Kaappihomot

Hei!

Sinä et ole käsittänyt kirjoitustani laisinkaan. Siis selitän.

Käsitykseni homomiehen naisellisuudesta perustuu aina silloin tällöin tietynlaisten homojen ja biseksuaalien suusta kuuluvaan vuodatukseen siitä, miten he inhoavat pinnallisia homopaikkoja ja niissä viihtyviä kanoja. Hyvin monet myös korostavat omaa miehekkyyttään ilmoituksissa ja muissa käyttämällä termiä: ei sitten neideille jne. Minä tiedän kyllä varsin hyvin, että meitä on joka lähtöön ja kaikkein naisellisimmat homot ovat vain pieni vähemmistö.

Meillä joissain maissa on nykyään se onni, että yhteisen homoidentiteetin merkitys on katoamassa tai ainakin muuttumassa entisestään. Ennen kuin homoilla oli "tasavertaiset" oikeudet tarvittiin kuitenkin jokin imago asiasta ja sellainen syntyi osin näkyvimpien homojen oman käyttäytymisen myötä ja myös median vaikutuksesta. Se oli mukana kaikessa niin hyvässä ja pahassa. En väitä, että se edusti kaikkia mahdollisia homoja, mutta mikäpä edustaa. Imago kuitenkin teki tehtävänsä, eli toi asian pinnalle sivukujilta, ja itsensä täten aikaa myöten tarpeettomaksi. Nyt on tilaa myös yksilöllisyydelle ja myös "tavishomoille". Ajattele vaikka puolueita: niilläkin on kaikilla imago, vaikka ihmiset niiden sisällä olisivat mitä tahansa. Homoliikkeellä on imago yhtä lailla.

Lista oli vitsi, mutta sinä et sitä ikävä kyllä ymmärtänyt. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut vitsi, jos ajatellaan ihmisen elämän tarkoitusta. Onko tarkoituksemme tulla tänne maailmaan lisääntymään, nauttimaan vai tekemään tästä maailmasta parempi paikka elää? Olkoon mitä tahansa, mutta rohkeutta tarvitaan aina ja etenkin siinä viimeisessä vaihtoehdossa. Pelkureita ei maailman historia juurikaan hyvällä muista.

En ymmärrä juuri sinunkaltaisiasi kommentteja homoidentiteetin merkityksettömyydestä. En minä osaa tarkasti sanoa, mikä on homoidentiteetti. Homoutta vain on ollut niin kauan kuin ihminen on täällä käppäillyt ja se on varmasti jättänyt kulttuuriin piirteitä itsestään. Ehkä identiteettiä osaltaan on se, että esim. minun kavereistani suurin osa on homoja. Ehkä se on samaistumista. On heteroillakin identiteetti, jonka rituaalisia piirteitä saattavat olla esim. ensirakkauden esittely vanhemmille teininä, seurustelut, häät, lapsen saaminen ja kodin perustaminen ja tietenkin myös ura ja paljon muuta. Kyse on siis suurelle ihmismassalle yhteisistä asioista, joiden kautta ihmiset samaistuvat toisiinsa. Mikä esim. on nuorelle äidille parempaa seuraa kuin toinen nuori äiti? Kyse on ymmärryksestä, joka syntyy yhdessä koetusta.

Identiteettiä ei tietenkään tarvitse, mutta aina se seuraa mukana vaikka olisit kuinka oma itsesi, sillä identiteetti ei tarkoita matkimista. Ollaksesi kelpo homo et tarvitse koodeja etkä homoidentiteettiä, mutta uskallan väittää, että sinullakin jossain määrin on sitä hamaan loppuun asti. Minun ärsyttääkin kaikkein eniten juuri tiettyjen homojen ja biseksuaalien harrastama homokulttuurin halveksunta. Siinä ei ole mitään järkeä ja koenkin, että se pohjaa johonkin pelkoon. En ole koskaan saanut järkevää selitystä sille. Ei riitä, että esim. kapakkakeskustelussa teilataan homopaikat pinnallisina. Samanlaista nussiinkutsua se meno on heterorafloissakin.

Sotaveteraanien "sekoittaminen" tähän ei ole yhtään mautonta. Miksi olisi? Rinnastin vain taistelun sodassa vapauden puolesta hieman hiljaisempaan ja vähäeleisempään taisteluun ihmisoikeuksien puolesta. Pahimpina aikoina tässä ihmisoikeussodassa seksuaalisen tasa-arvon puolesta on ollut myös hintana silloin tällöin yksilöiden elämä ja vapaus. Muistanet esim. Oscar Wilden kohtalon.

Tekstistäsi kuultaa läpi hienoinen homon itsensäsyrjintä. Käytät esim. termiä sekoittaa juuri tuossa sotarinnastuksessa. Vapaus, mitä liekään, on siis niin jumalattoman paljon tärkeämpi juttu kuin ihmisoikeudet? Itse koen asian niin, että veteraanit tekivät hurjan työn puolustaessaan tätä maata aikoinaan. Jättivät sitten vapaan maan muille ihmisille jatkaa työtä paremman maailman aikaansaamiseksi. Onneksi meillä oli siellä muutama pioneerihomo/lesbo/transihminen tekemässä työtä siksi, että voimme nyt kirjoitella asiasta vapaasti internetissä kenenkään siihen puuttumatta. Se on todellista luksusta!

Yrittäkää, ihmiset, nähdä suurempia kokonaisuuksia. Minäkin kovasti yritän, vaikka välillä sumeneekin.

JokuPoika kirjoitti:

Hei!

Sinä et ole käsittänyt kirjoitustani laisinkaan. Siis selitän.

Käsitykseni homomiehen naisellisuudesta perustuu aina silloin tällöin tietynlaisten homojen ja biseksuaalien suusta kuuluvaan vuodatukseen siitä, miten he inhoavat pinnallisia homopaikkoja ja niissä viihtyviä kanoja. Hyvin monet myös korostavat omaa miehekkyyttään ilmoituksissa ja muissa käyttämällä termiä: ei sitten neideille jne. Minä tiedän kyllä varsin hyvin, että meitä on joka lähtöön ja kaikkein naisellisimmat homot ovat vain pieni vähemmistö.

Meillä joissain maissa on nykyään se onni, että yhteisen homoidentiteetin merkitys on katoamassa tai ainakin muuttumassa entisestään. Ennen kuin homoilla oli "tasavertaiset" oikeudet tarvittiin kuitenkin jokin imago asiasta ja sellainen syntyi osin näkyvimpien homojen oman käyttäytymisen myötä ja myös median vaikutuksesta. Se oli mukana kaikessa niin hyvässä ja pahassa. En väitä, että se edusti kaikkia mahdollisia homoja, mutta mikäpä edustaa. Imago kuitenkin teki tehtävänsä, eli toi asian pinnalle sivukujilta, ja itsensä täten aikaa myöten tarpeettomaksi. Nyt on tilaa myös yksilöllisyydelle ja myös "tavishomoille". Ajattele vaikka puolueita: niilläkin on kaikilla imago, vaikka ihmiset niiden sisällä olisivat mitä tahansa. Homoliikkeellä on imago yhtä lailla.

Lista oli vitsi, mutta sinä et sitä ikävä kyllä ymmärtänyt. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut vitsi, jos ajatellaan ihmisen elämän tarkoitusta. Onko tarkoituksemme tulla tänne maailmaan lisääntymään, nauttimaan vai tekemään tästä maailmasta parempi paikka elää? Olkoon mitä tahansa, mutta rohkeutta tarvitaan aina ja etenkin siinä viimeisessä vaihtoehdossa. Pelkureita ei maailman historia juurikaan hyvällä muista.

En ymmärrä juuri sinunkaltaisiasi kommentteja homoidentiteetin merkityksettömyydestä. En minä osaa tarkasti sanoa, mikä on homoidentiteetti. Homoutta vain on ollut niin kauan kuin ihminen on täällä käppäillyt ja se on varmasti jättänyt kulttuuriin piirteitä itsestään. Ehkä identiteettiä osaltaan on se, että esim. minun kavereistani suurin osa on homoja. Ehkä se on samaistumista. On heteroillakin identiteetti, jonka rituaalisia piirteitä saattavat olla esim. ensirakkauden esittely vanhemmille teininä, seurustelut, häät, lapsen saaminen ja kodin perustaminen ja tietenkin myös ura ja paljon muuta. Kyse on siis suurelle ihmismassalle yhteisistä asioista, joiden kautta ihmiset samaistuvat toisiinsa. Mikä esim. on nuorelle äidille parempaa seuraa kuin toinen nuori äiti? Kyse on ymmärryksestä, joka syntyy yhdessä koetusta.

Identiteettiä ei tietenkään tarvitse, mutta aina se seuraa mukana vaikka olisit kuinka oma itsesi, sillä identiteetti ei tarkoita matkimista. Ollaksesi kelpo homo et tarvitse koodeja etkä homoidentiteettiä, mutta uskallan väittää, että sinullakin jossain määrin on sitä hamaan loppuun asti. Minun ärsyttääkin kaikkein eniten juuri tiettyjen homojen ja biseksuaalien harrastama homokulttuurin halveksunta. Siinä ei ole mitään järkeä ja koenkin, että se pohjaa johonkin pelkoon. En ole koskaan saanut järkevää selitystä sille. Ei riitä, että esim. kapakkakeskustelussa teilataan homopaikat pinnallisina. Samanlaista nussiinkutsua se meno on heterorafloissakin.

Sotaveteraanien "sekoittaminen" tähän ei ole yhtään mautonta. Miksi olisi? Rinnastin vain taistelun sodassa vapauden puolesta hieman hiljaisempaan ja vähäeleisempään taisteluun ihmisoikeuksien puolesta. Pahimpina aikoina tässä ihmisoikeussodassa seksuaalisen tasa-arvon puolesta on ollut myös hintana silloin tällöin yksilöiden elämä ja vapaus. Muistanet esim. Oscar Wilden kohtalon.

Tekstistäsi kuultaa läpi hienoinen homon itsensäsyrjintä. Käytät esim. termiä sekoittaa juuri tuossa sotarinnastuksessa. Vapaus, mitä liekään, on siis niin jumalattoman paljon tärkeämpi juttu kuin ihmisoikeudet? Itse koen asian niin, että veteraanit tekivät hurjan työn puolustaessaan tätä maata aikoinaan. Jättivät sitten vapaan maan muille ihmisille jatkaa työtä paremman maailman aikaansaamiseksi. Onneksi meillä oli siellä muutama pioneerihomo/lesbo/transihminen tekemässä työtä siksi, että voimme nyt kirjoitella asiasta vapaasti internetissä kenenkään siihen puuttumatta. Se on todellista luksusta!

Yrittäkää, ihmiset, nähdä suurempia kokonaisuuksia. Minäkin kovasti yritän, vaikka välillä sumeneekin.

Lue lisää

Minusta tuntuu, että meillä homoilla ei ole paljon muuta yhteistä, kuin seksuaalinen suuntautuminen. Ja kaiken kukkuraksi meitä on niin vähän. Mutta kuitenkin pidän kaikista homoista ja nautin heidän seurastaan

Ludwig kirjoitti:

Minusta tuntuu, että meillä homoilla ei ole paljon muuta yhteistä, kuin seksuaalinen suuntautuminen. Ja kaiken kukkuraksi meitä on niin vähän. Mutta kuitenkin pidän kaikista homoista ja nautin heidän seurastaan

Lue lisää

Ludwig osui naulan kantaan. Tyypillistä homoa ei tosiaankaan ole olemassa - kaiken näköisiä, kokoisia, ikäisiä ja värisiä löytyy - kaikista yhteiskuntaluokista. Toiset kaakattavat enemmän, toiset vähemmän.

Eikä kaikista homoista onneksi tarvitse pitää. En minä ainakaan tykkää kaikista maailman ihmisistä. Jotkut homot ovat vastenmielisiä, mutta niin ovat monet heterotkin.

Jape

JokuPoika kirjoitti:

Hei!

Sinä et ole käsittänyt kirjoitustani laisinkaan. Siis selitän.

Käsitykseni homomiehen naisellisuudesta perustuu aina silloin tällöin tietynlaisten homojen ja biseksuaalien suusta kuuluvaan vuodatukseen siitä, miten he inhoavat pinnallisia homopaikkoja ja niissä viihtyviä kanoja. Hyvin monet myös korostavat omaa miehekkyyttään ilmoituksissa ja muissa käyttämällä termiä: ei sitten neideille jne. Minä tiedän kyllä varsin hyvin, että meitä on joka lähtöön ja kaikkein naisellisimmat homot ovat vain pieni vähemmistö.

Meillä joissain maissa on nykyään se onni, että yhteisen homoidentiteetin merkitys on katoamassa tai ainakin muuttumassa entisestään. Ennen kuin homoilla oli "tasavertaiset" oikeudet tarvittiin kuitenkin jokin imago asiasta ja sellainen syntyi osin näkyvimpien homojen oman käyttäytymisen myötä ja myös median vaikutuksesta. Se oli mukana kaikessa niin hyvässä ja pahassa. En väitä, että se edusti kaikkia mahdollisia homoja, mutta mikäpä edustaa. Imago kuitenkin teki tehtävänsä, eli toi asian pinnalle sivukujilta, ja itsensä täten aikaa myöten tarpeettomaksi. Nyt on tilaa myös yksilöllisyydelle ja myös "tavishomoille". Ajattele vaikka puolueita: niilläkin on kaikilla imago, vaikka ihmiset niiden sisällä olisivat mitä tahansa. Homoliikkeellä on imago yhtä lailla.

Lista oli vitsi, mutta sinä et sitä ikävä kyllä ymmärtänyt. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut vitsi, jos ajatellaan ihmisen elämän tarkoitusta. Onko tarkoituksemme tulla tänne maailmaan lisääntymään, nauttimaan vai tekemään tästä maailmasta parempi paikka elää? Olkoon mitä tahansa, mutta rohkeutta tarvitaan aina ja etenkin siinä viimeisessä vaihtoehdossa. Pelkureita ei maailman historia juurikaan hyvällä muista.

En ymmärrä juuri sinunkaltaisiasi kommentteja homoidentiteetin merkityksettömyydestä. En minä osaa tarkasti sanoa, mikä on homoidentiteetti. Homoutta vain on ollut niin kauan kuin ihminen on täällä käppäillyt ja se on varmasti jättänyt kulttuuriin piirteitä itsestään. Ehkä identiteettiä osaltaan on se, että esim. minun kavereistani suurin osa on homoja. Ehkä se on samaistumista. On heteroillakin identiteetti, jonka rituaalisia piirteitä saattavat olla esim. ensirakkauden esittely vanhemmille teininä, seurustelut, häät, lapsen saaminen ja kodin perustaminen ja tietenkin myös ura ja paljon muuta. Kyse on siis suurelle ihmismassalle yhteisistä asioista, joiden kautta ihmiset samaistuvat toisiinsa. Mikä esim. on nuorelle äidille parempaa seuraa kuin toinen nuori äiti? Kyse on ymmärryksestä, joka syntyy yhdessä koetusta.

Identiteettiä ei tietenkään tarvitse, mutta aina se seuraa mukana vaikka olisit kuinka oma itsesi, sillä identiteetti ei tarkoita matkimista. Ollaksesi kelpo homo et tarvitse koodeja etkä homoidentiteettiä, mutta uskallan väittää, että sinullakin jossain määrin on sitä hamaan loppuun asti. Minun ärsyttääkin kaikkein eniten juuri tiettyjen homojen ja biseksuaalien harrastama homokulttuurin halveksunta. Siinä ei ole mitään järkeä ja koenkin, että se pohjaa johonkin pelkoon. En ole koskaan saanut järkevää selitystä sille. Ei riitä, että esim. kapakkakeskustelussa teilataan homopaikat pinnallisina. Samanlaista nussiinkutsua se meno on heterorafloissakin.

Sotaveteraanien "sekoittaminen" tähän ei ole yhtään mautonta. Miksi olisi? Rinnastin vain taistelun sodassa vapauden puolesta hieman hiljaisempaan ja vähäeleisempään taisteluun ihmisoikeuksien puolesta. Pahimpina aikoina tässä ihmisoikeussodassa seksuaalisen tasa-arvon puolesta on ollut myös hintana silloin tällöin yksilöiden elämä ja vapaus. Muistanet esim. Oscar Wilden kohtalon.

Tekstistäsi kuultaa läpi hienoinen homon itsensäsyrjintä. Käytät esim. termiä sekoittaa juuri tuossa sotarinnastuksessa. Vapaus, mitä liekään, on siis niin jumalattoman paljon tärkeämpi juttu kuin ihmisoikeudet? Itse koen asian niin, että veteraanit tekivät hurjan työn puolustaessaan tätä maata aikoinaan. Jättivät sitten vapaan maan muille ihmisille jatkaa työtä paremman maailman aikaansaamiseksi. Onneksi meillä oli siellä muutama pioneerihomo/lesbo/transihminen tekemässä työtä siksi, että voimme nyt kirjoitella asiasta vapaasti internetissä kenenkään siihen puuttumatta. Se on todellista luksusta!

Yrittäkää, ihmiset, nähdä suurempia kokonaisuuksia. Minäkin kovasti yritän, vaikka välillä sumeneekin.

Lue lisää

mä ainaskin allekirjoitan sun juttus täysin..

Hyvä Mies,

Miksi homous on niin arka asia lapsille tietyssä kehitysvaiheessa? Luulenpa, että se ei ole arka asia ollenkaan, vaan kyse on arkuudesta iskän tai äiskän päässä ja luutuneista asenteista.

Monilla homo- ja lesbopariskunnilla on nykyään lapsia. Mitäköhän näistä lapsista tulee? Murhaajia, kenties, kun herkässä vaiheessaan tiesivät vanhempien olevan hieman erilaisia? Pyh, ihan tavallisia nuoria sieltä tulee.

Sinäkin menet mitään kyseenalaistamatta siihen syvällä olevaan käsitykseen, että homous alun alkujaan on jotain, mikä pitää pitää piilossa, sillä se on pohjimmiltaan pahaa. Minä toivon, että joskus on olemassa maailma, jossa homous ei ole mikään juttu: ihmiset vain ovat homoja tai heteroita eikä mitään tarvitse piilotella. Älkää siis kuvitelko, että tämä piilottelu on maailman tapa. Se muuttuu koko ajan.

Ihmiset voivat olla mitä tahansa. Kyse on vain henkilökohtaisesta rohkeudesta olla välittämättä muiden mielipiteistä. Toivottavasti kaikki opimme siitä mahdollisimman paljon.

JokuPoika kirjoitti:

Hyvä Mies,

Miksi homous on niin arka asia lapsille tietyssä kehitysvaiheessa? Luulenpa, että se ei ole arka asia ollenkaan, vaan kyse on arkuudesta iskän tai äiskän päässä ja luutuneista asenteista.

Monilla homo- ja lesbopariskunnilla on nykyään lapsia. Mitäköhän näistä lapsista tulee? Murhaajia, kenties, kun herkässä vaiheessaan tiesivät vanhempien olevan hieman erilaisia? Pyh, ihan tavallisia nuoria sieltä tulee.

Sinäkin menet mitään kyseenalaistamatta siihen syvällä olevaan käsitykseen, että homous alun alkujaan on jotain, mikä pitää pitää piilossa, sillä se on pohjimmiltaan pahaa. Minä toivon, että joskus on olemassa maailma, jossa homous ei ole mikään juttu: ihmiset vain ovat homoja tai heteroita eikä mitään tarvitse piilotella. Älkää siis kuvitelko, että tämä piilottelu on maailman tapa. Se muuttuu koko ajan.

Ihmiset voivat olla mitä tahansa. Kyse on vain henkilökohtaisesta rohkeudesta olla välittämättä muiden mielipiteistä. Toivottavasti kaikki opimme siitä mahdollisimman paljon.

Lue lisää

Onko sinulla pääpointti se, että kuinka kukin on rohkea? Jos sinulle tuo homouden toitottaminen on se tärkein, niin siitä vaan, mutta ymmärrä sekin, ettei se kaikkia kiinosta yhtä paljin kuin itseäsi.
Ei minunkaan vaimoa kiinosta minun bi-sekuaalisuuteni niin paljoa kuin itseäni ja turha jokakäänteessä on sitä tuoda esille.
Mielestäni seksuaalisuus on minun oma asia, ja ei sen enempää kuulu kellekkään muille, paitsi hänelle/heille, kenen kanssa sitä harjoitan.

Miksi minun pitäisi pakotaa ketään, esm. lapsiani kiinostumaan minun seksuaalisuudestani, enhän minäkään utele heidän mahdollisia suuntauksiansa.

Itsekeskeistä on toitottaa omia "makutottumuksiaan" ihmisille, jos he eivät ole niistä kiinnostuneita.

Sitten jos se hetki tulee, että he tai joku muukin kanssaihminen kysyy minulta, mahdollista suuntausta olenko bi tai joku muu, en ala valehtelemaan vaan keskuskelen asiasta hänen ehdoillaan.

Ei minua kiinosta sinunkaan homoutesi, vaan enempi millainen olet ihmisenä.
Se minusta onkin ennakkoluuloista käytöstä, jos ensimmäisena kun tapaa uuden ihmisen. pitäis saada selville onko hetero vai homo, ja tätä käytöstä esiintyy homojen keskudessa runsaasti ja ymmrtäähän se kun vertaisaan hakee. Ei tämä toki mikään paha asia ole, en sillä sitä sano. Totthan ihminen hakee kaisesta taustalle asioita, muodostaessaan ihmisestä kuvaa ja käsitysä itselleen.

Mies kirjoitti:

Onko sinulla pääpointti se, että kuinka kukin on rohkea? Jos sinulle tuo homouden toitottaminen on se tärkein, niin siitä vaan, mutta ymmärrä sekin, ettei se kaikkia kiinosta yhtä paljin kuin itseäsi.
Ei minunkaan vaimoa kiinosta minun bi-sekuaalisuuteni niin paljoa kuin itseäni ja turha jokakäänteessä on sitä tuoda esille.
Mielestäni seksuaalisuus on minun oma asia, ja ei sen enempää kuulu kellekkään muille, paitsi hänelle/heille, kenen kanssa sitä harjoitan.

Miksi minun pitäisi pakotaa ketään, esm. lapsiani kiinostumaan minun seksuaalisuudestani, enhän minäkään utele heidän mahdollisia suuntauksiansa.

Itsekeskeistä on toitottaa omia "makutottumuksiaan" ihmisille, jos he eivät ole niistä kiinnostuneita.

Sitten jos se hetki tulee, että he tai joku muukin kanssaihminen kysyy minulta, mahdollista suuntausta olenko bi tai joku muu, en ala valehtelemaan vaan keskuskelen asiasta hänen ehdoillaan.

Ei minua kiinosta sinunkaan homoutesi, vaan enempi millainen olet ihmisenä.
Se minusta onkin ennakkoluuloista käytöstä, jos ensimmäisena kun tapaa uuden ihmisen. pitäis saada selville onko hetero vai homo, ja tätä käytöstä esiintyy homojen keskudessa runsaasti ja ymmrtäähän se kun vertaisaan hakee. Ei tämä toki mikään paha asia ole, en sillä sitä sano. Totthan ihminen hakee kaisesta taustalle asioita, muodostaessaan ihmisestä kuvaa ja käsitysä itselleen.

Lue lisää

Pääpointtini on se, että homojen täytyy olla rohkeasti omia itsejään, jotta täydellinen tasa-arvo ja ennakkoluulojen mureneminen olisi mahdollinen. Maailma on vieläkin täynnä homoimmeisiä, jotka päätyvät jopa itsemurhaan siksi, että eivät kestä sitä, mitä luulevat maailman heistä ajattelevan. Kyseessä on ihmisoikeus, ja ihmisoikeudet eivät ole koskaan parantuneet vaikenemalla vaan huutamalla.

Nauti sinä vain omasta seksuaalisesta täysin rinnoin, kun olet sen löytänyt ja hyväksynyt. Mieti samalla kuitenkin sitä, miten voit helpottaa muiden itsensä löytämisen tiellä olevien elämää.

Mies kirjoitti:

Onko sinulla pääpointti se, että kuinka kukin on rohkea? Jos sinulle tuo homouden toitottaminen on se tärkein, niin siitä vaan, mutta ymmärrä sekin, ettei se kaikkia kiinosta yhtä paljin kuin itseäsi.
Ei minunkaan vaimoa kiinosta minun bi-sekuaalisuuteni niin paljoa kuin itseäni ja turha jokakäänteessä on sitä tuoda esille.
Mielestäni seksuaalisuus on minun oma asia, ja ei sen enempää kuulu kellekkään muille, paitsi hänelle/heille, kenen kanssa sitä harjoitan.

Miksi minun pitäisi pakotaa ketään, esm. lapsiani kiinostumaan minun seksuaalisuudestani, enhän minäkään utele heidän mahdollisia suuntauksiansa.

Itsekeskeistä on toitottaa omia "makutottumuksiaan" ihmisille, jos he eivät ole niistä kiinnostuneita.

Sitten jos se hetki tulee, että he tai joku muukin kanssaihminen kysyy minulta, mahdollista suuntausta olenko bi tai joku muu, en ala valehtelemaan vaan keskuskelen asiasta hänen ehdoillaan.

Ei minua kiinosta sinunkaan homoutesi, vaan enempi millainen olet ihmisenä.
Se minusta onkin ennakkoluuloista käytöstä, jos ensimmäisena kun tapaa uuden ihmisen. pitäis saada selville onko hetero vai homo, ja tätä käytöstä esiintyy homojen keskudessa runsaasti ja ymmrtäähän se kun vertaisaan hakee. Ei tämä toki mikään paha asia ole, en sillä sitä sano. Totthan ihminen hakee kaisesta taustalle asioita, muodostaessaan ihmisestä kuvaa ja käsitysä itselleen.

Lue lisää

Pitää tehdä pieni lisäys. Väität, että ihmisiä ei kiinnosta homous. Pahkan marjat. Kyllä kiinnostaa!

Lue kirjoitukseni Pikkukunnan JokuPoika, jossa kerron hieman omasta ulostulemisestani. Lisään kyseiseen tarinaan vielä sen, että pikkusiskoni oli minua pari vuotta alemmalla luokassa lukiossa ja hän kertoi minulle jälkeen päin, että homouteni ollut yksi koulun suuremmista puheenaiheista seuraavana syksynä, kun koulut taas alkoivat.

Toki tämäkin on kaikenlailla suhteellista.

JokuPoika kirjoitti:

Pitää tehdä pieni lisäys. Väität, että ihmisiä ei kiinnosta homous. Pahkan marjat. Kyllä kiinnostaa!

Lue kirjoitukseni Pikkukunnan JokuPoika, jossa kerron hieman omasta ulostulemisestani. Lisään kyseiseen tarinaan vielä sen, että pikkusiskoni oli minua pari vuotta alemmalla luokassa lukiossa ja hän kertoi minulle jälkeen päin, että homouteni ollut yksi koulun suuremmista puheenaiheista seuraavana syksynä, kun koulut taas alkoivat.

Toki tämäkin on kaikenlailla suhteellista.

Lue lisää

Justiinsa, tuopa selventää paljon, sillä olet noin nuori vielä. Minulla on sinun ikäiset lapset suurinpiirtein ja olen oppinut heistä tosi paljon, vaikka vielä salaan heiltä oman minuuteni ja saattaahan se olla ettei se koskaan tule heille tiedoksi.
Joskus ajattelen, että he aavistavat jotain, mutta eivät uskalla kysyä. Ajatteleppa itse, jos kysyisit isältäsi, oletko homo ta bi.

Jos omat lapseni ilmoittaisivat olevansa homoja/lesboja, niin tukisin heitä kaikella tiedollani ja elämänkokemuksellani.

Sinun ikäisenä moni asia on vielä niin mustavalkoinen, mutta me muutumme kokoajan enemmän mieheksi iän karttuessa ja hyväksymme itsemme täysin, niin muukin maailma näyttää paremmalta.

En millään halua kumota mielipiteitäsi, vaan tuoda lähinnä oman kantani esille, sillä sehän on tämän palstan tarkoitus.

Mies kirjoitti:

Justiinsa, tuopa selventää paljon, sillä olet noin nuori vielä. Minulla on sinun ikäiset lapset suurinpiirtein ja olen oppinut heistä tosi paljon, vaikka vielä salaan heiltä oman minuuteni ja saattaahan se olla ettei se koskaan tule heille tiedoksi.
Joskus ajattelen, että he aavistavat jotain, mutta eivät uskalla kysyä. Ajatteleppa itse, jos kysyisit isältäsi, oletko homo ta bi.

Jos omat lapseni ilmoittaisivat olevansa homoja/lesboja, niin tukisin heitä kaikella tiedollani ja elämänkokemuksellani.

Sinun ikäisenä moni asia on vielä niin mustavalkoinen, mutta me muutumme kokoajan enemmän mieheksi iän karttuessa ja hyväksymme itsemme täysin, niin muukin maailma näyttää paremmalta.

En millään halua kumota mielipiteitäsi, vaan tuoda lähinnä oman kantani esille, sillä sehän on tämän palstan tarkoitus.

Lue lisää

**
Sinun ikäisenä moni asia on vielä niin mustavalkoinen, mutta me muutumme kokoajan enemmän mieheksi iän karttuessa ja hyväksymme itsemme täysin, niin muukin maailma näyttää paremmalta.
**

Maailma on oikeasti muuttunut homojen kannalta paremmaksi sinun elinaikanasi, mutta se ei johdu siitä, että sinulle on karttunut ikää. Se johtuu siitä, että eräät rohkeat homot ovat oikeasti taistelleet oikeuksiensa puolesta ja tulleet ulos kaapista. Jos me olisimme piilotelleet kaapissa kuten sinä olet tehnyt, ei esimerkiksi parisuhdelakia olisi koskaan hyväksytty, homojen ja heteroiden tasa-arvo ei olisi nykyisellä tasolla yms.

Kaapiton homo kirjoitti:

**
Sinun ikäisenä moni asia on vielä niin mustavalkoinen, mutta me muutumme kokoajan enemmän mieheksi iän karttuessa ja hyväksymme itsemme täysin, niin muukin maailma näyttää paremmalta.
**

Maailma on oikeasti muuttunut homojen kannalta paremmaksi sinun elinaikanasi, mutta se ei johdu siitä, että sinulle on karttunut ikää. Se johtuu siitä, että eräät rohkeat homot ovat oikeasti taistelleet oikeuksiensa puolesta ja tulleet ulos kaapista. Jos me olisimme piilotelleet kaapissa kuten sinä olet tehnyt, ei esimerkiksi parisuhdelakia olisi koskaan hyväksytty, homojen ja heteroiden tasa-arvo ei olisi nykyisellä tasolla yms.

Lue lisää

Homojen hyväksyminen mielestäni tänä aikana ei ole pelkästään homojen ansiota. Onhan kaikenlainen erilaisuus sallittavaa tänäpäivänä, ja sitä kautta myös seksuaaisuudenkin saralla ollaan tultu avoimemmaksi, myös heteropuolella.

En väheksy yhtään esitaistelijoita, mutta suvaitsevuuteen on meillä homoilla vielä näköjään pitkä matka.

Kiinostavaa on ollut huomata, miten rajoittuneita ovat myös homot näissä asioissa ja yhtä vaikeaa on helle, siis meille näköjään hyväksyä erilaisuutta, kuten kapissa olemista. Näin se näköjään menee.

Mies kirjoitti:

Homojen hyväksyminen mielestäni tänä aikana ei ole pelkästään homojen ansiota. Onhan kaikenlainen erilaisuus sallittavaa tänäpäivänä, ja sitä kautta myös seksuaaisuudenkin saralla ollaan tultu avoimemmaksi, myös heteropuolella.

En väheksy yhtään esitaistelijoita, mutta suvaitsevuuteen on meillä homoilla vielä näköjään pitkä matka.

Kiinostavaa on ollut huomata, miten rajoittuneita ovat myös homot näissä asioissa ja yhtä vaikeaa on helle, siis meille näköjään hyväksyä erilaisuutta, kuten kapissa olemista. Näin se näköjään menee.

Lue lisää

Hei!

Kyse on edistyksestä: tahtooko junnata vuosisataisesti paikoillaan vai viedä asioita eteenpäin. Minä niin mielelläni vien joitain asioita eteenpäin. Silloin tuntuu aika turhauttavalta se, että jotkut vain tyytyvät olemaan olemassa.

Kyllä minä teikäläisetkin hyväksyn ihmisinä. En minä tästä myöskään kaikille tuntemilleni kaapeille saarnaa, vaikkakin otan asian mieluusti puheeksi ja toivon hedelmällistä keskustelua. Silloin tulee kaapin suusta yleensä kommenttia tyyliin: mitä ystävät sanovat jne, jos kerron. Siihen sanon, että jos he eivät sinua näin hyväksy, he eivät ole ystävyytesi arvoisia.

Te, kaapit, tunnutte olevan kovin puolustuskannalla tässä keskustelussa, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Ideani on kuitenkin se, että kaappihomoudessa ei ole mitään suvaittavaa, sillä ei ole oikein ihmistä kohtaan, että yhteisö hänet asenteillaan pakottaa piilottamaan luonnollisen ja harmittoman piirteen. Se ei mielestäni ole henkilökohtainen valinta siinä missä esim. hiusten värjääminen. Mietipä sitä, että jos maailma hyväksyisi kaikenlaisen toista ihmistä kunnioittavan seksuaalisuuden tuosta vain, olisitko sinä tai kohtalotoverisi enää kaapissa.

JokuPoika kirjoitti:

Hei!

Kyse on edistyksestä: tahtooko junnata vuosisataisesti paikoillaan vai viedä asioita eteenpäin. Minä niin mielelläni vien joitain asioita eteenpäin. Silloin tuntuu aika turhauttavalta se, että jotkut vain tyytyvät olemaan olemassa.

Kyllä minä teikäläisetkin hyväksyn ihmisinä. En minä tästä myöskään kaikille tuntemilleni kaapeille saarnaa, vaikkakin otan asian mieluusti puheeksi ja toivon hedelmällistä keskustelua. Silloin tulee kaapin suusta yleensä kommenttia tyyliin: mitä ystävät sanovat jne, jos kerron. Siihen sanon, että jos he eivät sinua näin hyväksy, he eivät ole ystävyytesi arvoisia.

Te, kaapit, tunnutte olevan kovin puolustuskannalla tässä keskustelussa, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Ideani on kuitenkin se, että kaappihomoudessa ei ole mitään suvaittavaa, sillä ei ole oikein ihmistä kohtaan, että yhteisö hänet asenteillaan pakottaa piilottamaan luonnollisen ja harmittoman piirteen. Se ei mielestäni ole henkilökohtainen valinta siinä missä esim. hiusten värjääminen. Mietipä sitä, että jos maailma hyväksyisi kaikenlaisen toista ihmistä kunnioittavan seksuaalisuuden tuosta vain, olisitko sinä tai kohtalotoverisi enää kaapissa.

Lue lisää

On ja aina tulee olemaan pajon ihmisiä, jotka eivät hyväksy homoutta, ja ei sellaista ihmistä voi vaatia, joka kertakaikkiaan ei hyväksy sitä, esim uskonnollisista syistä
Täytyy valitettavasti todeta, ettei koskaan kaikki tule hyväksymään homoutta ja sellaiseen ei meillä ole oikeuttakaan vaaita. Sillä niin monelle tällaiset asiat ovat ylivoimaisia, johtuen omasta kyvyttömyydesta käsitellä asioita, mutta ymmärrystä ei ole koskaan liikaa. Jos edes sietäsisvät, sekin olisi jo voitto, mutta sekin on kova pala monelle, johtuen omista peloista.

Huomata täytyy, että moni käsittää homouden perverssioksi ja ei sen takia voi, eikä pysty sitä hyväksymään, sillä eihän meidänkään tarvitse hyväkyä kaikkia mahdollisia perverssioita homojenkaan eikä heteroiden keskuudessa.

Mikä pakko sinulla on saada kaikki hyväksymään homoutemme, koska ei meidänkään tarvitse hyväksyä kaikkia ihmisten "kummallisuuksia".

Turha hurskastelu näissäkin asioissa ei johda muuhun kuin itsensä korottamiseen.

Liika homouden toitottaminen alkaa kuulostaa jo uskonlahkojen käännytyshommalta ja saa monen orjunta kannalle.

Koko keskusteluni on pohjautunut minun puolelta emennän yksilön kannalta katsomiseen ja sinun lähinnä yhteiskunnaliseen katsontakantaan.

Arvaa montako kertaa olen miettinyt kertomista, mutta en ole löytänyt perustavaa motiivia sille, miksi jonkun olisi niin tärkeä tietää juuri minun seksuaalisuudestani. Onhan minulla aika joukko ystäviä, jotka tuntevat minut tällaisenä (ilman kaappia olevana)ja arvostan suuresti sitä tukea,jota heiltä saan.

Ei minunkaan ystäväni ja työtoverini toitota minulle olevansa heteroita, niin mikä ihmeen pakko olisi minunkaan sitä alkaa toitottamaan bi-eydestäni,(hankala sana).
(Huomaa, olen naimisissa ja isä ja sen perustella minut tunnetaan)
Itsekeskeisyyden "syntiin" on tässäkin asiassa niin helppo langeta. Homous ei senkummemmin kuin heterouskaan tee meistä sen parempia ihmisiä, vaan lähimmäisen ymmärtäminen ja toisen huomioiminen on mielestäni tärkeämpää, ja siihen kuuluu myös heidän kunnioittaminen ja jopa säästäminen tällaisilta pohdinnoilta, esm. vanhukset ja lapset.

Seksuaalisuuttaan ei kannata korottaa liian tärkeäksi asiaksi, sillä se on vain yksi osa meidän elämää ja olemustamme.

""että kaappihomoudessa ei ole mitään suvaittavaa, sillä ei ole oikein ihmistä kohtaan, että yhteisö hänet asenteillaan pakottaa piilottamaan luonnollisen ja harmittoman piirteen.""

En tunne mitenkään itseäni yhteisön pakottamana ja että olisin sen ulkopuolella ja joutuisin puolustautumaan. Olen vallitsevassa yhteisössä omana itsenäni, suvaitsen itselleni tällaisen käytännön.

Huomaa,että kohdallani on kyse bi-seksuaalisuudesta, ja siis olen hetero myös ja sen vuoksi kuulun myös enemmistöön ja tämä on minulle suuri rikkaus nähdä asioita molemmilta kannolta, puhumattakaan kokemuksista heterouden,
isyyden, isovanhemmuuden ja aviomiehen osassa.

Kiitos Pojalle mielenkiintoisesta keskustelusta ja voimia taistoon.

Ei koskaan kaikki hyväksy.. kirjoitti:

On ja aina tulee olemaan pajon ihmisiä, jotka eivät hyväksy homoutta, ja ei sellaista ihmistä voi vaatia, joka kertakaikkiaan ei hyväksy sitä, esim uskonnollisista syistä
Täytyy valitettavasti todeta, ettei koskaan kaikki tule hyväksymään homoutta ja sellaiseen ei meillä ole oikeuttakaan vaaita. Sillä niin monelle tällaiset asiat ovat ylivoimaisia, johtuen omasta kyvyttömyydesta käsitellä asioita, mutta ymmärrystä ei ole koskaan liikaa. Jos edes sietäsisvät, sekin olisi jo voitto, mutta sekin on kova pala monelle, johtuen omista peloista.

Huomata täytyy, että moni käsittää homouden perverssioksi ja ei sen takia voi, eikä pysty sitä hyväksymään, sillä eihän meidänkään tarvitse hyväkyä kaikkia mahdollisia perverssioita homojenkaan eikä heteroiden keskuudessa.

Mikä pakko sinulla on saada kaikki hyväksymään homoutemme, koska ei meidänkään tarvitse hyväksyä kaikkia ihmisten "kummallisuuksia".

Turha hurskastelu näissäkin asioissa ei johda muuhun kuin itsensä korottamiseen.

Liika homouden toitottaminen alkaa kuulostaa jo uskonlahkojen käännytyshommalta ja saa monen orjunta kannalle.

Koko keskusteluni on pohjautunut minun puolelta emennän yksilön kannalta katsomiseen ja sinun lähinnä yhteiskunnaliseen katsontakantaan.

Arvaa montako kertaa olen miettinyt kertomista, mutta en ole löytänyt perustavaa motiivia sille, miksi jonkun olisi niin tärkeä tietää juuri minun seksuaalisuudestani. Onhan minulla aika joukko ystäviä, jotka tuntevat minut tällaisenä (ilman kaappia olevana)ja arvostan suuresti sitä tukea,jota heiltä saan.

Ei minunkaan ystäväni ja työtoverini toitota minulle olevansa heteroita, niin mikä ihmeen pakko olisi minunkaan sitä alkaa toitottamaan bi-eydestäni,(hankala sana).
(Huomaa, olen naimisissa ja isä ja sen perustella minut tunnetaan)
Itsekeskeisyyden "syntiin" on tässäkin asiassa niin helppo langeta. Homous ei senkummemmin kuin heterouskaan tee meistä sen parempia ihmisiä, vaan lähimmäisen ymmärtäminen ja toisen huomioiminen on mielestäni tärkeämpää, ja siihen kuuluu myös heidän kunnioittaminen ja jopa säästäminen tällaisilta pohdinnoilta, esm. vanhukset ja lapset.

Seksuaalisuuttaan ei kannata korottaa liian tärkeäksi asiaksi, sillä se on vain yksi osa meidän elämää ja olemustamme.

""että kaappihomoudessa ei ole mitään suvaittavaa, sillä ei ole oikein ihmistä kohtaan, että yhteisö hänet asenteillaan pakottaa piilottamaan luonnollisen ja harmittoman piirteen.""

En tunne mitenkään itseäni yhteisön pakottamana ja että olisin sen ulkopuolella ja joutuisin puolustautumaan. Olen vallitsevassa yhteisössä omana itsenäni, suvaitsen itselleni tällaisen käytännön.

Huomaa,että kohdallani on kyse bi-seksuaalisuudesta, ja siis olen hetero myös ja sen vuoksi kuulun myös enemmistöön ja tämä on minulle suuri rikkaus nähdä asioita molemmilta kannolta, puhumattakaan kokemuksista heterouden,
isyyden, isovanhemmuuden ja aviomiehen osassa.

Kiitos Pojalle mielenkiintoisesta keskustelusta ja voimia taistoon.

Lue lisää

Jutustasi paistaa ikävä kyllä läpi juuri se hyssyttely, näköalattomuus ja asioiden sellaisenaan hyväksyminen, alistuminenkin, jolla ei saada mitään aikaan. Homous on luonnollinen asia, ja sellaisena sitä pitäisi myös käsitellä siinä missä esim. sokeutta tai punatukkaisuutta. Ihminen ei sille voi mitään, eikä siksi ketään saisi syrjiä asiasta.

Nämä, jotka käsittävät homouden perversioksi, ovat yksinkertaisesti väärässä, ja toivon maailman ajan sen joku päivä kaikille opettavan.

Tapasi katsoa asiaa yksilön kannalta on myös hieman outo. Hienoa, että sinä et tunne olevasi pakotettu piilottamaan seksuaalisuuttasi, vaan koet sen olevan oma valintasi, mutta entäpä ne ihmiset, jotka tappavat itsensä siksi, että homous on liian ahdistava asia käsitellä. Heitä on paljon, ja niin kauan kuin sellaista tapahtuu, systeemissä on mätää, eikä se parannu hyssyttelemällä ja hiljaisuudella. Toivon, että ymmärrät tämän.

Ei koskaan kaikki hyväksy.. kirjoitti:

On ja aina tulee olemaan pajon ihmisiä, jotka eivät hyväksy homoutta, ja ei sellaista ihmistä voi vaatia, joka kertakaikkiaan ei hyväksy sitä, esim uskonnollisista syistä
Täytyy valitettavasti todeta, ettei koskaan kaikki tule hyväksymään homoutta ja sellaiseen ei meillä ole oikeuttakaan vaaita. Sillä niin monelle tällaiset asiat ovat ylivoimaisia, johtuen omasta kyvyttömyydesta käsitellä asioita, mutta ymmärrystä ei ole koskaan liikaa. Jos edes sietäsisvät, sekin olisi jo voitto, mutta sekin on kova pala monelle, johtuen omista peloista.

Huomata täytyy, että moni käsittää homouden perverssioksi ja ei sen takia voi, eikä pysty sitä hyväksymään, sillä eihän meidänkään tarvitse hyväkyä kaikkia mahdollisia perverssioita homojenkaan eikä heteroiden keskuudessa.

Mikä pakko sinulla on saada kaikki hyväksymään homoutemme, koska ei meidänkään tarvitse hyväksyä kaikkia ihmisten "kummallisuuksia".

Turha hurskastelu näissäkin asioissa ei johda muuhun kuin itsensä korottamiseen.

Liika homouden toitottaminen alkaa kuulostaa jo uskonlahkojen käännytyshommalta ja saa monen orjunta kannalle.

Koko keskusteluni on pohjautunut minun puolelta emennän yksilön kannalta katsomiseen ja sinun lähinnä yhteiskunnaliseen katsontakantaan.

Arvaa montako kertaa olen miettinyt kertomista, mutta en ole löytänyt perustavaa motiivia sille, miksi jonkun olisi niin tärkeä tietää juuri minun seksuaalisuudestani. Onhan minulla aika joukko ystäviä, jotka tuntevat minut tällaisenä (ilman kaappia olevana)ja arvostan suuresti sitä tukea,jota heiltä saan.

Ei minunkaan ystäväni ja työtoverini toitota minulle olevansa heteroita, niin mikä ihmeen pakko olisi minunkaan sitä alkaa toitottamaan bi-eydestäni,(hankala sana).
(Huomaa, olen naimisissa ja isä ja sen perustella minut tunnetaan)
Itsekeskeisyyden "syntiin" on tässäkin asiassa niin helppo langeta. Homous ei senkummemmin kuin heterouskaan tee meistä sen parempia ihmisiä, vaan lähimmäisen ymmärtäminen ja toisen huomioiminen on mielestäni tärkeämpää, ja siihen kuuluu myös heidän kunnioittaminen ja jopa säästäminen tällaisilta pohdinnoilta, esm. vanhukset ja lapset.

Seksuaalisuuttaan ei kannata korottaa liian tärkeäksi asiaksi, sillä se on vain yksi osa meidän elämää ja olemustamme.

""että kaappihomoudessa ei ole mitään suvaittavaa, sillä ei ole oikein ihmistä kohtaan, että yhteisö hänet asenteillaan pakottaa piilottamaan luonnollisen ja harmittoman piirteen.""

En tunne mitenkään itseäni yhteisön pakottamana ja että olisin sen ulkopuolella ja joutuisin puolustautumaan. Olen vallitsevassa yhteisössä omana itsenäni, suvaitsen itselleni tällaisen käytännön.

Huomaa,että kohdallani on kyse bi-seksuaalisuudesta, ja siis olen hetero myös ja sen vuoksi kuulun myös enemmistöön ja tämä on minulle suuri rikkaus nähdä asioita molemmilta kannolta, puhumattakaan kokemuksista heterouden,
isyyden, isovanhemmuuden ja aviomiehen osassa.

Kiitos Pojalle mielenkiintoisesta keskustelusta ja voimia taistoon.

Lue lisää

Olen lukenut mielipiteesi, joihin minun aviomiehen, isän ja isoisän on helppo samaistua. Minä toki elän paksumman kaapin oven takana kuin Sinä, mutta ajatuksesi bi-seksuaalisuudesta on sitä, mikä minullakin on asiasta. Meitä "kaappilaisia" on käsitykseni mukaan paljon enempi kuin arvaammekaan, mutta niin monet muutkin kuin edellä ilmi tulleet asiat pakottavat pysymään kaapissa. Toki ymmärrän avointa sekä vapaaamielisempää ajatusta edustavia oikein hyvin ja todellisuudessa heidän ansiosta meidänkin kiristysvyö on viime aikoina löysännyt. Joten kiitos heille.

ikämies kirjoitti:

Olen lukenut mielipiteesi, joihin minun aviomiehen, isän ja isoisän on helppo samaistua. Minä toki elän paksumman kaapin oven takana kuin Sinä, mutta ajatuksesi bi-seksuaalisuudesta on sitä, mikä minullakin on asiasta. Meitä "kaappilaisia" on käsitykseni mukaan paljon enempi kuin arvaammekaan, mutta niin monet muutkin kuin edellä ilmi tulleet asiat pakottavat pysymään kaapissa. Toki ymmärrän avointa sekä vapaaamielisempää ajatusta edustavia oikein hyvin ja todellisuudessa heidän ansiosta meidänkin kiristysvyö on viime aikoina löysännyt. Joten kiitos heille.

Lue lisää

Ei Hys hys`lle, vaan "miehelle"

ikämies kirjoitti:

Olen lukenut mielipiteesi, joihin minun aviomiehen, isän ja isoisän on helppo samaistua. Minä toki elän paksumman kaapin oven takana kuin Sinä, mutta ajatuksesi bi-seksuaalisuudesta on sitä, mikä minullakin on asiasta. Meitä "kaappilaisia" on käsitykseni mukaan paljon enempi kuin arvaammekaan, mutta niin monet muutkin kuin edellä ilmi tulleet asiat pakottavat pysymään kaapissa. Toki ymmärrän avointa sekä vapaaamielisempää ajatusta edustavia oikein hyvin ja todellisuudessa heidän ansiosta meidänkin kiristysvyö on viime aikoina löysännyt. Joten kiitos heille.

Lue lisää

Kiitokset tuestasi "ikämies".

Heteroiden on tavallisesti mahdotonta ymmärtää homoja. Sen takia tällaista keskustelua käydään. Tavalliselle heterolle on käsittämätöntä, että joku voi olla kiinnostunut oman sukupuolen edustajasta siinä määrin, että haluaa jopa harrastaa seksiä tämän kanssa. Tästä juontaa juurensa monet väärinkäsitykset, fobiat ja vainotkin. Vaatii tavallista suurempaa henkistä kapasiteettia heterolta ymmärtääkseen homoja, tai sitten täytyy itse olla bi-seksuaali.

Ludwig kirjoitti:

Heteroiden on tavallisesti mahdotonta ymmärtää homoja. Sen takia tällaista keskustelua käydään. Tavalliselle heterolle on käsittämätöntä, että joku voi olla kiinnostunut oman sukupuolen edustajasta siinä määrin, että haluaa jopa harrastaa seksiä tämän kanssa. Tästä juontaa juurensa monet väärinkäsitykset, fobiat ja vainotkin. Vaatii tavallista suurempaa henkistä kapasiteettia heterolta ymmärtääkseen homoja, tai sitten täytyy itse olla bi-seksuaali.

Lue lisää

Uskotko todella noin?

Uskotko, että heterot ovat primus motor kaikessa keskustelussa? Jos heteroiden ihmettelyä ei olisi, ei olisi keskustelua homoseksuaalisuudestakaan? Väitätkö, ettet kääntänyt katsettasi kohti tätä palstaa täyden turhautumisen hetkellä, kotona, kun huomasit, että pukki olisi kohta jo ovella etkä ollut varma omasta kiltteydestäsi?

Miten VOISIMME selittää heterolle, mitä tunnemme, kun ihastumme samaan sukupuoleen?

Rakkaat ihmiset. Intohimot ovat mysteerejä. Emme ehkä koskaan pysty ymmärtämään syitä niihin, mutta voimme yrittää ymmärtää niiden luonnetta.

Ludwig kirjoitti:

Heteroiden on tavallisesti mahdotonta ymmärtää homoja. Sen takia tällaista keskustelua käydään. Tavalliselle heterolle on käsittämätöntä, että joku voi olla kiinnostunut oman sukupuolen edustajasta siinä määrin, että haluaa jopa harrastaa seksiä tämän kanssa. Tästä juontaa juurensa monet väärinkäsitykset, fobiat ja vainotkin. Vaatii tavallista suurempaa henkistä kapasiteettia heterolta ymmärtääkseen homoja, tai sitten täytyy itse olla bi-seksuaali.

Lue lisää

totta puhut. itelläni sattuu olemaan 100% hetero ystävä, joka alkoi epäillä jossain vaiheessa ystävyyttämme, että oonko mä homo(oon muuten bi), ja kun niinkään vähän kuin edes mainitsin jonkun aiheen joka sliippasi läheltä kuten aivan yleisesti saunalautesilla sanan "seksi" tai naisen ja miehen välinen ihmissuhde, niin eikös vaan saan jälkikäteen sellasta tekstiviestiä että "sun homoeroottiset jutut ovat liikaa mulle, taidan katkaista ystävyytemme..." jne.

eli toisinsanoen, heteroiden on tosiaankin myös vaikea käsittää sitä, että vaikka joku olisi bi tai homoseksuaali, hänellä voi olla myös täysin TAVALLISIA suhteita heteroihin, siis samaa sukupuolta oleviin. FOBIA saa juurensa juuri siitä, että heterot pelkäävät seksuaalisuutta joka heihin heidän KUVITELMISSAAN kohdistuu, mutta usein se on juuri vain sitä: pelko ja kuvitelma.

varsinkin itteäni suorastaan loukkaa sellainen asenne ja ajatusmaailma että biseksuaalit olisi jotain seksuaalisia eläimiä jotka nai mitä vaan mikä liikkuu kahdella jalalla. sellainen asenne kertonee enemmän heteroiden omista ajatuksista ja peloista kuin meidän käytöksestä.

Sanot, että on eri asia elää homouden kanssa pienellä paikkakunnalla lestadiolaisessa perheessä kuin suurkaupungissa liberaalissa perheessä. Näin varmasti on, mutta eivät ihmisten asenteet muutu suvaitsemammiksi homoja kohtaan, jos homot itsekään eivät uskalla olla rohkeasti homoja vaan pelkäävät ja häpeävät itseään muiden edessä. Erityisesti näiden homoja kiihkeästi vastustavien uskovaisten, esimerkiksi juuri lestadiolaisen, pitäisi alkaa kunnioittaa Suomen lakeja, jotka kieltävät syrjinnän. On suorataan järkyttävää, että yhä edelleen 2000-luvun mukasuvaitsevassa Suomessa homorasismi hyväksytään kunhan se perustellaan jonkun vanhan Raamatun perusteella. Vielä inhottavampaa on kuitenkin se, että jotkut homot tuntuvat hyväksyvän ja tyytyvän tähän.

Ymmärrän hyvin, että kaapista ulos tuleminen voi olla vaikeaa etenkin lapsille ja nuorille, myös näissä "liberaaleissa perheissä". Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin pystyä erottautumaan isän ja äidin hoivasta ja olla mitä on muiden mielipiteistä välitttämättä. Etenkin vanhoillisten uskovaisten ja muiden homoja syrjivien junttien parissa elävien tulisi olla peittelemättä homouttaan, sillä kun ihmiset huomaavat, että homoja on ihan kaikkialla, alkaa myös suvaitsevaisuus pikkuhiljaa lisääntyä. En tarkoita, että homojen pitäisi näyttävästi kertoa seksielämästään kaikille, mutta ei omaa seksuaalisuuttaan peitelläkään pidä.

Olen JokuPojan kanssa samaa mieltä lähes kaikesta, mutta minusta kenenkään ei kuitenkaan tarvitse istua "pinnallisessa homokapakassa kanojen kaakatusta kuuntelemassa", jos ei itse siitä pidä. Homoja on monenlaisia ja siksipä homojen pitäisi olla ihan rohkeasti sellaisia kuin haluavat. Joku haluaa olla pinnallinen kanahomo ja joku toinen ei halua. Monilla heteroilla on hyvin stereotyyppinen kuva homoista ja sekään ei ole hyväksi, jos halutaan lisätä suvaitsevaisuutta. Tärkeintä kuitenkin on, että homot eivät häpeä itseään kuten kaappihomot tekevät, vaan hyväksyvät itsensä aivan samanarvoisiksi heteroiden kanssa.

Vapaa homo kirjoitti:

Sanot, että on eri asia elää homouden kanssa pienellä paikkakunnalla lestadiolaisessa perheessä kuin suurkaupungissa liberaalissa perheessä. Näin varmasti on, mutta eivät ihmisten asenteet muutu suvaitsemammiksi homoja kohtaan, jos homot itsekään eivät uskalla olla rohkeasti homoja vaan pelkäävät ja häpeävät itseään muiden edessä. Erityisesti näiden homoja kiihkeästi vastustavien uskovaisten, esimerkiksi juuri lestadiolaisen, pitäisi alkaa kunnioittaa Suomen lakeja, jotka kieltävät syrjinnän. On suorataan järkyttävää, että yhä edelleen 2000-luvun mukasuvaitsevassa Suomessa homorasismi hyväksytään kunhan se perustellaan jonkun vanhan Raamatun perusteella. Vielä inhottavampaa on kuitenkin se, että jotkut homot tuntuvat hyväksyvän ja tyytyvän tähän.

Ymmärrän hyvin, että kaapista ulos tuleminen voi olla vaikeaa etenkin lapsille ja nuorille, myös näissä "liberaaleissa perheissä". Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin pystyä erottautumaan isän ja äidin hoivasta ja olla mitä on muiden mielipiteistä välitttämättä. Etenkin vanhoillisten uskovaisten ja muiden homoja syrjivien junttien parissa elävien tulisi olla peittelemättä homouttaan, sillä kun ihmiset huomaavat, että homoja on ihan kaikkialla, alkaa myös suvaitsevaisuus pikkuhiljaa lisääntyä. En tarkoita, että homojen pitäisi näyttävästi kertoa seksielämästään kaikille, mutta ei omaa seksuaalisuuttaan peitelläkään pidä.

Olen JokuPojan kanssa samaa mieltä lähes kaikesta, mutta minusta kenenkään ei kuitenkaan tarvitse istua "pinnallisessa homokapakassa kanojen kaakatusta kuuntelemassa", jos ei itse siitä pidä. Homoja on monenlaisia ja siksipä homojen pitäisi olla ihan rohkeasti sellaisia kuin haluavat. Joku haluaa olla pinnallinen kanahomo ja joku toinen ei halua. Monilla heteroilla on hyvin stereotyyppinen kuva homoista ja sekään ei ole hyväksi, jos halutaan lisätä suvaitsevaisuutta. Tärkeintä kuitenkin on, että homot eivät häpeä itseään kuten kaappihomot tekevät, vaan hyväksyvät itsensä aivan samanarvoisiksi heteroiden kanssa.

Lue lisää

Hei!

Hyvä, että edes yksi ihminen ymmärtää, mitä tarkoitan. Tahdon kuitenkin korjata sen, että ei mielestäni kenenkään tarvitse istua kapakassa kanoja kuuntelemassa, mutta ei myöskään tarvitse perusteettomasti inhota heitä ja vetää pesäeroa, että "minä en ainakaan tuollainen ole".

Selvennän vielä valittajien varalle, että minä en inhoa kaappihomoja. Ihmiset otan aina ihmisinä, yksilöinä. Ilmiöistä ja massoista puhuttaessa kuitenkin olen sitä mieltä, että maailma olisi parempi paikka, jos mahdollisimman harva olisi kaapissa.

Hei!

Olen asunut vuosikaudet Helsingissä, mutta synnyin pienehkölle paikkakunnalle Pohjois-Suomessa. Lukion lukulomalla juuri ennen kirjoituksia kaikki, aivan kaikki, saivat tietää homoudestani. Perheeni tosin oli tiennyt siitä jo tovin ennen sitä.

Maailmani ei kaatunut, vaan olin pikemminkin täynnä ylpeyttä ja oman arvon tuntoa, uhmaakin. Rakkaimpani eivät kääntäneet minulle selkäänsä, vaikka isän kanssa olikin hankalaa. Hän tottui ajatukseen vasta monen vuoden kuluttua. Kaikki on lopulta kiinni omasta rohkeudesta ja ihmisiä pitää ravistella. Eivät he siitä säry. Ei vain kannata antaa turhien pelkojen säädellä elämäänsä.

Tunnen kovasti empatiaa niitä kohtaan, jotka vasta raottavat kaappinsa ovia. Hieman vähemmän tunnen empatiaa niitä kohtaan, jotka tilkitsevät kaappinsa jokaisen reiän sementillä ja lukitsevat oven munalukolla. Sinne, näes, tukehtuu.

Tunnen myös useita uskonnollista perheistä tulevia homoja. Monet heistä ovat hyvissä väleissä sukuunsa. Kaikkien kohdalla ei tietenkään näin ole, mutta he ovat ajatelleet, että oma on häpeänsä, jos perhe ei hyväksy.

Rohkeaa Uutta Vuotta kaikille hinureille, lesbiileille, bisseille ja tranuille!

Hei!

Sinä et näemmä ole ymmärtänyt kirjoituksestani mitään. Yksilöt otan yksilöinä, mutta kaappeus ilmiönä on vastenmielinen ja ihmiset ovat siellä kulttuurin pakottamina oli elämäntilanne mikä tahansa. Kukaan ei siellä olisi, jos homous olisi yhtä hyväksyttävää kuin heterous. Ehkä se joku päivä onkin, ja siitä saamme olla kiitollisia rohkeille ihmisille, jotka ovat kaapistaan uskaltautuneet ulos. Tiettyinä aikoina, ei itseasiassa kauhean kauan sitten, sankarillisuus tuossa asiassa oli todella hyvin verrattavissa rintamasankaruuteen.

Tuo on pointtini. Kirjoitukseni saattaa vaikuttaa hieman mustavalkoiselta, mutta lue ketjua pidemmälle, niin jotkin asiat valottuvat lisää. Kaikkea en vain hoksannut mainita tuossa ensimmäisessä tekstissä. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa esseen, joka olisi liian pitkä tänne.

puhut asiaa, jotkut ihmiset tosiaankin eivät pidä ollenkaan avoimuudesta jos ovat ujoja tai ovat silmäätekeviä joiden pitää huolehtia imagostaan extrahyvin. Ei ole mikään salaisuus enää, että itseasiassa aika isokin osa maailman rikkaista ja kuuluisista ihmisistä on piilo-jotain. Klassisena esimerkkinä marilyn monroe, elvis presley sekä james dean, kaikki enemmän tai vähemmän surullisen kuuluisia hahmoja, ja olen täysin varma että jokaista paljastunutta kyynelsilmää kohti on toinen mokoma piilossa pysynyttä.
Tietysti on niitäkin jotka ovat onnellisesti kaksoiselämää viettäviä en mä sitä sano, musta on kuitenkin tärkeämpää ottaa esille ne surulliset tapaukset.

mieleeni tuli kuitenkin siitä mitä sanoit että se on oma valinta:

usein käy ikävä kyllä niin, että vanhempien suvaitsematon käytös ja koulumaailmassa koettu häpeä ja kiusaaminen ja syrjäänvetäytyminen ovat "ympäristön passiivisia valintoja sinun puolestasi", eikä suinkaan itse aktiivisesti tehtyjä sellaisia. ja se on todella surullista, kun henkilö huomaa jälkikäteen elänneensä siten kuin ympäristö, vanhemmat ja ystävät hänen toivoi tai painosti elämään. surullista elää puoli-elämää, eikös se james dean sanonut juuri ettei hän tahdo elää toinen käsi sidottuna selän taa?

olennaista on just että mitä päättääkin, on ihan varma että se päätös on tosiaankin just ihan ite tehty eikä toisten ihmisten painostuksen alla tehty valinta.

Mitä jos ovat lapsettomia sinkkuja?