Keskimäärin on mukavampi katsoa hymyileviä kasvoja

Kauniin hymyn katsomiseen ei kyllästy koskaan :)

Silloin olla ystävällinen, kohtelias, huomioiva ja EI-kusipää.

Tarpeeksi usein tarkistamassa itseään vessan peilistä.

Varmasti ihan yleispätevää. Hymy herättää hymyn. Mutta mites surulliset kasvot. Jos toinen uskaltautuu jakamaan kanssasi surunsa ja murheensa niin onkos se hetki sitten ikävä ja olisi parempi vain hymyillä yhdessä, vaikka sitten sisältä raastaisi miten että toinenkin saisi ilonsa ja kevyen elämänsä.
Ei liittynyt tähän mutta tulipa vain mieleeni kun itse suren paljon eikä aina jaksaisi olla ulospäin kestävä ja iloinen, edes tuntemattomien edessä.

Pystyy asennoitumaan aitoon suruun aidosti.
Reikäkauhalla on eri asia.

Entäpä,jos ei hymyilytä,olen saanut tarpeeksi,kaikesta teeskentelystä.Pettävistä ja hyväksikäyttäjä miehistä.Jäänyt tai jättäytynyt yksin,koska minua on satutettu,sekä henkisesti,että fyysisesti ja jostain syystä ei hymy oikein tahdo irrota.Neuvoja en tarvitse ja väkisin en hymyile.Elämä näyttänyt pimeänpuolensa.

Edes yksi hymy päivässä on ilo silmälle, silloin kun henkilö hymyilee keskimääräistä harvemmin. Tilanteen vaatimalla vakavuudella silti.