Hei kaikille!
En luokittelisi itseäni bulimikoksi, mutta viime aikoina olen huomannut että ajattelen koko ajan lenkille lähtemistä tai lihasliikeiden tekemistä. Koska tämä jää vain ajattelun tasolle olen päätynyt oksentamaan ruokani, tosin tätä ei tapahdu edes päivittäin, siksi en lukittelisi itseäni bulimikoksi. Pahimmat bulimikothan saattavat oksentaa jopa yli 10 kertaa päivässä.
En jaksa lähteä lenkille koska öisin en nuku, miettiessäni lähes koko ajan ulkonäköäni ja painoani. Pahinpelkoni taitaakin olla lihoaminen vielä lisää. Puolen vuoden aikana olen lihonnut n.10 kiloa ja se harmittaa minua todella paljon, ketä se ei harmittaisi. Niin kauan kuin muistan en ole koskaan pitänyt vartalostani.
En tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Oksennan joskus kaksi kertaa päivässä, joskus en ollenkaan, toisinaan kerran päivässä. En edes syö herkkuja, joten miksi minun pitäisi oksentaa. Itse ajattelen että se yksikin lämmin ateria päivässä tuntuu lihottavan. Tottakai syön välillä herkkuja, mutta minulle ei tule ahmimiskohtauksia niistä, enemmän ahmin (kohtuullisesti käytettynä) terveellistä ruokaa. Nyt joulun ollessa ovella olen suorastaan kauhuissani, enkä tiedä mitä teen ruoan kanssa. Toisaalta tekee mieli syödä ja nauttia, toisaalta jättää syömättä. Ei auta että maistan vähän kaikkia...
Olen 164 cm pitkä ja painan 83 kiloa, joten olen todella ylipainoinen. Suosituspainoon näähden minulla on 17 kiloa ylipainoa ja BMI:ni on 31,2. Voi olla että olen väärällä palstalla, kun kysyn olisiko ideoita miten saan tämän lievän oksentamisen kuriin ja miten voisin laihduttaa turvallisesti?
Kiitos jos luit tämän!
En luokittelisi itseäni bulimikoksi, mutta viime aikoina olen huomannut että ajattelen koko ajan lenkille lähtemistä tai lihasliikeiden tekemistä. Koska tämä jää vain ajattelun tasolle olen päätynyt oksentamaan ruokani, tosin tätä ei tapahdu edes päivittäin, siksi en lukittelisi itseäni bulimikoksi. Pahimmat bulimikothan saattavat oksentaa jopa yli 10 kertaa päivässä.
En jaksa lähteä lenkille koska öisin en nuku, miettiessäni lähes koko ajan ulkonäköäni ja painoani. Pahinpelkoni taitaakin olla lihoaminen vielä lisää. Puolen vuoden aikana olen lihonnut n.10 kiloa ja se harmittaa minua todella paljon, ketä se ei harmittaisi. Niin kauan kuin muistan en ole koskaan pitänyt vartalostani.
En tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Oksennan joskus kaksi kertaa päivässä, joskus en ollenkaan, toisinaan kerran päivässä. En edes syö herkkuja, joten miksi minun pitäisi oksentaa. Itse ajattelen että se yksikin lämmin ateria päivässä tuntuu lihottavan. Tottakai syön välillä herkkuja, mutta minulle ei tule ahmimiskohtauksia niistä, enemmän ahmin (kohtuullisesti käytettynä) terveellistä ruokaa. Nyt joulun ollessa ovella olen suorastaan kauhuissani, enkä tiedä mitä teen ruoan kanssa. Toisaalta tekee mieli syödä ja nauttia, toisaalta jättää syömättä. Ei auta että maistan vähän kaikkia...
Olen 164 cm pitkä ja painan 83 kiloa, joten olen todella ylipainoinen. Suosituspainoon näähden minulla on 17 kiloa ylipainoa ja BMI:ni on 31,2. Voi olla että olen väärällä palstalla, kun kysyn olisiko ideoita miten saan tämän lievän oksentamisen kuriin ja miten voisin laihduttaa turvallisesti?
Kiitos jos luit tämän!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei muuta ku nyt reippaasti painonvartijoihin. Et ole todellakaan yksin. Se kyllä se painon tavoite siellä on hidasta mutta se on yleensä parasta itselle. Ja siellä se liikunnan ilokin kasvaa. Ja siellä tapaat uusia ihmisiä joilla on sama ongelma kuin sinulla. Voit pian saada sieltä tosi mukavan paikkari-kaverin jonka kans yhdessä reippailette. Mutta tuohon oksenteluun en todellakaan tiedä oikein muuta keinoa kuin ammattiapu jos se on menny liian pitkälle. Se on vakava asia joten hyvä kun puhut siitä itsekkin. Huomaat varmasti kun pääset paikkarissa kunnolla käyntiin ... niin elämän nautinto kasvaa ! Tsemppiä sulle
Hei!
Kulta pieni, täytät bulimiaa sairastavan tuntomerkit. Oksennat ruokaasi suht säännöllisesti ja suhtautumisesi omaan kehoosi ja ruokaan on sairas. Eli sinulla on täysi oikeus hakea apua sairauteesi.
Jäin ihmettelemään.. et syö herkkuja ja normaalia ruokaakin yleensä vain kohtuullisesti? Miten ihmeessä olet voinut lihoa?? Jos tuo pitää paikkaansa jää ainoaksi vaihtoehdoksi hormonien vaikutus. Hormonit ohjailevat rasvan varastointia ja kaiken kaikkiaan energiaravintoaineiden liikkeitä elimistössä. Paastoatko usein monta tuntia? Se saa hormonit luulemaan että energiaa pitää säästää josta seuraa että ne varastoivat rasvaa tavallista tehokkaammin monen päivän ajan. Myös nukkumattomuus (ja uskoakseni myös oksentaminen!) aiheuttaa saman, koska elimistö luulee että on menossa joku kriisitilanne jossa tuleva ravinnonsaanti on epävarmaa ja alkaa taas säästää energiaa. Eli jos haluat laihtua syö usein ja vähän kerrallaan. Syömällä säännöllisesti ja laadukkaasti saat elimistösi uskomaan että ruokaa on hyvin saatavilla ja sitä ei tarvitse säästellä. Toivoisin niin että saisit unenpäästä kiinni, niin kehosi ja mielesi voisi paremmin! Oksentamista ei pysty lopettamaan muuta kuin päättämällä että minä lopetan oksentamisen nyt. Hinnalla millä hyvänsä. Eli vaikka sattuisit jopa ahmimaan päätät että et oksenna vaan lähdet vaikka leppoisalle kävelylenkille tai teet ihan mitä tahansa muuta ja pysyt kaukana vessanpöntöstä! Mitä useamman päivän, viikon, kuukauden pystyt olla oksentamatta , sitä helpommaksi se muuttuu.
Syömishäiriöstä parantuminen ja laihduttaminen sopivat huonosti yhteen, koska ovat raskaita molemmat. Suosittelisin että yrittäisit ensin parantua, nimittäin parantuneena mahdollisuutesi laihtua ovat merkittävästi paremmat. Haluaisin tietää oletko ajatellut, että mistä sinä nautit ihmisenä? Mikä tuntuu sinusta hyvältä? Mikä tekisi sinulle hyvää? Pystyisitkö toteuttamaan sen itse vai olisiko toisten ihmisten avusta hyötyä? Erityisesti: kuinka suuren osan loppuelämästäsi tahdot käyttää painosi ja ulkonäkösi vihaamiseen?
Hei, kirjoittele miten sinulla menee, miten olet nukkunut ja minkälainen mieliala sinulla on ollut. Kannattaisi pitää ruokapäiväkirjaa vähän aikaa (esim viikko), jos haluat voit kopioida sitäkin tänne? Ruokapäiväkirjaan merkitään kaikki syödyt ruuat, juomat, välipaloja ja herkkuja unohtamatta. Kellonaikojen, mielialan ja näläntunteen merkitsemisestäkin on hyötyä.
Jos kiinnostaa, kirjoitan tähän loppuun omia kokemuksiani. Sairastin neljä vuotta, erilaisia kausia oli tietysti, pahimmillaan oksensin useasti päivässä. Kävin psykologilla pari vuotta, oli siitä tietynlaista apua, mutta loppujen lopuksi parantuminen oli itsestä kiinni. Nyt takana neljä ja puoli vuotta oksentamatta. Oksentamisen lopetin kuin seinään eräänä kauniina päivänä ja sairaalloinen ahmiminen jäi pois vähitellen parin kuukauden aikana. Tilalle tuli oman nälän mukaan syöminen, söin sillon ja sen verran kuin oli nälkä, jätin lautasen kesken jos tuntui siltä, toisaalta otin lisää jos oli vielä nälkä. Parantumisen jälkeen laihduin laihduttamatta 15kg. Enkä ollut edes ylipainoinen, nyt sitten BMI normaalipainon alarajalla. En ole kokenut normaaleja lämpimiä aterioita kotiruokaa koskaan lihottavina, sinä aikana kun laihduin söin niitä 1-3 kertaa päivässä. En ajattele ruokaa jatkuvasti, unohdan valitettavasti joskus syödä jos on kiirettä. En vihaa vartaloani, vaikka se on erilainen kuin muilla. En sairastunut uudelleen vaikka pitkäaikainen seurustelusuhde meni poikki puoli vuotta sitten. En omista vaakaa. Heittäkää muutkin vaakanne roskiin, niistä ei ole mitään hyötyä mielenterveydelle!
Syy siihen miksi olen ollut pienestä asti ylipainoinen johtuu siitä että pari vuotiaana sairastuin laktoosi-intoleranssiin. Aluksi äitini ei juottanut minulle hyla maitoa, koska pystyin juomaan täysmaitoa, sittemin join molempia. Täysmaito on yksi syy lihoamiseeni, sanoo äitini. Sittemmin olen täysin parantunut laktoosi-intoleranssista, ja ennen sitä olin suoraan sanottuna luuta ja nahkaa.
Myöhemmin olen kuitenkin syönyt tavallista ruokaa, no ehkä syön joskus hieman liikaa, enkä milestäni ole herkutellut ylenpalttisesti, vain silloin tällöin, kuten normaali painoisetkin. Miksi siis lihosin ja lihoan edelleen? Haluaisin itsekin siihen vastauksen!
Miksi en nuku? Siihen löytyy monia muita syitä, ulkonäköni ja painoni miettimisen lisäksi. Huomasin joululomalla, että nukuin kuin tukki. Nyt kun koulut ovat lähellä valvominen on taas alkanut, kaikki liittyy kaikkeen. Pelkään myös ihmisiä, ihmisten arvostelua itseäni kohtaan, oli sitten kyse koulusta, sukulaisista tai kavereista (niistä harvoista.) Kaikki tuntuu olevan parempia tyyppejä kuin minä ja menestyvän paremmin koulussa tai muuten elämässä. Olisin mieluummin yksin kotona kuin ihmisten keskellä, koska mietin kokoajan mitä he minusta ajattelevat, pitävätkö he minua tyhmänä, tyylitajuttomana, lihavana, rumana... Mitkään meikit tai vaatteet eivät saa oloani tuntumaan mukavaksi! Itse asiassa en osta vaatteita, koska ne eivät koskaan istu ylleni. Monilla on tämä sama ongelma, tiedän!
Joka tapauksessa, minun pitäisi pystyä tekemään asian eteen jotain koska tiedän kaiken tämän. Siinä se ongelma tuntuukin piilevän.
Kysyit mikä tekee minulle hyvää ja mikä tuntuu minusta hyvältä? En tiedä, en tunnu nauttivan enää mistään. Kaikki tuntuu tylsältä ja mielenkiinnottomalta! Jos innostun jostakin niin useimmiten mielenkiintoni lakkaa melko nopeasti. Älä nyt käsitä väärin, mutta sinun voi olla vaikeaa ymmärtää mitä tässä yritän selittää, kun et tiedä koko elämntarinaani. Tarkoitan, että kaikki mitä minulle on elämässäni tapahtunut, on osa syy siihen miksi minulla on "paha olo" tänä päivänä. Enkä tarkoita sitä niin etteiko olisi ihmisiä, joilla olisi aisiat vielä huonommin. Oikeastaan asiani voisivat olla miljoona kertaa huonommin, mutta tämä riittä siihen että minulla on "paha olo". Ainoa mikä tällä hetkellä piristää on se että minusta tulee isosisko 18- vuotiaana, tähän mennessä olen ollut nuorin kahdesta. Vaikka en asukaan enää kotona ja vanhempani erosivat kun olin 2- vuotias aion käydä yhä useammin isäni luona katsomassa kesällä syntyvää Pikku sisarustani.
Taas taisi tulla kaikkea ylimääräistä ja olen pahoillani että tekstistä tuli näin pitkä! En edes tiedä vastasinko mihinkään kysymykseesi vai höpisinkö vain jotain omiani!
Toki voin kirjoitella välillä mielialaani, syömisiäni, jne.
P.S. Ja mitä oksenteluun tulee, siinä tuntuu olevan kausia. Mitä pahemmalta tuntuu, sitä enemmän ahmin ja oksennan. Nyt ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia, mutta auta armias kun koulut alkaa, oikein mahaa vääntää...