Hei,
Minulla alkaa lähiaikoina työssäoppimisen jakso. Kyseessä on siivousalan homma (työvoimapoliittinen koulutus). Olen mielessäni miettinyt, että haluaisin keskeyttää koko koulutuksen, mutta en oikein voi, koska siitä todennäköisesti tulisi karenssi. Siitä olen onnellinen, että tuota koulutusta on jäljellä vain muutama viikko..mutta silti ahdistaa.
Harmittaa, että edes hain kyseiseen koulutukseen. Siivousala ei oikein taida olla minun juttu. Minulla on jonkun verran ns. "pöpö-kammo" ja inhottaa siivota esimerkiksi vessoja tms.
Yritän kyllä sinnitellä tuon koulutuksen loppuun ja en mielelläni enää valitse siivousalan työtä jatkossa. Itse arvostan sitä, että on siivoojia, mutta tuo ammatti ei oikein taida olla minun juttu.
Minulla alkaa lähiaikoina työssäoppimisen jakso. Kyseessä on siivousalan homma (työvoimapoliittinen koulutus). Olen mielessäni miettinyt, että haluaisin keskeyttää koko koulutuksen, mutta en oikein voi, koska siitä todennäköisesti tulisi karenssi. Siitä olen onnellinen, että tuota koulutusta on jäljellä vain muutama viikko..mutta silti ahdistaa.
Harmittaa, että edes hain kyseiseen koulutukseen. Siivousala ei oikein taida olla minun juttu. Minulla on jonkun verran ns. "pöpö-kammo" ja inhottaa siivota esimerkiksi vessoja tms.
Yritän kyllä sinnitellä tuon koulutuksen loppuun ja en mielelläni enää valitse siivousalan työtä jatkossa. Itse arvostan sitä, että on siivoojia, mutta tuo ammatti ei oikein taida olla minun juttu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen itse ollut monet kerrat työharjoitteluissa siisvoustöissä.Työ on periaatteessa fyysisesti helppoa.Itse en joutunut monestikkaan koskemaan isoihin siivouiskoneisiin.Olen ollut reilu neljä vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä kun psyykkeeni ei kestänyt edes siivoustyötä.Pöpökammostasi sen verran että kyllä niitä kumihanskoja käytetään vessojen pesemisessä.Ei siellä niitä pestä ilman hanskoja.Moppaaminen on helpointa hommaa mun mielestä tossa siivoomisessa.Tsemppiä sulle työhönoppimiseen.Ja vielä sanon että kannattaa puhua jollekin aikuiselle tosta ahdistuksesta.Itse en puhunut nuorena ja elämästä tuli yhtä helvettiä.Itse tiesin jo ylä-asteella jo ettei musta oo työelämään.Suosittelen että puhut tunteistas
i jollekin.Olen siis 39 v.
Sinulla saattaa olla masennus. Käy testeissä lääkärillä, niin saat tietää. Masennuksen tyypilliseltä oireistolta kuulostaa. Normaali ihminen nimittäin ei pitäisi ongelmallisena työvoimapoliittisia toimenpiteitä kohdallaan. Mielisairas, kuten masentunut, saattaa reagoida niihin voimakkaan torjuvasti.
Olen hiukan eri mieltä siitä, että normaali ihminen ei pitäisi ongelmallisena joitakin työvoimapoliittisia toimenpiteitä...Nimittäin kaikki ihmiset eivät vaan pidä/sovellu joillekin aloille. Ja mietipä tuota harjoittelun aikatauluakin..työaika alkaa jo kuudelta aamulla..joudun herämään 4.20 öisin, jotta kerkeän tehdä aamutoimet ja päästä bussilla työpaikalle. Ja teen siellä kahdeksan tunnin päiviä. Ja saan tuosta hommasta aika vähän rahaa. Ja en koe olevani masentunut tällä hetkellä, olen ihan elämäniloinen, lähinnä tuo harjoittelu aiheuttaa ahdistusta. Ei kannata heti "diagnosoida" muita.