Nyt vaan kokoajan äideistä...
Isän "osa" on vielä rankempi. Piste.
Ulkopuoliselle tiedoksi:
Kuvittele vaikka 8 lasta: 1,2,3,4,5,6,7 ja 8 vuotiaat. Sinulla on autona vanhahko pikku-bussi 9 paikkainen joka nyt toimii joten kuten. Nyt turvavöitä ei enää ole kaikille koska vanhemmat mukaan lukien meitä yhteensä 10 henkilöä. Aika moinen homma saada kaikki puettua, sitä ennen ruokailu, vaatteet ja järjestys pysymään kun autoa pakkaa johonkin pikku reissuun, esim. sunnuntai seuroihin. Aika vilkasta porukkaa meillä on. Olet juuri jäänyt työttämäksi. Äiti hoitaa kotona lapsia pienellä tuella. Sukulaiset ja molempien vanhemmat asuu 500 km päässä. Auttajia ei ole. Itse pitää pärjätä. (ennen vanhaan oli kodinhoitajia) On taloudellista murhetta miten saa perheen ruokittua...alkaa olla mieli maassa miten on itsensä saattanu tälläiseen tilanteeseen!!!???
Meillä molemmilla ikää alle 40 ja lapsia voi syntyä tuplat vielä
Isän "osa" on vielä rankempi. Piste.
Ulkopuoliselle tiedoksi:
Kuvittele vaikka 8 lasta: 1,2,3,4,5,6,7 ja 8 vuotiaat. Sinulla on autona vanhahko pikku-bussi 9 paikkainen joka nyt toimii joten kuten. Nyt turvavöitä ei enää ole kaikille koska vanhemmat mukaan lukien meitä yhteensä 10 henkilöä. Aika moinen homma saada kaikki puettua, sitä ennen ruokailu, vaatteet ja järjestys pysymään kun autoa pakkaa johonkin pikku reissuun, esim. sunnuntai seuroihin. Aika vilkasta porukkaa meillä on. Olet juuri jäänyt työttämäksi. Äiti hoitaa kotona lapsia pienellä tuella. Sukulaiset ja molempien vanhemmat asuu 500 km päässä. Auttajia ei ole. Itse pitää pärjätä. (ennen vanhaan oli kodinhoitajia) On taloudellista murhetta miten saa perheen ruokittua...alkaa olla mieli maassa miten on itsensä saattanu tälläiseen tilanteeseen!!!???
Meillä molemmilla ikää alle 40 ja lapsia voi syntyä tuplat vielä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikseivät mee vanhempana avioon, ettei tartte valittaa.
Iltalehdessä tarvitse kirjoittaa.
Ajatellaanpa vaikka aloittajan tilannetta 10 - 20 vuoden päästä. Tällä isällä on silloin 11 - 18... ... 21 - 28 vuotiaita lapsia, koulua käyviä, opiskelijoita ja jo työssä ja kasvattamassa omaa perhettä. Mikä mahtava turvaverkko! Mikä rikkaus!
Eihän ihminen elämässään voi saada mitään muuta aikaan muuten kuin saamalla lapsia ja kasvattamalla heitä. Vaikeaa ja tuskallista se joskus on, mutta todellakin kannattavaa.
Kiva, että on myös positiivista ajattelua.
Miten ihminen jaksaa ajatella 10-20 vuoden päähän? Sitäkö tässä uskossa tavoitellaan? Eikös uskon päämäärä ole "kärsimys täällä ajassa kunnes kuoleme on voitto"?
Miksi ei saa elämässä tässä ja nyt olle edes siedettävää? Paistaa aloittajalta ylitsepääsemätön epätoivo kun on pieniä lapsia paljon ja lisää tulossa, työttömyys tuo on katkaissut kamelin selän. Taloudellinen ahdinko, köyhyys, noyryytys, ahdistus tuo on monilla tuhansilla liikkeen parissa. Mutta
Ulospäin pitää näyttää, että olo on maailman paras vaikka sisällä kytee pommi.
En tiedä mikä olis pikahelpotus. Ainakin vanhemmille omaa aikaa edes yksi ilta viikossa jolloin pääsisi syömään tms. ihan kahdestaan.
Jos tuollainen lapsimäärä on niin sitä ei yksi ihminen oikeen iltaisin, öisin pysty hanskaamaan. Esim. Suomen laissa on perhepäivähoitajalle säädetty 4,5 hoidettavaa max. yhdelle hoitajalle. Kai se on jotenkin laskettu määrä.
Tätä taustaa vastaan kun ajattelee niin on siinä kova homma. Tuskin kenenkään pää pysyy kunnossa! Minun ei ainakaan!
on paljon suuren lapsilauman kanssa. Lasten kanssa tehtävä työhän onkin ainoa työ, joka tuottaa jotakin pysyvää. Siinä on jatkuvuus.
Eihän sitä koko ajan tarvitse ajatella 10-20 vuoden päähän, vaan elämässä on koko ajan hyvin hetkiä, joista saa voimaa. Ajattelepa nyt vaikka aloittajan tilannetta: kuinka näppärä on se 8-vuotias esikoinen ja 7-vuotias kouluunlähtijä ja se se seuraava, joka ensi vuonna lähtee kouluun.
Iän karttuessa sitä itsekukin huomaa, kuinka nopeasti kuluvat nuo 10-20 vuotta. Mitä sellaisella on, jokka on vain esimerkiksi 1 lapsi...
Niin. Saanko kertoa toisenlaisen tarinan?
Meille syntyi viisi lasta heti naimisiin mentyämme. Emme olleet ihan nuoria vaan täysi-ikäisiä silloin - lapsellisia kyllä.
Sitten monien vaiheiden ja mietteiden ja riitojenkin jälkeen lapsia ei enää tullut.
Olimmeko onnellisia? En myönnä onnen syntyneen sillä tavoin. Lapsemme lähtivät maailmalle ja ovat siellä vieläkin. Osaa lastenlapsista ei ole kastettu. He saavat sitten itse valita uskontonsa, sanovat vanhempansa.
Mutta mitä minulle ja puolisolleni tapahtui?
Olin itse muuttumassa uskonnottomaksi - oikeastaan mikään ei ollut mitään siinä mielessä enää. Ahdistuin kuitenkin tyhjyydestä, jota koin - aloin rukoilla. Pyysin, että Hän, joka on sanonut olevansa Tie, Totuus ja Elämä, näyttäisi sen minulle - näyttäisi tien, jota pitää kulkea - "...kysykää, mikä on hyvä tie ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne...", näin kehotti profeetta aikoinaan.
Ja etsivä löytää - löytyi itse Kristus Jeesus sanassaan. Hän lupaa: "Minä annan teille elämän, yltäkylläisen elämän..."
Mutta se ei ole yltäkylläisyyttä tässä meidän maallisessa ajattelumaailmassamme. Se on jotain muuta.
Ymmärrän avaajan tuskan. Enkö itse ole sitä kokenut?
Mutta nyt olen ymmärtänyt arvokkaimmaksi asiaksi sen, että voin hoitaa lapsenlapsiani, saan olla heidän kanssaan, tutustua heihin, vaikka joskus tuntuu sekin työläältä tietenkin. Olisi mukava viettää aikaa yksikseen, omien harrastusten parissa, aikuisten seurassa, helposti ja mukavasti!
Eilen yksi pikkuisista kertoi, mitä hän pelkää eniten maailmassa. Se koski hänen vanhempiaan, jotka olivat eron partaalla viime vuonna. Toiseksi eniten hän pelkää kuolemaa, hänestä on kauheaa, ettei tiedä, kuka hänen tavaransa saa joskus... Voi pientä. Voi kaikkia pieniä, miten te olette rakkaita, miten teihin olisi hyvä tutustua! Miten tärkeää on pienten tulla kuulluiksi ja nähdyiksi omana itsenään ja arvostetuksi myös!
Voimia kaikille suurille perheille! Mistä löytyis turvaverkkoa auttamaan arjen tilanteissa, helpottamaan joskus lomapäivien avulla teidän elämäänne?
Kyllä on rajallisella ajattelulla varustettua sakkia nämä uskovaiset.
Minä olisin jo käyttänyt luovalla tavalla kahta tiiliskiveä tai tyytynyt persepanoihin ensimmäisten toukkien jälkeen.
itse persetoukka?
On se kammottavaa yksinkertaisuutta kun kisääntymisestä tehdään taivaan tikapuut.
onko mahdollista että muuten terve ihminen sekoaa noin satasella!!?
näyttää olevan.
Kysymys ja ehdotus lestoille, voisitteko edes harkita jonkinlaista järkiintymisen kautta tapahtuvaa heräämistä vai onko se todella aivan mahdoton jo ajatuksena.
olette todella säälittäviä ja ne teidän puhujanne en tiedä sanaa mitä käyttäisi, jotka ovat teidänomattuntonne täyttäneet omilla höpötyksillään ja laittaneet sivuun ja piiloon terveen evankeliumin.
On täysin mieletön ajatus, että jokaisen meistä pitäisi tuottaa maksimaalinen määrä jälkikasvua. Mikäli tuon ajatuksen hulluutta ei kykene ymmärtämään, on syytä hakea ammattiapua.
Uskovaisten maailmankuva näyttää olevan alati aina vain kauempana normaalin ihmisen ajattelusta. Yhä todellisuuspakoisemmaksi muuttuu hurskaan uskovan ajatusmaailma ja sellaiset asiat, joiden ymmärtämisen luulisi olevan rutiinia, eivät näytäkään uppoavan fundamentalistikristittyyn millään.
Jos tässä maassa olisi todellinen uskonvapaus, kaikki maamme uskonnollisten ryhmien käyttämät manipulointi- ja uhkailukeinot julkistettaisiin ja vääryyksiin syyllistyneet johtomiehet häpäistäisiin julkisesti.
suviseuraradiossa haastateltiin nuorehkoa (ehkä n. 30 v) rouvaa, joka oli ollut naimisissa 8 vuotta. Hänellä ei ollut yhtään lasta. Hän selitti, että täytyy yrittää olla tyytyväinen ja onnellinen siitä, mitä on, eikä haikailla sen perään, mitä ei ole.
Sellainenkin tarina siis.
Jos vaimo sattuu olemaan sikiävää sorttia, niin lapsia voi syntyä yksi vuodessa. Tällöin normaaliratkaisu olisi tilapäinen ehkäisy. Mutta kun se ei ole sallittua, niin ei siinä sitten auta muu kuin urakoida hommat läpi jollain tavalla jaksaa tai ei.
Tässäkin ilmenee mustavalkoinen ajattelutapa. Jos joku vanhapiika saa vahingossa lapsen, niin syntyy hirveä mekkala. Avioparien pitää sen sijaan saada lapsia niin paljon kuin ehtivät vieläpä ikääntyneinäkin. Heille pidetään aviopuolisoleirejä, jotta he vielä jaksaisivat hommata lisää lapsia.
Kannattaisi hieman kohtuullistaa tavoitteita. Esimerkiksi 7 lasta olisi sopiva määrä. Sillä taattaisiin vielä seurakunnan kasvaminen. Leppoisemmissa oloissa kasvaneet lapset jäävät joukkoon todennäköisemmin kuin kaaoksen keskellä kasvaneet.
Viime kädessä niin ehkäisykielteisyyden kuin tv-kiellonkin taustalla on vain ja ainoastaan yhteisön kontrollointi. Suurperhe takaa sen ettei aikaa jää kuin vain perheelle ja uskolle. Kun perhe on aikuiseksi kasvatettu, yhteisöstä harvemmin enää eroaa.
Tv-kielto puolestaan on ollut tapa rajoittaa tiedonsaantia erilaisista elämäntavoista. Vasta Internet on tuonut vapaan keskustelun lestadiolaisillekin. Jos mahdollista, Internet olisi ilman muuta kielletty. Se on kuitenkin nyt myöhäistä.
On oikeastaan mahdotonta ymmärtää, että uskovaiset eivät halua käsittää heihin kohdistettavia manipulointikeinoja. Se on se suurin ihme uskonnollisuuteen liittyen.