Yli 10 vuotta tai oikeastaan jo lapsuudesta eli melkein 20 vuotta oon kärsinyt ahdistuneisuudesta ja masennuksesta, jännittyneisyydestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Alkaa tuntumaan ettei tilanne ole kovinkaan paljoa muuttunut vaan yhä samat oireet palaavat lääkityksestä ssri beetasalpaaja bentso huolimatta ja lääkekään ei siis auta täysin normaalia olotilaa tekemään. Vaan muun muassa väsyttää ja tekee sumuisen olon. Pelkoja monia arkisia asioita tilanteita kohtaan.
Tällä hetkellä ei ole hoitokontaktia joten tuntuu että on aivan yksin näiden kanssa ja on pakko yrittää pärjätä yhteiskuntakelpoisena töissä käyden omasta olosta välittämättä. Koen häpeää huonouden tunnetta tämän oireilun vuoksi esim. työpaikat viranomaiset asioiden hoito.
Tällä hetkellä ei ole hoitokontaktia joten tuntuu että on aivan yksin näiden kanssa ja on pakko yrittää pärjätä yhteiskuntakelpoisena töissä käyden omasta olosta välittämättä. Koen häpeää huonouden tunnetta tämän oireilun vuoksi esim. työpaikat viranomaiset asioiden hoito.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo ssri tekee susta zombien, mä söin sitä varmaan 15 vuotta, suurimmillaan 60mg/vrk. Toki oireet pysyi kurissa jne, mut se aivosumu ja turtuminen kaikkeen sai riittää. Omalta kohdalta voin kertoa ettei muutokset tapahdu heti, vie vuosia, mut pikkuhiljaa ja suuntaan parempaan ollaan matkalla. Yksinkertaisesti ruokavalio remonttiin, kahvi sokeri kokonaan pois, sinkkilisää aamuisin, vitamiinit kalaöljy päivisin ja magnesiumlisä illalla ennen nukkumaan menoa. nyt ssri myrkkyä menee vielä 10mg/vrk, sen puolitan nyt alkavalla viikolla.. Ja oireet ovat pysyneet kurissa, hymyilyttää jopa kaupan kassalla, aikaisemmin oli pakokauhu ja pyörtymisen tunne hyvin läsnä. Tsekkaa mitä suuhusi laitat, ja kokeile edes, siitä se lähtee.
Ei auta lääkkeet eikä myöskään lääkkeettömyys. Masennus yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko=helvetti josta on mahdoton päästä pois. :(
mikään ei oo mahdotonta - ei täs maailmankaikkaudessa...älä nyt luovuta !
Olen samaa mieltä kuin joupappa. Kannattaa katsoa mitä syö, sillä voi saada suuria aikaan.
Mutta ennenkaikkea
E-epa 650mg, itse otan tätä enemmän kuin paketissa määrätty määrä
Lisäksi on karnosiini muut vitamiinit.
Käytin itsekkin aikoinaan masennuslääkkeitä, oikeastaan juuri sos.tilanteiden pelon takia, oli kaikkea muutakin.
Jätin sen pois ja aloin käyttämään pelkästään opamoxia josta yritin murusilla selvitä työpäivän eli tarkoitus oli syödä niin pientä annostusta kuin millä vain voi selvitä.
Nyt sitten on E-epa joka auttaa karnosiini ja muuta
Opamoxin olen saanut tiputtaa pois...
Olen nyt sairauslomalla masennuksen ja ahdistuksen takia. Sitä kokee itsensä niin yksinäiseksi ja huonoksi tämän ongelman keskellä. SSRI-lääkettä nostettu mutta en tiedä auttaako nekään.
On ihan eri asia kärsiä oireista ja kokea itsensä huonoksi.
Minulla on ollut erittäin pahat ahdistusoireet koko iän, paniikkioireita ja keskittymishäiriö sen lisäksi. Hoitoja ja lääkityksiä niin paljon, etten viitsi niistä edes aloittaa. Luonnollisesti oireet ovat rajoittaneet elämääni aika tavalla. Mutta en koe olevani millään tavoin huono ihminen. Itse asiassa arvostan itseäni aika tavalla. Että olen oireista huolimatta pärjännyt eli sinnitellyt näinkin hyvin.
Tämä oli tarkoitettu rohkaisuksi niille, jotka kokevat olevansa ahdistuksen tai masennukset tähden huonoja tai epäonnistuneita. Miksi ihmeessä? Olo on tietysti kauhea, otan osaa jos se jotain auttaa, mutta ei se että olo on kamala, ole mikään syy kokea itseään huonoksi ihmiseksi.
Mikä muuten on ylipäätään "hyvä" tai mikä on "huono" ihminen? Eikö ihmisen arvo tule ihan jostain muusta kuin siitä, onko hänellä mielenterveydellisiä oireita? Ei niitä kukaan tieten tahtoen itselleen hamua, joten niistä ei voi edes itseään syyllistää. Toki oman olonsa eteen voi tehdä paljonkin silloin, kun on paremmassa kunnossa, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe.