Eräästä keskustelusta jäi mieleeni erään islaminuskoisen ihmisen vastaus. Keskustelun aihetta en enää muista, mutta vastauksessa oli lause "...jos Allah tahtoo minun tekevän..." tai "...jos Allah ilmoittaa, että minun on tehtävä..."
Käsitin hänen tarkoittavan vastausta rukoukseen esim hänen puntaroidessaan oikeaa ratkaisua johonkin mieltä askarruttavaan asiaan, ja Allah sitten jossain vaiheessa ilmoittaisi hänelle tahtonsa ja oikean ratkaisun.
Toimiiko se näin vai käsitinkö väärin?
On jotenkin lapsellinen kysymys, mutta olkoon. Olen minä joskus munannut itseni railakkaamminkin.
Käsitin hänen tarkoittavan vastausta rukoukseen esim hänen puntaroidessaan oikeaa ratkaisua johonkin mieltä askarruttavaan asiaan, ja Allah sitten jossain vaiheessa ilmoittaisi hänelle tahtonsa ja oikean ratkaisun.
Toimiiko se näin vai käsitinkö väärin?
On jotenkin lapsellinen kysymys, mutta olkoon. Olen minä joskus munannut itseni railakkaamminkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei minusta aikanaan ole yhtään lapsellinen kysymys :) En minäkääm muista tuollaista keskustelua, mutta joo, noin se toimii; pähkäilen ja etsin ratkaisuja ongelmiin, pyydän Jumalaa kertomaan mitä pitäisi tehdä ja mitä Hän haluaisi minun tekevän ja aina jossain vaiheessa se vastaus tulee, muodossa tai toisessa. Toimii. :)
Siis siitä mitä Koraani/hadithit vaativat meitä tekemään?
Toisaalta kyllä sekin on totta että rukoilun yhteydessä saa aina vahvan tunteen (Allahin valitseman fyysisen toiminnan aiheuttaman reaktion kautta?) ja että rukouksien välillä väärän teon välttäminen on helpompaa. Rukous myös auttaa jostakin syystä monesti monin tavoin, mm. valitsemaan oikein.
Minä olen niitä, jotka rukoilevat suuressa hädässä tai silloin jos olen kokenut jotain oikein mieltä sykähdyttävää, olen muistanut lähettää kiitoksen jonnekin minua suuremmalle.(esim. kun istun yksikseni meren rannalla ja mieli on rauhoittunut ja aivot tyhjentyneet, olen huikannut kiitokset siitä, että minulla on aistit tallella, että olen voinut kokea tämän nimenomaisen hetken)
Mutta kun hädissäni olen yrittänyt rukoilla, niin pääkopassa alkaa hiivatinmoinen kahden voiman kamppailu. Tuntuu hullulta kun päässä sirittää, mutta selvästi tunnen, että siellä on kaksi vastakkaista voimaa.
Taas esim. ensin tulee ns hyvä ja rakentava ajatus mutta heti perään melkein vastakkainen joka mielessäni herättää suuren epäilyksen koko rukoilun merkityksestä.("luuletko, että sinua kuunnellaan , uskotko, että saat vastauksen, ajan hukkaa, jumalaa ei ole olemassakaan, sinun on pärjättävä yksin.")
Siispä olen jättänyt rukoilut sikseen.
Onkohan kukaan muu kokenut samanlaista?
Varmuuden vuoksi on mainittava, ettei minulla ole todettu mielenterveysongelmia.
ihan normaalia, usko pois, eiköhän lähes jokainen ole kokenut jotain vastaavaa, kun ns rationaalinen järki kamppailee tunteitten kanssa. Sitähän ihmisenä olo on, valintoja eri asioitten välillä, joka tuutista kyseenalaistetaan ja annetaan eri malleja niin ettei ihme jos päässä välillä sirisee...Sinuna antasin vain mielen rauhoittua ja tyhjentää pää ajatuksista kun tuollainen tilanne tulee, usko on omantunnon ja sydämen asia, tee niin kuin tunnet että oikein on. Ihan taatusti kiitos huikkaus jonnekin yläkertaan on rekisteröity ja ja jos saat siitä hyvän ja rauhallisen mielen,niin silloin teet oikein.
Oliko sekavaa? No ei se mitään, sekaisin on kirjoittajakin = kiire kiire kiireeee.....
Kiitos vastauksesta.