Pitäisikö "kolme" taivuttaa "kolmeen" vai "kolmeeseen"?
Jotkut taivuttavat sekaisin molemman kaavan mukaan:
"kolmekkymmentä" (lainausmerkeissä yksinkertaistettu äänneasu), "kolmettoista"(lainausmerkeissä yksinkertaistettu äänneasu)
mutta (genetiivi) "kolmen" (lainausmerkeissä kirjoitusasu) eikä "kolmeen" (lainausmerkeissä kirjoitusasu) ja (illatiivi) "kolmeen" eikä "kolmeeseen".
Rohkenen väittää että lukusana "kolme" ei ole deverbaali nomini, toisin kuin jotkut muka-asiantuntijat väittävät.
Jotkut taivuttavat sekaisin molemman kaavan mukaan:
"kolmekkymmentä" (lainausmerkeissä yksinkertaistettu äänneasu), "kolmettoista"(lainausmerkeissä yksinkertaistettu äänneasu)
mutta (genetiivi) "kolmen" (lainausmerkeissä kirjoitusasu) eikä "kolmeen" (lainausmerkeissä kirjoitusasu) ja (illatiivi) "kolmeen" eikä "kolmeeseen".
Rohkenen väittää että lukusana "kolme" ei ole deverbaali nomini, toisin kuin jotkut muka-asiantuntijat väittävät.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole koskaan kuullut illatiivin taivutusta kolmeeseen. Missä päin niin taivutetaan? Kyllä se mahdollinen olisi. Kolmehan päättyy samoin katkoon kuin home´, homeeseen.
Lukusanathan ovat muuten aika kummallisia. Esimerkiksi kymmenestä käytetään aidon nominatiivin asemesta genetiiviä, kymmenen euroa, eikä kymmen euroa. Virossa taas käytetään aitoa nominatiivia, kymme. Suomessakin käytetään aitoa nominatiivia esimerkiksi yhdyssanassa kymmenkertainen. Sama myös lukusanalla seitsemän, seitsemän euroa, mutta seitsenkertainen. Virossa seitse. Näiden lukusanojen genetiivejä nominatiivikäytössä kai nimitetäänkin jo nominatiiviksi, joten niillä on "nominatiivi" ja genetiivi yhtäläiset.
Tuleekohan käytäntö ilmaisusta, jota myös käytetään, että jokin maksaa tuhannen euroa pro tuhat euroa?
>En ole koskaan kuullut illatiivin taivutusta kolmeeseen. Missä päin niin
>taivutetaan? Kyllä se mahdollinen olisi.
>Kolmehan päättyy samoin katkoon kuin home´, homeeseen.
Halusinkin tässä osoittaa sen että kolme nimenomaan EI pääty katkoon, toisin kuin home ja useimmat muutkin e-loppuiset sanamme; kaikki e-loppuiset sanat eivät suinkaan ole deverbaaleja nomineja.
Jos kolme päättyisi katkoon, sitä tulisi taivuttaa kuten home-sanaa:
home-homeen-homeeseen
kolme-*kolmeen-*kolmeeseen
Ja edelleen, jos ännetään esim. 13:t ja 13 samalla tavalla "kolmettoista" niin jälkimmäisen ääntämys on virheellinen. Jos sanomme "kello on kolmettoista", niin miksi sitten emme sanoisi "kello on neljättoista" tai "kello on kahdettoista".
Näissä pienissä asioissa paljastuu toimittajien ja ehkä professoreidenkin puutteellinen kielentuntemus.
Enpä ole koskaan kuullut tai lukenut taivutusta "kolmeeseen", mutta onhan se mahdollista, koska sanotaan esim. "huone">"huoneeseen". Vastaavasti lisätään äännettäessä koo esim. yhdyssanaan "huonekorkeus".
Kolme päättyy katkoäänteeseen, joka on konsonantti. Sitä ei kirjoiteta, koska sille ei ole kirjainta, mutta se kyllä äännetään, kolme´. Yhtyssanoissa katko assimiloituu toisen sanan alkukonsonanttiin, joka siten kahdentuu, esimerkiksi äännetään huonelluku, kirjoitetaan huoneluku. Murteissa katko voi olla myös muu konsonantti, huoneh, huonehen (gen.); kolmeh, kolmehen (illat.). Samoin vene´ on Pohjanmaalla venes, käärme´ kärmes.
>Kolme päättyy katkoäänteeseen, joka on konsonantti.
Ei pääty.
>Sitä ei kirjoiteta, koska sille ei ole kirjainta, mutta se kyllä äännetään, kolme´.
Ei äännetä kolme´vaan kolme. Jos äännettäisiin, pitäisi sen näkyä myös sanan taivutuksessa: ei "kolmea" vaan "kolmetta", ei "kolmella" vaan "kolmeella" jne.
Viron kielessä ei ole katkoäännettä. Suomikin on kehittynyt kahdesta itämerensuomalaisesta kielesta, joista läntinen, varsinaissuomen kieli on samaa läntistä ryhmää kuin viro. Toinen, mistä kirjasuomi on saanut vahvoja vaikutteita, on savo, alunperin karjala, jotka kuuluvat itäiseen ryhmään ja ovat kauempana virosta.
Kahden hyvinkin erilaisen kielen sulautuminen nykysuomeksi ei ole vielä suinkaan täysin tapahtunut. Olisiko niin, että kolme on juuri sellainen sana, jossa toisella murrealueella on katko, toisella ei?
>Olisiko niin, että kolme on juuri sellainen sana, jossa toisella murrealueella on
>katko, toisella ei?
Saattaapa niin ollakin. Itämurteiden alueella ei kuitenkaan varmuudella ole katkoa eli jäännöslopuketta sanassa kolme.
Ei "kolmeeseen" ole suomea. Miltä murrealueelta olet? Olisiko jossakin murteessa käytössä?
Kolme on kolme ilman mitään katkoäänteitä, joista en ole edes kuullut puhuttavankaan.
Muistelen, että kielioppitunnilla oli puhetta "loppuhenkosesta", mutta ei sitä kolmoseen liitetty.
Kolmeen tietysti.
Mutta miksi sitten kohme-kohmeeseen?
Ehkä samasta syystä kuin tiili>tiileen, mutta siili>siiliin, eli näissähän on vaihtelua.
Oikea tapa on taivuttaa sanaa kolme samoin kuin sukunimeä Runne:
Runne, Runnen, Runnea, Runneen,..
kolme, kolmen, kolmea, kolmeen,...
jne...