkin jälkeen "soimaan" saa. Olenpa kuullut erään miehen sanovan että hän piti enemmän synnyttäneen naisen värkistä koska se on jotenkin pehmeämpi. Tiedä häntä.
synnytyksen yhteydessä pillu repes ja kuukausien jälkeen vasta tiesi mitä oli tapahtunut siellä
kokemuksesta voin sanoa että pillu on muuttunut ja paljon
pillun revettyä ei klitoris enää toimi
pillu ei soi enää
pillu menee epäkuntoon
Ei taida Jake vaan osata pillua soittaa...
Muuttunut miten? Väljempi vai mitä?
Ja mitä tarkoitit että vasta kuukausien kuluttua tiesi mitä siellä oli tapahtunut? Entä huomaako vaimoisi eron entiseen, ja oletteko puhuneet siitä?
kyll sen sitten vasta pitkän ajan jälkeen huomas
Ja mitä tarkoitit että vasta kuukausien kuluttua tiesi mitä siellä oli tapahtunut? tarkoittaa sitä, että naisen alapää on niin tosi karseessa kunnossa synnytyksen jälkeen että naisella ei käy kuin pisuttaminen kivuliaasti monta kuukautta
ei siitä viitti sanoo mitään
yrittää totutella vaan
"Tiedän että terveysalan ammattilaset usein valitsevat itselleen leikkausvaihtoehdon. Tämä kertoo jo jotain sen paremmuudesta."
Mistä moisen asian tiedät? Leikkausta ei voi vain valita, vaan siihen pitää aina olla jokin syy, sillä leikkausriskit ovat suuremmat kuin alatiesynnytyksen. Keisarinleikkauksia ei tehdä kolmea enempää, sillä kohdusta leikataan joka kerta arpi pois ja sen venymiskyky pienenee, mikä taas lisää kohdun repeämisen riskiä.
Se, mitä alapäälle tapahtuu, on kovin yksilöllistä. Kaikenlaiset vaginan repeämistarinat ovat 99 %:sti tuulesta temmattuja. Väliliha saattaa revetä, mutta sekin on kohtuullisen harvinaista, kun repeämistä voidaan ehkäistä asianmukaisella episiotomialla. Jos nainen (tai aviomies!??) on huolissaan vaginan liiallisesta väljenemisestä, sitä voi estää aloittamalla vaginajumpan heti synnytyksen jälkeen. Tosin yhdynnässä on kaikki muu tärkeämpää kuin vaginan tiukkuus tai väljyys. Vain kakaramaiset miehet kiinnittävät moiseen asiaan liikaa huomiota.
Kaiken kaikkiaan: on parempi synnyttää alateitse, ellei äidin tai lapsen turvallisuus muuta vaadi.
Miten sinä jumppaat ulkolihaksillasi, jos välilihasi on leikattu poikki?
Vaginajumppaa ei tehdä ulkolihaksilla, vaan vaginan sisäseinämän lihaksia supistamalla (eli jännittämällä) ja löysäämällä. Kun sitä tekee pitkin päivää toistaen sarjoja, vaikutus alkaa tuntua aika pian.
Sectioita ei tehdä enempää kuin kolme?
Sisarellani on neljä lasta ja he kaikki ovat syntyneet sectiolla, kuinka kummassa?
Oletko sinä, kätilö, itse ollut synnyttämässä alateitse? Haluaisin tietää, miltä tuntui synnyttää siinä laverilla samalla tavalla kuin on nähnyt niin monen synnyttävän. Eikö aluksi pelottanut yhtään?
Toiseksi, miksi vastustat sectiota? Monet ovat kokeneet sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Pelkokin on joskus todella kipeää. Niin kipeää, että on valittava sectio niistä kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Mutta sairaalan työntekijänä sinun voi olla vaikea sitä ymmärtää.
Minäkin olen vapaan valinnan kannalla.
Kyllä olen ollut synnyttämässä alateitse, kerran jopa perätarjonnassa olevan lapsosen. Satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joka ei ole tuntenut kipua = supistuksia. Eikä pelottanut yhtään edes alussa, kun tiesin, mitä siellä tapahtuu ja olin nähnyt upeasti synnyttäviä aikuisia naisia (ei tarkoita ikää, vaan asennetta!), millaisia lähes kaikki synnyttäjät ovat. Synnytyspöydällä saa tuntea kaikenlaisia tunteita ja osoittaa ne. Sitä paitsi nykyisin on kovin monenlaisia apuvälineitä ja asentoja valittavana. Ja mukana oleva isä tai muu tukihenkilö on erittäin hyvä pelon lievittäjä, jos hän keskittyy äidin tukemiseen eikä esim. valokuvaamiseen tai videointiin.
Ymmärrän kyllä, että pelkokin on kipeää. Mutta jos pelko on kivun pelkoa, kuinka mielekästä on valita monen päivän kipu (=sektio) alle päivän kivun asemasta? Ja ihan oikeasti olen sitä mieltä, että leikkaukseen liittyvät riskit ovat vielä nykyisinkin niin paljon suuremmat kuin tavalliseen synnytykseen liittyvät. Siksi en kannata vapaata valintaa.
PS. En ole nykyisin sairaalatyössä, vaan teen ihan muita kuin kätilön hommia.
Minulle on siis tehty sectio jonka itse halusin ja jos joku päivä niin pahasti hurahdan ja hankkiudun raskaaksi tulen varmasti vaatimaan sectiota,(kovista kivuista huolimatta)!
Jouduin siis vetoamaan pelkoon saadakseni leikkauksen ja voi hyvä jumala mihin pyöritykseen kätilöt ja lääkäri mut pisti!!!! Alettiin selvittämään mikä MÖRKÖ tai MÖYKKY (nämä nimet sanoi lääkäri & kätilö!!!) mielessäni pelon aiheuttaa. Ihan oikeesti jos aikuiselle ihmiselle aletaan puhumaan tollasta kieltä niin tuskin siinä tekee mieli alkaa ongelmia ratkomaan!!! Lisäks naistentautien erikoislääkäri vakuutti ettei nainen tarvitse voimia synnytyksessä koska kohtuhan se kaiken työn tekee, tässä vaiheessa hermostui jo miehenikin! tässä nyt jäävuoren huippu siitä kohtelusta jonka kohtasin, ehkä olis aika hieman ammattilaisten tutkailla puheitaan?!?!
Mua yritettiin taivutella että koita edes alateitse synnytystä ja leikataan sitten jos sille edelleen tuntuu. No, tästä mulla on 4 tapausta tiedossa joissa naiset ovat "yrittäneet" synnyttää ja pyytäneet kahdenkin vuorokauden äherryksen jälkeen leikkausta voimien huvettua niin yli-innokkaat kätilöt eivät ole suostuneet kun kuulemma useat äidit meinaa antaa periks kesken synnytyksen, sitä kun ei ajattele fiksusti siinä väsymyksen keskellä!!!! Toi on mun mielestä suuren luokan kusetusta!Tästä on seurannu useille naisille pelko että eikö meitä sit kuitenkaan kuunnella synnytyssalissa ja eikö tahtoa kunnioiteta!! Onkohan kätilöt/lääkärit ehkä itse aiheuttaneet näitä pelkoja... Ainakin minulta meni usko sen alan ihmisiin!
Mä nostan hattua alateitse synnyttäneille, mutta ei sectiota haluavia saa aliarvioida! Toisille "normaali" synnytys on luonnollista toisille jostain syystä ei, mutta pitääkö se olla este saada suloinen lapsi??? Riskejähän tämä maailma on täynnä, tuskin sectio on niistä pahin.
kirjoitit hienosti. minulla on hyvät kokemukset hoitohenkilökunnasta, ja on mukava kun kuulee muutakin kuin sektion aliarviointia, on kuitenkin totta, että sektio on leikkaus ja leikkaus aina vaarallinen toimenpide. Alateitse synnytys voi tapahtua ilman minkäänlaisia "riskejä".
tiede on kehittynyt, miksi nainen ei saisi päättää kuinka lapsensa synnyttää?
Kätilölle;jäin kummastelemaan, että enkö voi todellakaan saada kuin 3 lasta, koska en koskaan pysty alateitse synnyttämään? Ei tuo voi pitää paikkaansa...
Terhin sisko on outo...ei pysty synnyttään mutta kuitenkin pukkaa keinotekoisesti muksuja mailmaan.. Jotain vikaa pyllyssä?
Vauvat eivät tule pyllystä Keke-pieni. Jatketaanko keskustelua sitten kun olet täysi-ikäinen? Kipitäpäs nyt takaisin luokkaan ennen kuin ope alkaa kummastella...
HEi!
Kyllä tosiaan pitää paikkaansa, että jokaisen sektion jälkeen riski jo raskausaikana kasvaa huomattavasti. Olen hoitanut äitiä, jolla kahden sektion jälkeen kolmannella lapsella oli käsi kohdun sektioarvesta ulkona ja siinä oli lähellä mennä sekä äidin, että lapsen henki.
Kyllä se vain niin on, ettei sektioita suositella kuin max. 3, jokainen sitten itse päättää millaisen riskin on valmis ottamaan. Valitettavasti näin.
Itse olen työskennellyt kätilönä 6 vuotta ja edelleen synnytyssalissa töissä. Lapsia kaksi, joista toinen on sektoitu perätilan vuoksi, toinen synnytetty alateitse. Vaikka olin alatiesynnytyksen jälkeen repeämisten vuoksi kipeä, ei sitä voi sektiokipuun verrata. Että kivuitta ei leikkauksella pääse....
Tsemppiä valintoihin.
jälkeen (tapahtui alateitse)miehen mielestä ihan
yhtä tiukka kuin ennenkin. Tosin lihaksia treenamalla pysyy kunnossa.:)
Niin, tässä palataan siihen että taitaa todella paljon olla ihmisesta kiinni.
Minut leikattiin marraskuussa 2001. Itse sitä halusin, tarkempaa syytä siihen en osaa sanoa... Osa syynä oli varmaan erittäin raskas odotusaika joka söi voimat. Jouduin kuitenkin vetoamaan synnytyspelkoon koska ymmärsin että muuten en saa tahtoani läpi!!! Jouduin tietenkin useampaan otteeseen keskustelemaan jos minkäkinlaisen lekurin kanssa tästä "pelosta" ja lopulta sain lupauksen leikkauksesta. Olen kuullut että toisissa sairaaloissa leikkauksen saa helposti, ilman selittelyjä.
Olihan se tapahtumana erittäin koruton ja tyly. Saimme leikkauspäivämäärän paria viikkoa aikaisemmin. Leikkaus oli ohi noin tunnissa. Siitä ei tuntenut mitään, jonkin verran oli inhottavia tuntemuksia puudutuksen takia.Viilto tehtiin pystyyn, hieman navan alta karvoitukseen asti, n.12 tikkiä. Säryt oli todella kovat seuraavana päivänä kun kunnon särkylääkkeet alkoi hälvetä. Kävely oli tuskaa, vessassa käynti tuskaa... oikeestaan kaikki sattu!
Kotia tulin 6 päivän jälkeen ja siitä paraneminen vasta alkoi ja n. kolmessa viikossa olin jo toimintakykyinen.
Nyt olen jo pitkään ollut "oma itseni", pystyn urheilemaan eikä mahaan koske. Arpikin on oikein hyvin parantunut.
Mun mielestä leikkauksesta pitäs tehdä vapaasti valittava synnytysmuoto, varmasti saatais syntyvyys kasvuun suomessa!!!
Jos haluat tietää enemmän niin kysy, vastaan mielelläni!
hyvää on keisarinleikkauksessa, jonka jälkeen (ainakin oman kuvauksesi mukaan) on tosi kipeä viikon verran. Alatiesynnytys mahdollisine kipuineen kestää nykyisin enintään vuorokauden, useimmiten lyhyemmän aikaa. Ne, joiden synnytys on kestänyt kauemmin, ovat todella pieni vähemmistö. Ja noin 10 % kaikista synnyttäjistä ei edes tunne kipuja alatiesynnytyksissä. Mutta sektion jälkeen jokainen on kipeä.
Tämä minua on aina kauhiast hämmästyttäny!
Niikuin jo aiemmin kirjoitinkin olen itse kokenut molemmat.
Ensimmäinen oli alatiesynnytys, ja se oli kokemuksena sellainen mitä en tule ikinä unohtamaan. Minullekin neuvolan täti sanoi iloisesti että kyllä se pian unohtuu, mutta eipä ole unohtunut, ja aikaa siitä on 12 vuotta.
Kaiken kukkuraksi poikani oli todella huonossa kunnossa synnytyksen(imukuppi) jälkeen (apgar-pisteet 1) ja joutuikin lastenosastolle moneksi päiväksi.
Itse olin niin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen etten ensimmäisenä 3:nä päivänä saanut lähteä osastolta ilman saattajaa, edes poikaa katsomaan. Yhteensä 5 päivää sinne kuljettiin pyörätuolilla.
Toisen poikani syntyessä oli selvää että seuraava synnytystapa minulle oli sectio. Siinäkään ei kaikki mennyt ihan putkeen, tuloksena kiirellinen sectio johtuen etisestä istukasta joka alkoi pahasti vuotaa. Onneksi olimme jo sairaalassa.
Sainpa vielä infektionkin leikkauksen jälkeen, mutta silti näidenkin käänteiden jälkeen en epäröisi hetkeäkään vaan valitsisin section.
Synnytyksen loppuvaiheessa tapahtui kaikkein hirvein asia. Väliliha leikattiin ja kuului hirveä ääni. Ääni oli aivan sanoinkuvaamaton. Leikkuu tuntui niin sanoinkuvaamattoman hirveästi. Ja vielä tuli kohokohta, kun alettiin tikkaamaan alapäätä. Se oli aivan erityisen sanoinkuvaamattoman kauheaa ja tuntui ihan käsittämättömän kamalalta. Synnytyksen jälkeen alapää oli ihan mustelmilla ja tosi hellänä. Ei voinut istua kuin sellaisen apuvälineen avulla. Särky - ja kipulääkitystä joutui syömään ja voiteita käyttämnään. Verenhukka oli niin suuri, että olin kuin kalkittu haamu. Sain onneksi verta suoneen ja ihon väri palautui. Tuntui ihan teurastukselle, mutta jäin henkiin.
Olen itse saanut kaksi lasta keisarileikkauksella, ensimmäinen ns. hätäsektio, toinen ennalta jo sovittu. Molempien jälkeen toivuin nopeasti ja tunsin että paikat olivat pian hyvässä kunnossa.
Jos olisin voinut vapaasti valita, niin tietysti olisin synnyttänyt alateitse! Se on luonnollista, se kuuluu lapsen saamiseen. En ymmärrä näitä hysteerikkoja, jotka eivät ikinä tule aikuisiksi, vaan pörräävät pelkonsa kanssa ja kuvittelevat olevansa ainoa nainen maailmassa, joka koskaan on kokenut mitään. Lopettakaa naurettava vatvominen ja katsokaa totuutta silmiin. Synnyttäminen ei ole välttämättä miellyttävää, mutta sen läpikäyminen antaa paljon. Ei synnytystä tarvitse unohtaa, mutta sen kivut ja kauheus pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Uskokaa myös huviksenne, että yhteiskunnan tehtävä ei ole kustantaa terveille synnyttäjille keisarileikkausta vain siitä syystä, että ajatus tuntuu epämiellyttävältä. Joku asiasta perillä oleva voisikin kertoa, millaisista summista on kyse, kun tehdään sektio. Laitetaanpa asioita vähän tärkeysjärjestykseen: miten silläkin rahalla autetaan sairaita lapsia tai vanhuksia!!
Synnytysvalmennus on juuri sitä varten, että kaikki äidit saavat asiallista tietoa ja voivat harjoitella hallitsemaan paremmin tilannetta. Lapsen saaminen ei ole pelkkää synnyttämistä, se on myös kypsymisprosessi. Arvelen, että nämä muutamat hysteerikot täällä eivät mistään hinnasta haluakaan kypsyä.
tiedän kyllä monia jotka ovat itse maksaneet leikkauksensa, hinta yksityisellä pyörii (kai) vajaan kymppitonnin (mk) hujakoilla.
Ihmismieltä et taida oikein tuntea kun noin jyrkän kannan otat ja aika rankasti leikkausta haluavi haukut/aliarvioit! Ei nää asiat kaikille noin yksinkertaisia ole kuin sinulle, ole onnellinen siitä! Kyllä moni varmaan haluis alateitse synnyttää muttei vaan kertakaikkiaan pysty, mieli ei anna periksi. Ei kyse ole todellakaan hysteriasta tai kasvamisesta, ehkä voisit hieman tutkiskella omaa hysterian tasoasi, tuntuu että olet todella katkera omista kokemuksista...
En todellakaan ole katkera mistään - se nyt olisi varsinaista energian tuhlaamista. Eikä minulla tosiaankaan ole sellaisia kokemuksia, joista olisi aihetta olla katkera: sektio oli tietysti pettymys, mutta se pelasti vauvan hengen ja ehkäpä minunkin henkeni. Olen siitä erittäin kiitollinen.
Mielestäni sellaista ihmistä voi kyllä syystä sanoa hysteeriseksi, joka pelkää ilman selvää syytä, lietsoo pelkoaan, maksaa järjettömiä summia turhasta keisarileikkauksesta ja uhoaa täällä omilla kauhukuvitelmillaan tai -kokemuksillaan. Juuri hänelle tekisi hyvää voittaa pelkonsa! Voi olla, että kohdun avautumisvaihe ja synnyttäminen on monen elämän aikana rankin kipukokemus, mutta haloo! se kestää vain muutaman tunnin elämästä tai sen pari päivää - ei vuosia! Olen edelleenkin sitä mieltä, että se kokemus tekee hyvää naiselle.
Tämän enempää en aio osallistua, joten jatkakaa kaikessa rauhassa. En toki tarkoita sitäkään, että näistä asioista ei saisi puhua ja kirjoitella, tarkoitan voivottelulla sitä, että lietsotte kauhua omassa päässänne.
Aika paljon sanottavaa on alatiesynnytyksestä ja siihen liittyvistä peloista sekä tuntemuksistä ihmisellä joka ei ole sitä ikinä kokenut!
en tiedä siitä kypsymisestä, mielestäni naisella on oikeus valita. tosin ryhdyin miettimään myös kustannuksia ym.
kokeehan sektio-synnytyksellä lapsensa tehnyt samalla tavalla odotuksen ja synnyttämisen pelot tai sen kuinka niitä ei ole tai käsittelee ne. varsinkin kuin edellä mainuttu kirjoittaja joutui hätäsektion tekmään ja odotti alateitse-synnytystä...
vai mitä?
synnytyksiähän ne molemmat on, erilaisia vain.
on väärin, ettei sektiota pidetä edes synnytyksenä, kuinka moni lapsi siten syntyykään!
pelkkää terminologiaa tosin, mutta mitä olette mieltä?
Mulle on aivan yks lysti miten synnytätte kunhan ette synnytä mustia mukuloita!!!!! Se on tärkeintä!
Ei ole totta, että alatiesynnytyksestä paranee päivässä. Itselläni oli imukuppisynnytys, jossa leikattiin 10 cm pitkä ja syvä episiotomia, jossa hermosärky kesti 4 vuotta ennen kuin kipu poistui kokonaan (alue nyt osin tunnoton). Välillä oli päiviä ettei särkenyt, pitkiä matkoja ei voinut kävellä, kun jalkojen liike repi haavojen reunoja erilleen. Mieluummin olisin ottanut tuon haavan vatsan päälle kuin jalkoväliin. Keisarinleikatut näyttivät osastolla olevan paremmassa kunnossa kuin minä, Mustelmat ulottuivat toisessa jalassa polveen asti.
Hämäävä otsake; synnytys se sectiokin on.