Alkuun on hyvä sanoa, että en tarkoita tällä keskustelulla sitä etteikö olisi joitain psyykkisiä ongelmia, joihin lääkitys mahdollisesti olisi tarpeellinen!
Tuttavani äiti ja sisko ovat pesunkestäviä narsisteja. Hänen elämänsä on ollut hyvin vaikeaa pienestä pitäen ja hän on oppinut pitämään huolta sekä äidistä, että siskosta.
Kumpikin heistä käyttää häntä edelleen törkeästi hyväkseen.
Tuttavani on jatkuvasti mielialalääkityksellä ja jo pienestä pitäen hänellä on ollut ongelmia ja oireita. Hänelle on tyypillistä pitkät masennuksesta johtuvat sairaslomajaksot. Nyt kun hän on ylittänyt keski-iän, niin mukaan matkalla on tarttuneet erilaiset psykosomaattiset sairaudet.
Hän ei pysty käsittelemään ongelmiaan tai kohtaamaan totuutta ja tilanne jatkuu vuodesta toiseen muuttumattomana. Psyykelääkkeet helpottaa oloa, mutta pitkällä juoksulla ne eivät auta mitään, koska ongelman aiheuttaja on ja pysyy.
Toinen henkilö kieltäytyi masennuslääkityksestä, kävi oman kokemuksensa mukaan jonkinlaisessa psykoosissa ja nousi sieltä jaloilleen. Hän meni terapiaan, käsitteli lapsuuden traumojaan ja katkaisi välit niihin ihmisiin, jotka häntä olivat alistaneet (mukaan lukien hänen äitinsä). Hän ei ole enää sairastunut masennukseen, hän puhuu salailematta itsestään, lapsuudestaan, muista. Hän on nykyään hyvin avoin, sanoo asiat ääneen ja tietynlaiset ihmiset kiertää hänet kaukaa.
Yksi tuttavani tulee hyvin vaikeasta lapsuudenkodista ja hänen molemmilla vanhemmillaan on ollut psyykkisiä ongelmia. Hänen äitinsä kieltää oman "sairautensa", mutta isä on saanut diagnoosin.
Tuttavani jäi hiukan keski-iän ylittäneenä sairauseläkkeelle, koska ei kyennyt enää tekemään töitä psyykkisten ongelmien takia. Hän on puhunut terapeuttien kanssa niitä näitä, mutta ei katso tarpeelliseksi "turhaan" vatvoa lapsuuttaan. Hän on hoitanut ongelmiaan lääkityksellä ja on varmaan aika turha kertoa, että tänä päivänä se pillerimäärä päivää kohden on jo aika valtava.
Asia ei ole mustavalkoinen, mutta jollain tasolla (ei kaikilla tasoilla) on nähtävissä kaksi eri linjaa ihmisille, joilla on ollut suurin piirtein samanlaiset lähtöongelmat.
- Ihmiset jotka on oikeasti lähteneet käsittelemään ongelmiansa ja välttäneet lääkkeitä.
- Ihmiset jotka eivät ole käsitelleet ongelmaansa vaan turvautuneet lääkitykseen.
Ensimmäisen valinnan tehneet ihmiset on yleensä selvinneet ongelmastaan kohtuullisen hyvin ja pystyneet toimimaan yhteiskunnassa ja jopa elämään kohtuullisen onnellista ja tasapainoista elämää.
Jälkimmäisellä ryhmällä yleensä lääkkeiden käyttö jatkuu hautaan saakka ja lääkkeiden määrä kasvaa vuosia tullessa lisää. Moni heistä myös päätyy sairaseläkkeelle ja lääkkeistä "huolimatta" ongelmat lisääntyvät.
En sano, etteikö olisi sellaisia sairauksia, jotka edellyttää lääkitystä.
Mutta itse uskon siihen, että osa lääkkeiden syöjistä on sellaisia, joille olisi ollut parempi ratkaisu olla koskaan aloittamatta lääkitystä.
Tuttavani äiti ja sisko ovat pesunkestäviä narsisteja. Hänen elämänsä on ollut hyvin vaikeaa pienestä pitäen ja hän on oppinut pitämään huolta sekä äidistä, että siskosta.
Kumpikin heistä käyttää häntä edelleen törkeästi hyväkseen.
Tuttavani on jatkuvasti mielialalääkityksellä ja jo pienestä pitäen hänellä on ollut ongelmia ja oireita. Hänelle on tyypillistä pitkät masennuksesta johtuvat sairaslomajaksot. Nyt kun hän on ylittänyt keski-iän, niin mukaan matkalla on tarttuneet erilaiset psykosomaattiset sairaudet.
Hän ei pysty käsittelemään ongelmiaan tai kohtaamaan totuutta ja tilanne jatkuu vuodesta toiseen muuttumattomana. Psyykelääkkeet helpottaa oloa, mutta pitkällä juoksulla ne eivät auta mitään, koska ongelman aiheuttaja on ja pysyy.
Toinen henkilö kieltäytyi masennuslääkityksestä, kävi oman kokemuksensa mukaan jonkinlaisessa psykoosissa ja nousi sieltä jaloilleen. Hän meni terapiaan, käsitteli lapsuuden traumojaan ja katkaisi välit niihin ihmisiin, jotka häntä olivat alistaneet (mukaan lukien hänen äitinsä). Hän ei ole enää sairastunut masennukseen, hän puhuu salailematta itsestään, lapsuudestaan, muista. Hän on nykyään hyvin avoin, sanoo asiat ääneen ja tietynlaiset ihmiset kiertää hänet kaukaa.
Yksi tuttavani tulee hyvin vaikeasta lapsuudenkodista ja hänen molemmilla vanhemmillaan on ollut psyykkisiä ongelmia. Hänen äitinsä kieltää oman "sairautensa", mutta isä on saanut diagnoosin.
Tuttavani jäi hiukan keski-iän ylittäneenä sairauseläkkeelle, koska ei kyennyt enää tekemään töitä psyykkisten ongelmien takia. Hän on puhunut terapeuttien kanssa niitä näitä, mutta ei katso tarpeelliseksi "turhaan" vatvoa lapsuuttaan. Hän on hoitanut ongelmiaan lääkityksellä ja on varmaan aika turha kertoa, että tänä päivänä se pillerimäärä päivää kohden on jo aika valtava.
Asia ei ole mustavalkoinen, mutta jollain tasolla (ei kaikilla tasoilla) on nähtävissä kaksi eri linjaa ihmisille, joilla on ollut suurin piirtein samanlaiset lähtöongelmat.
- Ihmiset jotka on oikeasti lähteneet käsittelemään ongelmiansa ja välttäneet lääkkeitä.
- Ihmiset jotka eivät ole käsitelleet ongelmaansa vaan turvautuneet lääkitykseen.
Ensimmäisen valinnan tehneet ihmiset on yleensä selvinneet ongelmastaan kohtuullisen hyvin ja pystyneet toimimaan yhteiskunnassa ja jopa elämään kohtuullisen onnellista ja tasapainoista elämää.
Jälkimmäisellä ryhmällä yleensä lääkkeiden käyttö jatkuu hautaan saakka ja lääkkeiden määrä kasvaa vuosia tullessa lisää. Moni heistä myös päätyy sairaseläkkeelle ja lääkkeistä "huolimatta" ongelmat lisääntyvät.
En sano, etteikö olisi sellaisia sairauksia, jotka edellyttää lääkitystä.
Mutta itse uskon siihen, että osa lääkkeiden syöjistä on sellaisia, joille olisi ollut parempi ratkaisu olla koskaan aloittamatta lääkitystä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
https://www.madinamerica.com/2015/10/the-link-between-psychiatric-drugs-and-violence-a-petition/
https://petitions.whitehouse.gov/petition/launch-federal-investigation-relationship-between-school-shootings-and-psychiatric-drugs-2
Alemmasta linkistä voi allekirjoittaa terveisensä valkoiseen taloon psykiatristen valmisteiden haitoista ja väkivaltaisesta käytöksestä. Vahvistamiseen tarvitaan toimiva sähköposti. Levittäkää linkkiä somessa mieluiten sekä kotimaassa että kansainvälisellä tasolla!