Tämä aihe ei täydellisesti vastaa palstan tarkoitusta, mutta haluaisin tietää onko muita "meikäläisiä".
Tuttavani ja perheenjäseneni tunnistavat minut aina, jos näkevät minut sattumalta vaikka marketissa, kadulla, työpaikan taukohuoneessa tms. Olen itse melko ujo ja kävelen usein omiin ajatuksiini uppoutuneena. Useimmiten en haluaisi moikata jotain työkaveria marketissa tai kaupungin kadulla.
Viimeksi tänään olin Anttilan tavaratalossa ruuhka-aikaan. ihmisiä oli yhdellä osastolla varmaan 30. Olin valkkaamassa banaaneja ja laittamassa niitä pussiin. Pöydän toiselta puolelta sanottiin yhtäkkiä etunimeni. Nostin katseeni banaanitertuista ja näin suoraan vastapäätä kollegan työpaikaltani. Jouduin siinä sitten vaihtamaan muutaman sanan kollegan kanssa.
Tämä oli vain yksi esimerkki. Tällaista tapahtuu ihan jatkuvasti. Eli minut tunnistetaan paikoissa, joissa olen SATTUMALTA ilman, että olen kertonut kenellekään meneväni sinne. Vaikka olisin vaatteissa (esim. tuulipuku) joissa työkaverini / tuttavani / perheenjäseneni eivät normaalisti minua näe. Onko muita joilla samanlaisia kokemuksia?
Tuttavani ja perheenjäseneni tunnistavat minut aina, jos näkevät minut sattumalta vaikka marketissa, kadulla, työpaikan taukohuoneessa tms. Olen itse melko ujo ja kävelen usein omiin ajatuksiini uppoutuneena. Useimmiten en haluaisi moikata jotain työkaveria marketissa tai kaupungin kadulla.
Viimeksi tänään olin Anttilan tavaratalossa ruuhka-aikaan. ihmisiä oli yhdellä osastolla varmaan 30. Olin valkkaamassa banaaneja ja laittamassa niitä pussiin. Pöydän toiselta puolelta sanottiin yhtäkkiä etunimeni. Nostin katseeni banaanitertuista ja näin suoraan vastapäätä kollegan työpaikaltani. Jouduin siinä sitten vaihtamaan muutaman sanan kollegan kanssa.
Tämä oli vain yksi esimerkki. Tällaista tapahtuu ihan jatkuvasti. Eli minut tunnistetaan paikoissa, joissa olen SATTUMALTA ilman, että olen kertonut kenellekään meneväni sinne. Vaikka olisin vaatteissa (esim. tuulipuku) joissa työkaverini / tuttavani / perheenjäseneni eivät normaalisti minua näe. Onko muita joilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siis häh? Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Kyllä minutkin tunnistetaan aina. Ja ihan jatkuvasti käy niin että olen kaupassa esim. lenkkivaatteissa ja työkaveri entiseltä työpaikalta tai lapseni alakoulun opettaja tai lapsen kaverin äiti tai muu tuttava on samaan aikaan kaupassa, en haluaisi tervehtiä ja vaihdan osastoa, mutta hetken päästä maitotiskillä tai kassajonossa tämä tuttu tulee tervehtimään. Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Onko sinulla tosi iso nenä tai pakeneva leuka, silmät kaukana toisistaan tms.? Ns. rumat ihmiset tunnistetaan helpommin kuin kauniit. Tästä on tehty joku tutkimuskin, että jos on liioitellun kokoisia, suhteettomia kasvonpiirteitä, niin tunnistettavuus on todennäköisempää.
Kyä mutkin aina tunnistetaan. Ja morjestetaan myäs. Meil on retee meno.
Siis mitä ihmeellistä tuossa muka on? Kyllähän tutun ihmisen tunnistaa kasvoista, vaikka olisi millä tavalla pukeutunut? Etkö muka itse tunnista esim työkaveria, jos hän on pukeutunut eri tavalla kuin yleensä?
Kyllä minä tunnistan tutun ihmisen vaikka en olisi nähnyt häntä moneen vuoteen. Täysin normaalia.
Kuvitteletko että ne ihmiset jotenkin muka seuraavat sinua? Heh! Kai ne muutkin ihmiset liikkuvat vapaa-aikanaan paikoissa ihan samalla tavalla kuin sinäkin. Kyllä suurimmissakin kaupungeissa aina välillä törmää tuttuihin, vaikka ei olisi kenellekään kertonut johonkin menevänsä.
Mistä lähtien Anttilasta on saanut ostettua banaaneja?
...niin aloitustekstissä luki.
Aloittaja tarkoitti varmaan Anttilan ruokaosastoa, K-herkkua. Kaikissa Anttiloissa joissa olen käynyt, on ruokaosasto. Älä leiki tyhmää.
Tule Mikkelin Anttilaan, ei ole ruokaosastoa nähnytkään.
Eikä ole kyllä yhdessäkään keskustan Anttilassa.
Mielenkiintoinen aloitus. :)
Olen päinvastainen aloittajaan nähden. Minua ei tunnisteta juuri koskaan. Kerran olin erään tutun ihmisen kanssa kahdestaan samassa huoneessa, juteltiin niitä näitä. Tuttu kääntyi puuhamaan ja laittamaan kahvia selkä minuun päin. Kun hän kääntyi n. minuutin päästä, hän kysyi kuka olen. Vasta kun olin hämilläni vakuuttanut olevani edelleen minä, hän vähitellen uskoi. En ollut vaihtanut asua, kampausta, käynyt plastiikkakirurgilla tai laihduttanut / lihottanut sen n. minuutin aikana, kun hän oli selin minuun.
Pystyn olemaan sattumalta samaan aikaan marketissa työtoverini kanssa ilman, että hän tunnistaa minua, vaikka olisin työvaatteissa. Näin on tapahtunutkin useasti.
Lähisukulaiseni on kerran sukujuhlissa esitellyt minulle itsensä kuin tapaisi minut ensimmäistä kertaa.
En ole koskaan tavannut toista kaltaistani. Lukenut olen.
Jos tämä mitä kerroit olisi totta (eikä trollaamista), niin tutullasi olisi prosopagnosia (neurologinen häiriö, kasvosokeus) ja työtovereillasi olisi prosopagnosia ja lähisukulaisellasikin olisi prosopagnosia.
Tuo on ärsyttävää jos ei halua että tunnistetaan...
Minä pystyn vaistoamaan ihmisestä, jos hän ei halua että hänelle ei mennä juttelemaan tai että edes tervehditään. En mene väkisin juttusille. Ihmiset pitävät sellaisesta, jotka ei tungettele.
Se johtuu siitä kun olet Suomalainen.
Jos menet vaikka Roomaan tai Pariisiin, niin näet kyllä jo kaukaa kun vastaan tulee Suomalainen.
Mitäs helvettiä?