Olen muutaman vuoden kulkenut Oulun rauhanyhdistyksellä seuroissa kun muutin Ouluun asumaan. Sanompahan vain että ei missään muualla yhteisössä ole niin suurta joukkoa yksinäisiä ja syrjittyjä ihmisiä kuin siellä on. Minuakin katsotaan pitkin nenänvarta kun seuroissa olen käynyt. Kukaan ei ole tullut kysymään että mitä teille kuuluu. Puhumattakaan että joku pyytäisi käymään taikka istuisi seura kahvilassa viereiselle jakkarlle ja tervehtisi.
Kysyn vaan että mitä tuo lause "Jumalan lasten keskenäinen rakkaus" tarkoittaa.
Kysyn vaan että mitä tuo lause "Jumalan lasten keskenäinen rakkaus" tarkoittaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sanahelinää
pana aina oudommassa seurapaikassa hakeutua sinne etupenkin tuntumaan, jossa istuu puhuvaisia veljiä. Heidän kanssaan aina pääsee juttuihin.
Muutoin asia on aivan niin kuin aloittaja sanoo: suurissa siioneissa kuten esimerkiksi Oulussa ei rauhanyhdistykseltä voi saada kavereita ja ystäviä. Parempi mennä vaikka Thai-hierontapaikkaan.
Oikeilla Jumalan lapsilla on keskinäinen rakkaus josta heidät tunnetaan, mutta ketkä ovat niitä todellisia Jumalan lapsia? "Ei kaikki jotka sanovat Herra Herra pääse taivasten valtakuntaan, vaan ne jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon". Ei niitä ole paljon, ja harvemmin eri lahkoissa, ehkä joku.
Uskon kertomasi, että isolla rauhanyhdistyksellä ei ehkä kukaan tule tuntematonta tervehtimään ja keskustelemaan. Isossa porukassa ei vain tule huomanneeksi jonkun yksinäisyyttä, jos itsellä on kavereita. Kuitenkin asia voi olla pienestä kiinni; kun saat yhden tuttavan niin hänen kauttaan voit tutustua sitten taas joihinkin uusiin. Kaikki eivät ole esim. luonteeltaan sellaisia, että sopisivat paremmiksi kavereiksi, mutta eiköhän niitäkin löydy.
Ja se aloittaminen. Älä vain odota, että joku toinen tulee sinulle puhumaan. Katso vaikka kahviossa sillä silmällä, että onko siellä toista yksinäisen näköistä, mene sinne istumaan ja aloita itse keskustelu. Siitä se lähtee!
Oulunkin rauhanyhdistykseen kuuluu tosi mukavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä ja toivon, että löydät heidät!
Hei, Täytyy sanoa asiaa tähän!
Olin liikkeen sisällä 35 vuotta. Ja oli jos jonkun sorttista "toimintaa" virallista ja "epävirallista" retkiä, harrastuksia yms. yhdessä olemista ja siinä kyllä tulee tuttuja ja uusiakin tosi paljon. Se on VL-yhteisön hienoin piirre kun tapaa uusia ihmisiä niin helposti.
On tottakai suuri merkitys ihmisen henkilökohtaisella persoonalla miten ylipäätään tutustuu toisiin ihmisiin ja jutteleeko ja jne.
Mutta täytyy sanoa, että mahdollisuuksia saada ystäviä on tosi paljon.
Se täytyy sanoa, että voi olla jos on "hieman" erilainen niin jotkut voi hylkiä "arastella" tulla juttelemaan yms. mutta ei kukaan sitä mitenkään tahalla tee...on vaan ne omat ehkä niin hyviä tyttavia, että vie aikaa....
No se on VL-yhteisössä paras piirre tämä yhteisöllisyys, että sitä liian vähän kehutaan. Minä entisenä VL-uskovana nostan sille hattua!!!
Se miksi minä en ole liikkeessa johtuu omista asioista ja elemä heitteli ja tuli maallisia ongelmia, sen johdosta on ollut aikaa miettiä, en hyväksy opetusta siinä määrin oikeana enää että voisin täydestä sydämestä uskoa. Näin.
oneissa kaikki ovat tuttuja ja kavereita. Jos sattuisi asumaan seudulla, jossa seuroihin tulee 10 - 20 henkilöä tai perhettä, kaikki tulevat juttelemaan ja ovat kavereita ja ystäviä. Sellaisessa yhteisössä on eräänlaista alkuseurakunnan välitöntä tunnelmaa. Uskomisen asiatki tulevat läheisimmiksi.
Ei muuten pidä paikkaansa! Pienissä siioneissakin osataan jaotella, kenen kanssa halutaan olla tekemisissä ja ketä syrjitään.
Kaikesta huolimatta ihmisten pahuus ei tarkoita, että usko olisi väärä. Näiden syrjijien vain tulisi ajatella nenäänsä pidemmälle, että tulikohan tehtyä nyt oikein.
nattaisi ottaa kaikissa rauhanyhdistyksissä erityiseksi teemaksi, että jokainen katselisi ympärilleen ja etsisi yksinäisiä ja syrjittyjä ja lähestyisi heitä. Tätä kannattaisi toitottaa aluksi esimerkiksi vuoden ajan. Näin kaikki tulisivat jollakin tavalla huomatuksi. Kun sitten mennään juttelemaan niin eih'n sit'ä tarvitse olla mikään henkipallo ja jutella uskonasioista, vaan voi porista vaikkapa autorämän helmojen hitsaamisesta taikka persujen gallupkannatuksesta.
Se olisi eräänlaista käyttäytymisopetusta. Ei ollenkaan huono idea, vaikka itse sanonkin.
Seuroissa usein puhuja puhuu ,että kun uskovainen muuttaa vieralle paikkakunnalle,hän saa paljon ystäviä, että epäuskoiset oikeen ihmetelevät. Tämä ei pidä paikkansa Se on eriasia jos sulla on hieno titteli..Tai olet syntynyt parempaan sukuun, sitten sulla voi olla uskonystäviä
litettavasti ole hienoa titteliä enkä ole merkittävästä suvustakaan. Siksi kukaan ei huomaa minua. Yksin tahin elämän läpi.
Kaikkia yhdistyksiä uhkaa laitostuminen. Pyöritään vain tutun porukan kesken. Toisenlaisiakin kokemuksia on. Kun muinoin tulin ensimmäisen kerran Helsingin Fredrikinkadun seurahuoneen takapenkkiin, niin heti Pentti Kopsa istui viereen ja kyseli kuulumisia.
Tupakkapaikalla juttu luistaa, jos sinne kehtaat mennä, eli olet tupakkaan mieltynyt. Monesti näkee, että myös ei tupakoivat seisoksivat tupakka ringissä, vaikka eivät itse polttaiskaan. Rauhanyhdistysten tupakka paikoilla viihtyvät myös alaikäiset ja ihan kymmenvuotiaat, koska siellä on sitä jotain. Tupakka on huume, josta saa nautintoa. Estot ja arkuus jäävät pois tupakan avulla. Tupakkaringissä ollaan kavereita. Vastapainoksi tälle tupakasta saatavalle ihanuudelle hampaat kellastuu, samoin iho tulee harmaaksi. Nuoret ja nätit tytöt, jotka aloittivat röökin kanssa kaveriksi jo peruskoulun yläasteella, kantavat myöhemmällä iällä raskasta taakkaa tupakan tuskallaan.
Sitten kun mennään avioon sen toisen tupakka kaverin kanssa, niin ulkona täytyy hypätä jatkuvasti talvi kylmällä. Vaatteet tuoksahtelee pahalle, samoin hengitys. Yskittää ja räkä lentää porraspieleen savutellessa. Raskausaikana sikiö kärsii ja tulee vajavaiseksi, kun tärisevä tupakan himoinen äiti ei pysty lopettamaan röökin vetoaan.Uskovaiselle on sallittua tämä tämmöinen itsensä turmeleminen, koska sielu kuitenkaan ei saastu. Ruumis on kuitenkin Pyhän Hengen temppeli eli yhtä arvokas kuin sielukin. Tätä eivät kuitenkaan saarnamiehet ota todesta ja siksipä rauhanyhdistysten tupakkapaikoilla räkä lentää.
Minäkin jätin rauhanyhdistykset, kun oli aina vieras olo.
"Ei sieltä seuraa haeta, vaan ollaan sanan kuulossa."
Joo. kahvipöydässä ennen seuroja kokeilin välillä juttelun aloittamista.
Muutaman vuoden jaksoin.
Nykyään kuuntelen puheita netistä.
Parempi näin.
"" Tätä eivät kuitenkaan saarnamiehet ota todesta ja siksipä rauhanyhdistysten tupakkapaikoilla räkä lentää. ""
Miksipä ottaisivat!!!! Ovat "saman hengen" orjia!!