Hallituksen paras saavutus

Vatulointi tarkoitti Sipilän uudissanoissa viivyttelyä, hidasta etenemistä. Sitä välttääkseen Sipilä halusi nopeita ratkaisuja. Nopeat ratkaisut osoittautuivat huonon pohjatyön takia sellaisiksi, että Sipilän hommat meni vatuloinniksi. Eli asia kääntyi juuri toisinpäin kuin Sipilä oli kaavaillut. Mutta kai sekin oli prosessikaaviossa huomioitu.

Enpä olisi tuosta ihan varma. Vuoden 1995 vaaleissa demarien, vasurien ja vihreiden saalis oli 94 kansanedustajaa. Enemmistöä ei näille tullut, mutta silloin Vihreiden kannatus oli vain 6 %:n luokkaa ja nyt se on kaksi kertaa suurempi. Jos perinteiset vasemmistopuolueet yltävät 1995 vaalien lukuihin, enemmistö on jo hyvin lähellä. Toki siihen näyttää nyt vielä olevan pitkä matka, mutta jos gallup-muutokset alkavat olla nähdyn kaltaisia, ei sitä tarvitse välttämättä pitkäänkään odottaa.

Persujen voi olla vaikea kääntää laskevaa trendiä nousuksi, kun edessä näyttää olevan vain lisää vaikeita asioita. Alamäki voi jopa jyrkentyä, mikä johtaisi kyllä hallituskriisiin. Toinen asia on se, että kritiikki voi tarttua myös Kepuun. Kepussakin on vähäosaisempia äänestäjiä, joihin hallituksen päätökset kohdistuvat kipeästi. Sipilä nauttii vielä arvostusta, koska hän nosti Kepun suosta. Tilanne voi kuitenkin vähin erin muuttua. Kokoomuksella ei puolestaan ole pelkoa kannatuksen laskemisesta, pikemminkin päinvastoin. Hallitusohjelma on yksi yhteen Kokoomuksen vaalilupausten ja tavoittein kanssa. Stubb onkin voinut kesittyä nautiskeluun eli hymy on ollut herkässä.

Ruotsissa vasemmistoblokkiin kuuluvat demarit, vihreät ja muut vasemmistopuolueet eli samat, jotka meillä nyt näyttävät muodostavan vasemmistoblokin.

Riitelyyn tarvitaan aina kaksi osapuolta. Yhtä lailla riidan haastajana voidaan silloin pitää Stubbia itseään. Tästä on turha kuitenkin kinastella. Olennaista oli se, että Stubbin Kokoomus ja Rinteen demarit olivat poliittisesti liiaan kaukana toisistaan. 1990-luvun puolivälissä oli tilanne, missä Lipposen demarit ja Niinistön kokoomuslaiset olivat riittävän lähellä toisiaan ja tuloksia syntyi.

Vasemmistoblokin ei tarvitse olla ikuisesti oppositiossa. Kannatusasetelmat ovat muuttuneet 2000-luvulla nopeasti ja isosti. Puolueuskollisten äänestäjien määrä on vähentynyt. Nytkin näyttää siltä, että jopa poikkeuksellisen suuret liikahdukset ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä.

Onhan se vähän erikoista, että Kataisen kokoomus ja Urpilaisen demarit tulivat hyvin toimeen keskenään. Ei ne puolueet voi noin rajusti muuttua PJn mukaan. Jatkuvasti on väitteitä ettei Rinne johda puoluetta vaan Heinäluoma. Ihan sama minulle.

Kannatuslukemat ovat muuttuneet vain persujen nousun myötä, nyt on taas neljä suurta puoluetta. Ei persutkaan selitä sitä, että vasemmisto on kutistunut jo pitkään. Ensin SKDL/Vas ja viime ajat SDP.

Vihreät eivät taida laskea itseään kumpaankaan blokkiin. Oppositio/hallitus asema vaikuttaa enemmän. Vihreiden tapa erota hallituksesta milloin mistäkin syystä ei tee heistä kovin suosittua kumppania.

DV8_HellRaiser kirjoitti:

Onhan se vähän erikoista, että Kataisen kokoomus ja Urpilaisen demarit tulivat hyvin toimeen keskenään. Ei ne puolueet voi noin rajusti muuttua PJn mukaan. Jatkuvasti on väitteitä ettei Rinne johda puoluetta vaan Heinäluoma. Ihan sama minulle.

Kannatuslukemat ovat muuttuneet vain persujen nousun myötä, nyt on taas neljä suurta puoluetta. Ei persutkaan selitä sitä, että vasemmisto on kutistunut jo pitkään. Ensin SKDL/Vas ja viime ajat SDP.

Vihreät eivät taida laskea itseään kumpaankaan blokkiin. Oppositio/hallitus asema vaikuttaa enemmän. Vihreiden tapa erota hallituksesta milloin mistäkin syystä ei tee heistä kovin suosittua kumppania.

Lue lisää

Kataisen Kokoomuksen ja Urpilaisen SDP tulivat näennäisen hyvin juttuun. Heille löytyi silloin yksi yhteinen poliittinen tavoite eli kuntauudistus. Hallituksen synnyttäminen oli silti tuskallista ja hallitusyhteistyötä alkoi leimata päättämättömyyden ja tekemättömyyden ilmapiiri. Rinne toi vain esiin puolueiden perustavaa laatua olevat erimielisyydet. SDP ei suostunut enää kulkemaan Kokoomuksen liekanarussa.

Persujen kannatus selittää hyvin suuren osan vasemmiston kannatuksen pudotuksesta. Kun puolue kerää melkein nollasta 18 % äänistä, niin joiltakin muiltahan se on silloin pois. Persut saivat kannattajikseen sekä nukkuvia että vasemmistolaisia duunareita sekä aluksi myös Kepun entisiä kannattajia. Kepua kannattaneet tekivät kotiinpaluun viime vaaleissa ja nyt vastaava prosessi on käynnissä demarien kohdalla. Vasemmiston kutistuminen on tosiasia, mutta se ei tarkoita, että vasemmistolaisista olisi tullut oikeistolaisia. On syntynyt jonkinlaisia välitilan puolueita kuten Vihreät ja persut, jotka ovat saaneet paljon sellaisia äänestäjiä, jotka muuten äänestäisivät vasemmistopuolueita. Kyse on vasemmiston hajaannuksesta, mutta toki on myös siinä sivussa oikeiston ja vasemmiston voimasuhteiden muutosta oikeiston eduksi.

Vihreiden politiikassa on Ville Niinistön puheenjohtakaudella tapahtunut selkeä siirtymä kohti vasempaa laitaa. Tämä johtuu siitä, että Niinistö keskittyy ympäristöasioiden ohella myös muihin poliittisiin kysymyksiin. Niinistö on melkeinpä ensimmäinen Vihreiden puheenjohtaja, joka on onnistunut tekemään ympäristöpuolueesta enemmän yleispuolueen näköisen. Vihreät eivät eroa hallituksesta milloin mistäkin syystä, vaan kyllä se eroaminen kytkeytyy ympäristöpolitiikkaan ja siinä erityisesti ydinvoimakysymyksiin. Muutoinhan puolue on mitä luotettavin hallituskumppani. Vihreillä oli hyvä syy lähteä hallituksesta, koska hallitus ei noudattanut sovittua hallitusohjelmaa Fennovoiman ydinvoimapäätöksen osalta.