Pimeässä
hengitin hienojakoisinta mustaa
ja vaikka alussa tappelin vastaan, rakas-mies,
ymmärsin päästää irti
kuin niissä painajaisissa,
jotka laantuvat antaessa sen jatkua.
Routa oli jo maassa
mutta hänen viimeiselle kodilleen routa antoi vielä helposti periksi.
Rakas-mies,
ajankulku kuuluu selkeästi hiljaisuudessa,
joka on jäänyt jäljelle
ja johon roudasta ei tulla takaisin,
rakas-mies,
kuulen taas puiden hiljaisuuden.
Nekin hiljentyivät
kun tuuli pysähtyi kunnioittaaksen lähtenyttä
eikä yksikään lehti hievahda suruaikana.
Ensimmäinen koivun lehtien liike
kertoo ympyrän sulkeutumisesta,
ja uuden alusta,
mutta rakas-mies,
pimeä ympärilläni on loputon.
Ollessani,
loputtomuudessa,
rakas-mies,
katsoin kuukiveä,
joka hohkasi ja
mieleni oli täynnä maailmaa,
mennyttä maailmaa,
rakas-mies,
ja kun kuukivi valaisi kehoni
näin pimeän ja sairauden sisälläni,
ja välähdyksiä menneen maailman itsestäni
mielessäni.
Tunsin,
rakas-mies,
itseni häivähdyksinä
ennen pimeyttä.
Olin tässä,
pimeän jälkeen
kuin
painajaisten jälkeen samalla tapaa
vapaa todellisuudessa.
Routa, rakas-mies,
muistutti minua menneestä,
ja kaikesta hyvästä,
joka jäi pimeyden ulkopuolelle.
hengitin hienojakoisinta mustaa
ja vaikka alussa tappelin vastaan, rakas-mies,
ymmärsin päästää irti
kuin niissä painajaisissa,
jotka laantuvat antaessa sen jatkua.
Routa oli jo maassa
mutta hänen viimeiselle kodilleen routa antoi vielä helposti periksi.
Rakas-mies,
ajankulku kuuluu selkeästi hiljaisuudessa,
joka on jäänyt jäljelle
ja johon roudasta ei tulla takaisin,
rakas-mies,
kuulen taas puiden hiljaisuuden.
Nekin hiljentyivät
kun tuuli pysähtyi kunnioittaaksen lähtenyttä
eikä yksikään lehti hievahda suruaikana.
Ensimmäinen koivun lehtien liike
kertoo ympyrän sulkeutumisesta,
ja uuden alusta,
mutta rakas-mies,
pimeä ympärilläni on loputon.
Ollessani,
loputtomuudessa,
rakas-mies,
katsoin kuukiveä,
joka hohkasi ja
mieleni oli täynnä maailmaa,
mennyttä maailmaa,
rakas-mies,
ja kun kuukivi valaisi kehoni
näin pimeän ja sairauden sisälläni,
ja välähdyksiä menneen maailman itsestäni
mielessäni.
Tunsin,
rakas-mies,
itseni häivähdyksinä
ennen pimeyttä.
Olin tässä,
pimeän jälkeen
kuin
painajaisten jälkeen samalla tapaa
vapaa todellisuudessa.
Routa, rakas-mies,
muistutti minua menneestä,
ja kaikesta hyvästä,
joka jäi pimeyden ulkopuolelle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sonta-skeidaa.
Hirveetä lässytystä.
Miun mielestä kaunista. Mutta surullista kuin oisi kertonut miun mielialani yhtä naista kohtaan. On kuin oisit varastanut miun ajatuksen. Ainoana erona et sydän ei laske irti.