Kaiholla muistelen aikoja jolloin niitä vielä tuli vastaan tuon tuostakin. Muistan kun itsekkin lähdin aina aamuisin arkeen 100A:lla. Elämä oli silloin rentoa ja mukavaa.
Mihin ovat 100A Datsunit kadonneet?
ampeerinen
23259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mäpä näin datsun cherryn.
Se oli tosiaan riisikuppi, soppakauha vaihteensiirrolla!
Vaihelaatikko ulahteli kiihdyttäessä ja pakoputki imi alipaineella kaikki kivet ja muut sisään ku löysäs loson pohjasta.
Paras auto kuitenki mikä mulla on ollut, nykyajan autoissa vikoja kokoajan, huollot maksaa, kuluttavat paljon, rumia ja huonoja ajaa
Kyllä sulla nyt muistot on kovasti vääristyneet. Itselläni ollut aikanaan myös 100A ja kyllä nykyiset perheemme maolemmat autot menevät pienemmällä bensalla. Vikoja ei ole ollut. Ajomukavuus aivan eri luokkaa. On ohjaustehostinta, ilmastointia, paremmat audiolaitteet, peruutustutka, ajonvakautusjärjestelmä ja luistoneto jne. Omassa farmarissa tehoa noin neljä kertaa enemmän ja on varmasti monta kertaa myös turvallisempi. Ainoa parempi ominaisuus oli Datsunissa sen pieni koko jonka huomaa parkkipaikoilla kun molemmille puolille autoa jäi enemmän tilaa.
Myös minä olen ajanut "Amppeerisella". Nykymittapuun mukaan se ei hyvän auton kriteerejä täytä. Sen suorituskyky oli lähinnä naurettava. Lämmityslaite täysin sopimaton kylmiin olosuhteisiin. Pellit oli ruosteherkkiä koska siihen aikaan ei käytetty sinkitystä korin valmistuksessa. Valot olivat kovasti vaatimattomat. Jarrut, joo ne saattoi saada lukkojarrutukseen korkeintaan hiekalla. Kyllä tänäpäivänä autot ovat joka suhteessa parempia.
Pihtiputaalta 100a löytyy vielä
Ensimmäinen etuvetoinen autoni minulla, muistaakseni -76 mallia, hyvät kokemukset autosta, olisipa vieläkin tuollaisia autoja.
Kaikkien aikojen kauhein autoilukokemukseni oli joskus 80-luvulla kuskata ainoana selvänä neljää miestä kapakkareissulla 100 A:lla. Sillä kuormalla auto tuntui elävän aivan omaa elämäänsä hallintalaitteista huolimatta. Sain sellaisen rokotuksen japanilaisia ajo-ominaisuuksia vastaan, etten ole koskaan edes harkinnut sikäläisen auton hankkimista.
Se oli suhteellisen etupainonen kevyt etuveto.Sama oli ajeltiin 1300 MINI COOPER iso ÄSSÄ kurviin piti mennä soratiellä aina kaasupohjassa muuten auto ohjasi itse.Kyllä COOPERinkin ensiövälitys lauloi.Vakio MINIkin oli oikeestaan jo sama juttu.DATSUN moottorikin oli BMC AUSTIN/MORRIS 1500cc moottorin kopio,ne pienensi vaan tilavuutta ensin Bluebird 1200 sitten 1300cc ja lopuksi 1000cc SUNNU ja 100A
Jos japanilaiset autot olisivat kauttaaltaan ja jokainen huonoja niin miksi niitä myydään eniten maailmassa? Korealaiset heti perässä. Melko typerää määritellä jonkun maalaisen tuoteen laatu yhden yksilön ja kokemuksen perusteella.
Hauska pelihän se oli. Kokoisekseen tilava sitten kuitenkin. Romuraudaksihan nuo ovat muuttuneet, kuten muutkin aikalaisensa. Ja jäljellejääneet ovat hinnoissaan, ja miksei olisi, lisää kun niitä ei tehdä enää.
Jännittävä yksityiskohta oli latauksen merkkivalon puuttuminen. Ja vaihdekeppi, tai sen puslat. Ja se että sitten kun autolla ajettiin hieman reilummin niin oikea takakuve meni mutkalle, autossa oli niin löysä kori.
Se ensiövedon "laulu" johtuu melko suorahampaiseta hammasmuodosta.Se vähentäävinohampaisten rattaiden sivuttaispainetta joka aiheuttaa kitkaa ja aiheuttaa tehohäviöitä vaihdelaatikossa.Takatukivarret ainakin mätäni ja niitä tehtiin suomessa neliöputkesta,niitä oli tarvikeliikkeessä myynnissä ja oli VTT Al-lätkä kyljessä että on hyväksytty ja kestää.Mua kiinostais isompi DATSUN 160J SSS ,mulla olis siihen vielä viritysosia,mutta nekin DATSUNit on mädäntyneet ja kadonneet
Aikansa autoja. Oli pari kappaletta. Kiertelin monesti Norjanmatkoja kesiksellä.
1-koppasta Saab 900 näkyy yllättävän paljon liikenteessä edelleen. Osa on tietty jo harrasteautoja mutta isoin osa ulkonäöstä päätellen ihan käyttöautoja. Niitähän tokin tehtiin muistaakseni v. 1993 asti, mutta aka paljon näkyy vielä 80-luvun mallejakin. Itsellä oli pari 900:sta 80-luvun malleja ja aika vikaherkkiä pelejä oli molemmat ja määrätyt isommat rempat tuli vastaan 100-200 tkm välillä. Samoin määrätyt paikat ruostui puhki viimeistään 10 vuotiaana.
Sitten toinen juttu, bensaa meni ruiskukoneesta huolimatta reilu 10L ihan matka-ajossa, nurkissa sitten 12 litraa. Harrastehomman ymmärrän mutta itse en tuollaista käyttöautoksi ottaisi. Nykyinen Nipponi kulutta puolet tuosta ja vikatiheys olematon.
Mitenkäs tuo saapinromu tähän aiheeseen kuuluu.
nyhhh...
Onhan noita myynnissäkin vaikka kuinka, eivätkä hinnatkaan päätä huimaa. Taitaa saada jo museokilpiinkin. Voi alkaa ajamaan vaikka taksia.
http://www.nettiauto.com/datsun/100
Eihän ne mihinkään ole kadonneet:
http://www.nettiauto.com/datsun/100
Eikös nimi muuttunut Nissaniksi ja sen jälkeen autot muuttuivat huonoiksi ja rumiksi.
Niin että Datsun 100 A oli jotenkin kaunis ja hienon näköinen auto???? Juu ihan varmaan.
Nyt kun katsoo 2000Luvun NISSANeita niissä on jo päällepäin mädänvikaa.Samanikaisissä TOYOTISSA ei velä
Joskus 1988-89 oli vielä jäljellä parinsadan juuri ja juuri leimattuja rasseja ja 90-luvulla enään kuin eläkeukoilla.
Pitkälle 90 luvulle ajettiin vielä Datsunilla vaikka samaan aikaan oli jo Nissaneitakin, eikä oltu eläkkeellä, ei tietoakaan sellaisesta. Ajetaanhan niillä vieläkin.