Olen hyvin ontuva uskovainen. En oikeastaan tiedä, onko minulla enää edes uskoa.
Olen käynyt seuroissa ja minulla on uskovaisia ystäviä. Se vain, että kun on ollut viime aikoina niin paljon voimakkaita koettelemuksia omassa elämässäni. Olen koettelemusten alla menettänyt voimani ja usko tulevaisuuteen on varsin hataralla pohjalla. Minäkö hyödyllinen?
Suhtautuminen elämän syntyyn ja kehittymiseen on muuttunut sekulaarimmaksi. Yhä enemmän huomaan ajattelevani asioita sattumien tuloksina. Tuloksina, joiden takana ei olisikaan ylempää voimaa. Miksi näin? Moniakaan elämäntilanteita ja tapahtumia en voi pitää Jumalan johdatuksena. Hänhän tuntuu toimivan kuin mielivaltainen olento; antaa toiselle enemmän kärsimyksiä, kuin toiselle!
Viime aikoina kristillisyytemme on ollut monissa lehtikirjoituksissa, eikä useinkaan niin mieltä ylentävissä jutuissa. Liikkeemme nähdään piskuisena ja vajavaisena monilla virheillä kyllästetyltä liikkeeltä, jota johtaa ihmiset, ei Jumala. Ja että nämä ihmiset käyttäisivät ajallista valtaa. On saatettu esittää epäilyksiä siitä, uskovatko nämä johtohenkilöt niin, kuin opettavat. Käyttävätkö he vain herkkäuskoisempia hyväkseen?
Minua on mietityttäny todella paljon se, että jos tämä liikkeemme onkin harhaoppi, missä on taivas? Kuka loi maailman? Onko elämällämme tarkoitus? Kuka tietää sen tarkoituksen? Minkä uskonnon totuus on se oikeampi, kuin muiden?
Miksi juuri vanhoillislestadiolaisuus olisi se oikea?
Entä kristinuskon synty ja Jeesuksen olemassa olo. Seurakuntiemme lehdessä Kirkossa ja Kaupungissa yksi teologian opiskelija Kari Peitsamo esitti väitteen, ettei historia tunne kristinuskon Jeesusta ja näin ollen ei olisi historiallinen henkilö. Törmätessäni Kari Peitsamoon kantakaupungissa, kysyin häneltä, mihin hän perustaa väitteensä. Hän väitti, että Kristinuskon Jeesus olisi samoja peruja, kuin lukuisten muiden mysteeriuskojen kertomat messiaat tms. Jeesuksesta ei ole ole mitään muuta tietoa, kuin nämä mystiset tarinat eri uskonnoissa ja vieläpä niin, että eri uskonnoissa on tätä mystistä henkilö on jopa kutsuttu eri nimillä. Ja jopa Raamatussa sen nimi vaihtelee eri kirjoituksissa. Hänen mielestään Jeesus ei täten voi millään muotoa olla oikea henkilö, vaan kuulopuheisiin ja myytteihin perustuva taruhahmo. Kysyin vielä lopuksi Kari Peitsamolta, että uskooko hän Jumalaan. Siihen hän kyllä kertoi uskovansa, muttei Raamattuun Jumalan sanana, vaan aikalaisten tarukirjastona.. Ja häntä harmittaa, kun keskiajalla muiden uskontojen vastaavat tarinat tuhottiin systemaattisesti. Jos niitä ei oltais tuhottu, oltais tutkimuksissa päästy lähemmäks Jeesusmyyttiä ja sitä, mitkä vaikutti tämän myyttisen taruhahmon syntyyn.
Hirmu sekavaa tekstiä, enkä tiedä, sainko nyt Kari Peitsamonkaan ajatuksia kirjoitetuksi niin, mitä hän oikeasti tarkoitti. Hän ei ole ainut teologi, joka on kyseenalaistanut Jeesuksen olemassa olon, tai jonkin kohdan Raamatusta. Kirkkomme papistossakin toimii henkilöitä, jotka eivät usko opettamaansa.
Onko tällaisia myös SRK:n leivissä?
Olen ajautunut niin umpisolmuun omien mietintöjeni kanssa, että en oikeasti enää tiedä, mihin itse lopulta uskon. Onnun todella pahasti uskossani. Kelpaakohan uskoni Jumalalle. Ja onko tällaisella todella ontuvaisella lupa käydä jatkossakin rauhanyhdistyksen seuroissa Myrskyläntiellä?
Olen käynyt seuroissa ja minulla on uskovaisia ystäviä. Se vain, että kun on ollut viime aikoina niin paljon voimakkaita koettelemuksia omassa elämässäni. Olen koettelemusten alla menettänyt voimani ja usko tulevaisuuteen on varsin hataralla pohjalla. Minäkö hyödyllinen?
Suhtautuminen elämän syntyyn ja kehittymiseen on muuttunut sekulaarimmaksi. Yhä enemmän huomaan ajattelevani asioita sattumien tuloksina. Tuloksina, joiden takana ei olisikaan ylempää voimaa. Miksi näin? Moniakaan elämäntilanteita ja tapahtumia en voi pitää Jumalan johdatuksena. Hänhän tuntuu toimivan kuin mielivaltainen olento; antaa toiselle enemmän kärsimyksiä, kuin toiselle!
Viime aikoina kristillisyytemme on ollut monissa lehtikirjoituksissa, eikä useinkaan niin mieltä ylentävissä jutuissa. Liikkeemme nähdään piskuisena ja vajavaisena monilla virheillä kyllästetyltä liikkeeltä, jota johtaa ihmiset, ei Jumala. Ja että nämä ihmiset käyttäisivät ajallista valtaa. On saatettu esittää epäilyksiä siitä, uskovatko nämä johtohenkilöt niin, kuin opettavat. Käyttävätkö he vain herkkäuskoisempia hyväkseen?
Minua on mietityttäny todella paljon se, että jos tämä liikkeemme onkin harhaoppi, missä on taivas? Kuka loi maailman? Onko elämällämme tarkoitus? Kuka tietää sen tarkoituksen? Minkä uskonnon totuus on se oikeampi, kuin muiden?
Miksi juuri vanhoillislestadiolaisuus olisi se oikea?
Entä kristinuskon synty ja Jeesuksen olemassa olo. Seurakuntiemme lehdessä Kirkossa ja Kaupungissa yksi teologian opiskelija Kari Peitsamo esitti väitteen, ettei historia tunne kristinuskon Jeesusta ja näin ollen ei olisi historiallinen henkilö. Törmätessäni Kari Peitsamoon kantakaupungissa, kysyin häneltä, mihin hän perustaa väitteensä. Hän väitti, että Kristinuskon Jeesus olisi samoja peruja, kuin lukuisten muiden mysteeriuskojen kertomat messiaat tms. Jeesuksesta ei ole ole mitään muuta tietoa, kuin nämä mystiset tarinat eri uskonnoissa ja vieläpä niin, että eri uskonnoissa on tätä mystistä henkilö on jopa kutsuttu eri nimillä. Ja jopa Raamatussa sen nimi vaihtelee eri kirjoituksissa. Hänen mielestään Jeesus ei täten voi millään muotoa olla oikea henkilö, vaan kuulopuheisiin ja myytteihin perustuva taruhahmo. Kysyin vielä lopuksi Kari Peitsamolta, että uskooko hän Jumalaan. Siihen hän kyllä kertoi uskovansa, muttei Raamattuun Jumalan sanana, vaan aikalaisten tarukirjastona.. Ja häntä harmittaa, kun keskiajalla muiden uskontojen vastaavat tarinat tuhottiin systemaattisesti. Jos niitä ei oltais tuhottu, oltais tutkimuksissa päästy lähemmäks Jeesusmyyttiä ja sitä, mitkä vaikutti tämän myyttisen taruhahmon syntyyn.
Hirmu sekavaa tekstiä, enkä tiedä, sainko nyt Kari Peitsamonkaan ajatuksia kirjoitetuksi niin, mitä hän oikeasti tarkoitti. Hän ei ole ainut teologi, joka on kyseenalaistanut Jeesuksen olemassa olon, tai jonkin kohdan Raamatusta. Kirkkomme papistossakin toimii henkilöitä, jotka eivät usko opettamaansa.
Onko tällaisia myös SRK:n leivissä?
Olen ajautunut niin umpisolmuun omien mietintöjeni kanssa, että en oikeasti enää tiedä, mihin itse lopulta uskon. Onnun todella pahasti uskossani. Kelpaakohan uskoni Jumalalle. Ja onko tällaisella todella ontuvaisella lupa käydä jatkossakin rauhanyhdistyksen seuroissa Myrskyläntiellä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"" Ja onko tällaisella todella ontuvaisella lupa käydä jatkossakin rauhanyhdistyksen seuroissa Myrskyläntiellä? ""
Kuule, vanhoilliset me kaikki olemme ontuvaisia ja siksi suuremmin kuin tarvitsemme SRK:oota ja Ry:itä, tarvitsemme suoraa uskoa ja luottamusta Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
Olet oikeilla jäljillä. Tutustumalla varhaisiin mytologisiin eepoksiin toteat, että Raamattukin on yksi niistä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Utnapištim
"Kuule, vanhoilliset me kaikki olemme ontuvaisia ja siksi suuremmin kuin tarvitsemme SRK:oota ja Ry:itä, tarvitsemme suoraa uskoa ja luottamusta Herraamme Jeesukseen Kristukseen."
Juurikin näin. Seurakunnan funktionaalinen tehtävä on tukea saattomiestä. Yksin on hankalampaa. Siksi on luotu seurakunta, jotta voi taistella syntiä vastaan.
Oma kokemukseni on, että vl-yhteisö ei tue yksittäistä matkamiestä. Valtava määrä syrjintää erilaisuutta kohtaan ja joku ilmapiirissä vallitsee joku mystinen näkymätön hierarkia. Olen yrittänyt etsiä kohtia raamatusta, joissa esiintyy kiusaamista ja syrjintää mutta en ole vielä löytänyt. Ei ne opetuslapset tyrkkiny kauemmas nuotiolta toisia. Päinvastoin olivat toinen toisensa tukena.
Esimerkkinä opin kyseenalaistaminen. Pieni lapsi on uskon esikuva, näin opetetaan. Kun katsotaan pienen kehittyvän lapsen toimintaa, niin hänhän juuri kyseenalaistaa asioita. Jos vl-opetus on kestävällä pohjalla, niin kyllä sen pitäisi kestää kyseenalaistaa.
vl-kulttiudessa ominaista on toisen uskovaisen sielunelämän arviointi. Kannatta kysyä itseltään, määritteleekö uskon tilaa joku muu vl vai määritteleekö sen itse henkilökohtaisesti. Joskus jopa kuulee jonkun sanovan, että henkilö x on teoillaan kieltänyt uskon. Kuka ulkopuolinen oikeasti voi päästä toisen ihmisen kokemusmaailmaan niin syvälle, että voi sanoa noin?
Kannattaa elää vaan ihan omaa elämää sekä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka voi itselleen ja Jumalalle perustella oman ymmärryksen mukaan. Ja vaikka jättääkin vl-yhteisön niin henkilökohtaisen uskon voi silti säilyttää.
Uskoa koetellaan jokaiselta. Usko Jeesukseen Jumalan poikana on perusta. Epäily tai edes suuttumus Herraa kohtaan ei vie uskoa, ellet muuten irtaudu tunnustamasta em. asioita.
Peitsamon kohtaaminen ja väitteet on osoitus juuri koetuksesta. Tutki itse Raamattua ja tulet oikeasti tuntemaan totuuden.
VL-yhteisön kaikki opit eivät ole Raamatun mukaisia. Syntien tunnustamisen jälkeen tulisi tehdä parannus eli luopua anteeksi julistetusta synnistä. Ihmisvoimin siihen harvoin pystyy, mutta uskova saa siihen voiman ylhäältä. Ilman aitoa parannuksen tekoa anteeksianto on vain sanahelinää ja ikäänkuin lupa jatkaa entistä menoa...
On hyviäkin puolia, kuten uskollisuus kokouksissa käymisessä. Opetusten taso voi taas olla vajavaista. Pakottaminen ei ole oikein. (hoitokokoukset). Perheestään erottamiset ovat suorastaan kauhistusta. Miten joku voi sellaisen jälkeen sanoa olevansa Jeesuksen seuraaja? Hän on kieltänyt teoillaan uskonsa. Rakkaus puuttuu silloin täysin. Pitäisi ymmärtää, että Jumala uudistaa. Rukous on voima pahaa vastaan.
Koetukset kuuluvat kaikkien elämään. Niistä pääsee aikanaan yli. Rukous antaa voimaa kestää. Ei se aina helppoa ole. Älä lannistu, vaan katso Kristukseen!
Lestadiolaisuus on sairaus. Eroa äkkiä. Voit vain voittaa eroamalla.
jt.
Lue raamattua. Rukoile. Kuuntele mitä jumala puhuu sinulle raamatun kautta. Älä kuuntele muiden mielipiteitä ja mielikuvia. Usko vain raamattu, älä ihmisten versioita siitä. Mieti raamatunkohtia kuten "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu". Miten se sinun mielestä on kumpi voittaa, toisen tulkinta vai itse luettu ja ymmärretty raamattu sellaisena niin kuin on kirjoitettu sanasta sanaan? Raamattu ei missään kohdassa rajaa jumalanpojan opetusta mihinkään nurkkakuntaan.
Uskonyhteisöissä vedotaan sellaisiin asioihin, joita ei voi todistaa. Esimerkiksi mitä on kuoleman jälkeen. Meillä on siitä vain kirjoitettua tekstiä todisteena. Mutta tuota tekstiä on kerätty monelta ajalta ja monelta kirjoittajalta, sekä on muokattu vuosisatojen kuluessa paljon.
Yhteisössä on johtajisto, joka haluaa määritellä, miten uskotaan. Harvemmin (eli ei koskaan) pidetään esimerkiksi äänestystä kaikkien uskovaisien kesken, miten mikäkin asia tulisi ymmärtää. Johtajat katsovat olevansa kykeneväisempiä itse ja yksin määrittelemään Raamatun tulkinnat ja opin asiat. Johtavat haluavat johtaa ja hallita. Siksi he usein jatkavat erovuoroisuudestaan huolimatta.
Yhteisö halutaan pitää jäsenmäärältään runsaslukuisena. Siksi suositaan suuria lapsilukuja. Epäilijöitä halutaan paimentaa tai parmminkin aidata. Siksi kerrotaan, että yhteisön ulkopuolella on kadotus. Siksi puhutaan toisista uskovaisista ja lähimmäisistä halventavasti ja alentavasti. Siksi myös järjestetään viikolle mahdollisimman monta tapahtumaa, että yhteys uskonyhteisöön, kanssasisariin ja -veljiin säilyy tiiviinä.
Yhteisöllä on omat tavat. Tervehtiminen, puhetapa, sanonnat, , elintavat (kyläilyt, ym), laulut, jne. Niillä on tarkoitus erottautua muista ja lujittaa keskinäisiä siteitä. Epäilevästä puhuteltaessa kielenkäyttö muuttuu vahvasti. Lausesisältö ja sanavalinnat muuttuvat aina vain vaikeaselkoisemmaksi, mitä ärtyneempi hoivahenkilö on. Näennäisestä rakkaudellisuudesta huolimatta ärtyneisyys on hyvin tyypillistä tuollaisissa tilanteissa.
Yhteisössä on säännöt uskonelämälle. Sellaisia sääntöjä, mitä Raamatusta ei voi lukea. Sääntöjen tarkoitus on tukea kaikkea yllämainittua.
Yhteisössä on hyvä olla. Varsinkin jos käyttäydyt kuten sinun odotetaan käyttäytyvän. Mutta sinun on paha olla, jos epäilet, ajattelet toisin tai käyttäydyt toisin.
Ylläkirjoitettu pätee melkein mihin uskonlahkoon tahansa. Periaate on melko samanlainen, käytäntö vain hieman erilainen. Johtajat määräävät ja johtavat, uskonkansa tottelee ja kumartelee.
Eihän raamatun tekstien kohdat ole edes alkuperäisiä. siis niitä joita Jeesus opetti. Vaan raamatun tekstejä on myöhemmin muokattu ja joitakin lukuja on poistettu. sen ajan papit halusivat valtaa ja pelotella ihmisiä. keskiajalla Oli kirkossa käynti pakko kaikilla Kansalaisilla ja sai sakot tai joutui jalkapuuhun jos ei käynyt kirkossa Sunnuntaisin. ja Rippikoulukin on peräisin siltä ajalta. Ite olen ex-vl ja taatusti ei ole ainoa oikea usko vanhoillislestadiolaisuus. mutta toki seuroissa on mukava käydä Laulamassa ja muuten talostella pakkoko sitä aina on otettava niitä asioita niin kirjaimellisesti. anteeksi kirjoitusvirheet
Kaikki maailman eri uskonnot ovat bisnestä ja lohdutusta. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, niin jokainen voi päätellä oman mielen mukaan, kukaan ei ole pystynyt vielä todistamaan sitä.