Auttakaa! Käykö täällä enää paranevia/parantuneita? Vai onko tä vaan pro-anojen vinkkipalsta? Auttakaa, syttyi vihdoin jostain käsittämättömästä syystä oma halu parantua, mutta nyt se jo on katoamassa :( En jaksa tätä, oon lihonut jo 'niin paljon' (36-40kg) ja nyt pelottaa ja haluan mennä takaisin turvalliseen anoreksiakuplaani. Olen siis jo jonkin aikaa painoa nostanut, mutta pakosta. Nyt vihdoin itse haluaisin nostaa, mutta en tiedä tuleeko psyyke sittenkään kestämään sitä. Mikä saisi minut jatkamaan? Ei ole kavereita, ei mitään motivaatiota paitsi etten halua joutua takaisin osastolle :( miten te selviätte tästä? Miten te pystytte hyväksymään& sietämään fyysiset muutokset ulkonäössä? (Varmaan typerä turha tieto tämäkin mutta esim mulla reidet muuttunut 38,5-45cm! minnekkään muualle ei oo tullut paljonkaan ja tuo muutos vaikuttaa aivan hirvittävältä ja sietämättömältä)
En
jaksa
enää
Onko täällä ketään?
En
jaksa
enää
Onko täällä ketään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On täällä <3
Mä en tiedä ihan mitä sulla auttaa, mutta ainakin se, että on onnellisempi ilman tätä kaikkee. Kauniimpi, kun ei oo luuranko. Voi nauttia aurinkoisista kesäpäivistä, sateisista syyskeleistä, kauniista lumihiutaleista. Voisi elää ilman että tarttee koko ajan miettiä kaloreita ja painoa ja laihtumista ja lihomista ja kaloreita ja anoreksiaa ja kaloreita ja laihtumista ja... Mä en tiedä onko tästä apua, mutta toivottavasti. Luovuttajia ovat ne, jotka eivät uskalla parantua ja koittaa nauttia elämästä ilman anoreksiaa. He luovuttavat ja menettävät onnen.
Mä oon parantunu (ainakin melkee kokonaa) anoreksiasta. Täytyy pakottaa ittensä syömään vaikka ei haluaisi. ja se ei ole helppoa mutta oikeestaa ainoo vaihtoehto, muuten sua pakotetaa syömää. eka pitää saada ravitsemustila kuntoon ennen kuin alkaa psyykkinen paraneminen. tollee mulle on sanottu. Eikä sitä välttämättä pysty kaverisuhteisiin sitoutuu nii hyvin ku jatkuvasti miettii anorektisia asioita ja joutuu noudattaa sairauden asettamia sääntöjä. en nyt oikee muuta osaa sanoa. tosi paljon tsemppii sulle! tää ei todellakaa oo helppoo, vaikeatki asiat on helpompii, pitää yrittää pakottaa ittensä olla tekemättä niin ku sairaus käskee. onko sulla muute ravitsemusterapeutin tekemää ateriasuunnitelmaa? se vois helpottaa syömistä.